Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös The Wolf Among Us. Ensimmäisen kauden viides ja viimeinen jakso, Cry Wolf, vie päätökseen Fabletownia järisyttäneen murhamysteerin ja esittelee yhden koko tarinan vahvimmista hahmoista, pahamaineisen Crooked Manin. Falskisti diplomaattinen ja manipuloiva Crooked Man on jälleen yksi osoitus Telltalen suvereenista kyvystä luoda ikimuistoisia hahmoja, muttei ole suinkaan ainoa syy sille, miksi Cry Wolf on koko kauden mukaansatempaavin ja koskettavin jakso.
Tarinan edellinen osa, In Sheep?s Clothing oli hyvin kirjoitettu putkijuoksu, jonka tärkein tehtävä oli tuoda Bigby kasvotusten tarinan oletetun pahiksen, Crooked Manin kanssa. Cry Wolf ei aikaile, vaan vie kohtaamisen vääjäämättömään päätökseensä heti kättelyssä. Murhaaja ja murhien yksinkertainen motiivi tiputetaan pelaajalle ensimmäisessä viidessä minuutissa ja koko homma on viimeisiä silauksia vaille selvä jo jakson puoliväliin mennessä. Loppupuoliskollaan Cry Wolf tekee sen, mitä siltä kipeimmin kaivattiin: se pakottaa pelaajan kohtaamaan aiemmissa jaksoissa tehtyjen valintojensa seuraukset. Paljastamatta liikoja, Bigby kohtaa Fabletownin keskeiset hahmot yhdessä suuressa torikokouksessa, jossa aiemmin tehdyt valinnat kääntyvät joko yhteisön luottamukseksi tai sen puutteeksi. Vaikkeivät Bigbyn tekemiset varsinaisesti muuta itse juonen päätöstä, on kohtaus sen verran polveileva, että pelin käännekohdat tekee mieli pelata uudestaan ihan vaan nähdäkseen kuinka eri tavoin keskustelu voi kulkea.
Valinnat ja seuraukset eivät ole Cry Wolfin ainoa valtti. Käsikirjoitukselta ja dialogilta osasi odottaa laatua, mutta hahmojen moniulotteisuus pääsi jälleen kerran yllättämään. Moraalin harmaalla alueella liikkuvat niin hyvikset kuin pahiksetkin ja Crooked Maninkaan suunnitelmat ole ihan niin virheettömiä kuin rikollisneroilta on tällaisissa tarinoissa totuttu odottamaan. Kuvaavimpiin esimerkkeihin on vaikea mennä paljastamatta juonen olennaisuuksia, mutta parhaana hetkenään Cry Wolf sai minut tuntemaan vilpitöntä sympatiaa tarinan murhaajaa kohtaan. Pisteenä i:n päälle, osa mysteeristä jätetään tarkoituksella hämäräksi ja avoimeksi pelaajan spekulaatiolle. Episodin viimeinen kohtaus suorastaan haastaa pelaajan aloittamaan tarinan alusta ja katsomaan joitain tapahtumia hieman eri näkövinkkelistä.
Pelinä Cry Wolf on tiivis ja hieman aiempia osiaan karsitumpi. Tiedossa on rutkasti dialogia, pari pidemmän puoleista toimintakohtausta ja vain nimellisesti perinteistä seikkailupelimäistä naksuttelua. Varsinaista ongelmanratkontaa ei tälläkään kertaa käytännössä ole ja Quick Time Eventein siivitetyt toimintaosiotkin ovat niin anteeksiantavaisia, että niiden funktio lienee lähinnä kliimaksin rakentaminen ja tarinan rytmitys. Koska verkkaisesti etenevät seikkailuosiot loistavat poissaolollaan, tuntuu Cry Wolf jonkin verran aiempia episodeja lyhyemmältä, mutta se ei toisaalta sisällä myöskään minkäänlaista turhaa täytettä.
Kaikkiaan Cry Wolf päättää viisijaksoisen tarinan tyydyttävällä tavalla ja nostaa The Wolf Among Us:n ykköskauden modernien seikkailupelien klassikkoliigaan. Varsinainen pelaaminen on toki sen verran toissijaista, että voi hyvin syin pohtia onko kyse enemmän seikkailupelistä vaiko interaktiivisesta elokuvasta. Jos hyvä tarina, mielenkiintoinen miljöö sekä monitahoiset hahmot kiinnostavat, on The Wolf Among Us Season 1 kuitenkin pakkohankinta. Tuleva Tales from the Borderlands näyttää, jaksaako Telltale Gamesin tarinavetoinen pelikonsepti kantaa vielä kolmattakin brändiä, mutta näillä näytöillä vinguttaisin luottokorttiani The Wolf Among Us:n potentiaaliselle toiselle kaudelle silmiä räpäyttämättä.
