Työpöytäni on alkanut taas salakavalasti täyttyä punavalkoisista bluray-levyistä, joiden kaikkien otsikkotekstit päättyvät numeropariin “09”. Joo-o, taas on se aika vuodesta, kun EA:n vuotuinen urheilukimara valtaa alaa pelikauppojen yltäkylläisiltä hyllyiltä ja peliarvostelijoiden jouluruuhkaa enteileviltä työpisteiltä. Tänään tarjoiluvuorossa ovat takametsien Tigerit ja nurkkasohvien Nicklaukset, jotka pääsevät pieksämään virtuaalimailoillaan Tiger Woods – PGA Tour ’09:n bittiviheriöitä.
EA:n vuotuinen julkaisusykli ja kunnollisten kilpailijoiden vähäisyys on ajanut Tiger Tiger Woods – PGA Tour -sarjan erikoiseen tilanteeseen, jossa pahin kilpakumppani näyttäisi vuosi toisensa jälkeen olevan se alelaarista löytyvä edellisen kauden painos. Näin on päässyt käymään myös Tiger Woods ’09:n kohdalla, jota olisi helppo luonnehtia hyvän golfpelin maksulliseksi versiopäivitykseksi. Pelin tärkein yksittäinen uudistus löytyy verkkopelistä, jossa pitkäveteinen lyöntivuoron odottelu on eliminoitu, pistämällä pelaajat huitomaan pallojaan yhtäaikaisesti. Kilpailijoiden lyönnit piirtyvät taivaalle värikkäinä lentoratoina, tehden nettipelaamisesta paitsi jouhevaa, myös helposti seurattavaa. Nettipeliyhteisö kiittää, mutta entäs sitten me muut?
Yksinpelinä Tiger Woods ’09 tyytyy lähinnä korjailemaan edellisen version pikkuvikoja, pitäen tiukasti kiinni sarjan timanttisesta pelattavuudesta. Kuulaa lennätetään siis vieläkin tekemällä aluksi summittainen ennakkotähtäys ja huitaisemalla pallo matkaan joko klassisella kolmen painaluksen refleksipelillä, tai riuhtomalla virtuaalilyöntejä vasemmalla analoogiohjaimella. Tuuli, maaston vaikutukset sekä optimaalinen lyönnin voimakkuus esitetään ruudulla selkeästi lukuina ja pelaajan huoleksi jää lähinnä itse lyöntiliikkeessä onnistuminen. Analogihuitaisujen kohdalla tämä hoituu edellisvuoden tiikeriä luontevammin, sillä pelin mittaristossa näkyy myös analogiohjaimen liikerata, josta erottaa helposti kuinka se hiekkabunkkeriin päätynyt pallo tosiasiassa lähtikään. Mukana on myös uusi mailavirittämö, jossa voi tehdä korjauksia mailasettinsä teho-tarkkuussuhteeseen, kierteeseen, sivuttaisliikkeeseen, ynnä muuhun tarpeelliseen. Ainut valittamisen aihe on loppujen lopuksi se, ettei epäonnistuneista lyönneistään pääse enää syyllistämään peliä, vaan heikoin lenkki paljastuu lähes aina ohjaimen ja sohvan välistä.
Muilta osin Tiger Woods ’09 on lähes entisellään ja ainakin pelimuodot ovat suoraa perua edellisvuodesta; tarjolla on laskutavasta riippuen kahdestatoista kahdeksaantoista 2-4 pelaajan moodia, vaihdellen perinteisestä golfista, kilpakumppanin mailasetistä pelattavaan taistelugolfiin ja muihin hieman eksoottisempiin variantteihin. Yksinpelin selkärankana toimii uramoodi; ammattilaisen kausi nytkähtää käyntiin luomalla pelin monipuolisessa hahmoeditorissa oma golf-mutanttinsa ja iskemällä tämä kylmästi ammattilaisviheriölle huitelemaan. Mainetta ja mammonaa niitetään tuttuun tyyliin muutaman päivän miniturnauksista koostuvassa PGA Tourissa ja noin sadan pikkuhaasteen mittaisesta Tiger Challengessa. Voitetuista otteluista palkitaan avaamalla käyttöön uusia ratoja ja hahmoja, sekä iskemällä kouraan taalakaupalla riihikuivaa käteistä, jota voi tuhlata oikeiden urheiluvälinevalmistajien sponsoroimiin mainosrojuihin.
Viheriöiden kuninkuus vaatii hieman sinnikkyyttä, sillä kotikutoisen golffarin taidot ovat lähtöjään olemattomat, eikä parannusta heru tällä kertaa automaattisesti, vaan siihen tarvitaan ihan oikeasti hyvää pelaamista. Tarkat putit, hyvä lyhyen ja pitkän matkan pelaaminen, sekä voimakkaat lyönnit nostavat hahmon taitoja, mutta parikin surkeampaa esitystä ja vaivalla ansaitut taitopisteet laskevat kuin lehmän häntä. Pelaamisen ohella taitojaan voi ehostaa suorittamalla Tiger Woodsin valmentajan, Hank Haneyn latelemia monotonisia tarkkuusharjoituksia, mutta ne ovat pidemmän päälle liian tylsiä ja rangaistusluontoisia, että niitä jaksaisi suorittaa muutoin, kuin pahinta mokailuputkea paikatakseen.
Graafisesti PGA Tour ei ole koskaan ollut se kirkkain kuppi palkintokaapissa, eikä ’09 -painoskaan leukoja loksauta. Pelkistetyt taustat ja hieman robottimaisesti elehtivät pelaajahahmot ajavat kyllä asiansa, mutta eipä se lisäkromikaan olisi pahitteeksi ollut. Äänipuolella peli yllätti positiivisesti, mikä johtunee osin siitä että pääsin tutustumaan sarjaan ensimmäistä kertaa surround-kaiuttimien ympäröimänä. Arkiset asiat, kuten yleisön hurraukset, kaukaisuudesta kuuluva koirien haukunta ja muut taustaäänet kuulostivat todella tulevan jostain kaiuttimien takaa, mikä loi käsinkosketeltava tuntua “siellä olemisesta”. Valittamista ei ollut myöskään itelleni tuntemattomien artistien esittämistä, kevyen pop/rock painotteisista valikkomusiikeista. Ei ainakaan sen jälkeen, kun sain sen joka käynnistyksellä korviin tunkevan ska-hirvityksen tapettua pelin asetusvalikoista.
Kaikkiaan Tiger Woods – PGA Tour ’09 on odotetun laadukas golfpaketti. Vaikka mukana on ihan tervetulleitakin uudistuksia, on peli 90-prosenttisesti sitä samaa tuttua Tiger Woodsia, johon sarjan ystävät ovat vuosien varrella tottuneet. Dynaamisesti muuttuvat taidot, mailavirittämö ja muut pienet parannukset eivät varmasti vakuuta kaikkia tämänkertaisen versiopäivityksen tarpeellisuudesta, mutta mikäli verkossa pelaaminen edustaa muutakin kuin mainoslausetta pelipaketin takakannessa, sietää peliä harkita jo pelkästään sen samanaikaisesti väännettävän nettipelin takia. Pelkkänä päivityksenä Tiger Woods – PGA Tour ’09 on hieman rajatapaus, mutta on se silti parasta golfia, jota tämän päivän pelimarkkinoilla on tarjota.
