Tiger Woods PGA Tour 11 arvostelussa

Tiger Woods PGA Tour 11 on pitkän linjan pelisarja, joka tätä nykyä jatkuu pelkästään konsoleilla, EA:n lakkautettua sarjan PC-version kokonaisuudessaan. Tiger Woodsin kahdestoista tuleminen on jokseenkin yllätyksetön paketti golfia niille, jotka ovat seuranneet sarjaa tiiviisti vuosi toisensa perään. EA:n NHL -pelisarja on kokenut uudistuksia ja saanut osakseen kosolti uutta sisältöä parina viime vuonna FIFA -pelisarjankin parannettuaan juoksuaan siinä määrin, että itselleni henkilökohtaisesti tuorein FIFA-kokemus (2010 World Cup -versio) oli mielestäni paras FIFA pelattavuudeltaan, joka tähän päivään saakka on julkaistu.

Sen sijaan Tiger Woodsin golffailut ovat pysyneet kokemuksena jokseenkin samana ja muutamaan otteeseen pelisarjassa ollaan vuosien varrella jopa sorruttu ikävään, jo mukaan lastattujen ominaisuuksien tai pelimuotojen poisjättämiseen seuraavassa painoksessa. Tiger 11:sta kanssa tuntuu aivan siltä, kuin EA:ta ei olisi kiinnostanut pelin ylistäminen juuri lainkaan, liekö usko pelisarjaan ? tai lähinnä kyseisen pelibrändin voimaan hiipunut Woodsin lehdissäkin olleiden toilailuiden jälkeen. Ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa pelin kannessakin komeilee itsensä herra Woodsin ohella myös toinen golffari. Näin ei ole aikaisemmin ollut.
Edes pelin takakannessa ei hehkuteta pelin uudistuksia lainkaan samaan tapaan kuin vaikkapa uusimman NHL-pelin kanssa. Tarkemmin sanottuna, pelin takakannessa ei ole oikeastaan mitään kunnon tietoa uusista ominaisuuksista poislukien “uusi joukkueiden verkkopeli.” Muut lausahdukset, kuten “pelaa kuten PGA Tour -ammattilaiset” tai “keskity suoritukseen” eivät kerro yhtikäs mitään oleellista, niille jotka pelisarjasta tietävät jo muutenkin.

Mitä Tiger Woods PGA Tour 11:sta sitten on tarjota? Nyt onkin hyvä aika kaivaa pallo hiekasta ja lyödä se pöytään.. Tarkoitan viheriölle. Tarjolla olevia erilaisia pelimuotoja ovat harjoituskierros, kokonainen PGA Tour kausi, minipelit (joita on kahdeksan) sekä perinteinen pikagolf, josta löytyy valittavaksi kaksitoista eri säännöin varustettua variaatiota. Esimerkikkinä perinteisen stroke playn lisäksi tarjolla on 2 Vs. 2 tyylinen, aina yhtä hauska alternate shot -pelimuoto, jossa molemmat joukkueet lyövät vuorottelevat lyömällä samaa, oman joukkueensa golf-palloa. Skins-pelimuodossa tavoitteena on kerätä erillisiä pisteitä saavuttamalla alhaisin lyöntimäärä kullakin reiällä. Battle golf sen sijaan on pelimuoto, jossa pelataan joko 17 tai 18 reikää ja tarkoituksena on poistaa toisen pelaajan mailapussista mailoja tai vastaavasti lisätä omaan yksi lisää, voittamalla ensin kulloinkin kyseessä oleva reikä.

Uutta pelattavaa perinteisten golfaamisen variaatioihin ei ole tullut ja variaatiot ovatkin kaikki jo aiemmin nähtyjä, vaikka ne eivät olekaan ajan myötä lainkaan huonontuneet ja on hienoa, että valikoimaa pelityylissä riittää. Kokonaan uutta pelattavaa tarjoavat vuonna 1927 alkaneen Ryder Cupin pelaaminen, jossa USA ja Eurooppa kilpailevat keskenään Cupin voitosta. Pelaajan tehtävänä on kasata 12-henkinen golfaajajoukkue ja lähteä tavoittelemaan jommalle kummalle osapuolelle voittoa. Cup koostuu kokonaisuudessaan kahdeksasta erilaisesta kilpamuodosta.

On toki hienoa, että ensimmäistä kertaa Tiger Woods -pelisarjassa pelaaja pääsee tavoittelemaan Ryder Cupin voittoa, mutta samalla voi miettiä, että missä luuraavat aiempina vuosina mukaan tulleet Legend Tour ja Tiger Challenge? Ryder Cupin ohella toinen uusi pelimuoto täyttämään edellä mainittujen, poistettujen pelimuotojen jättämää tyhjää aukkoa varten on luotu Skills Challenge -pelimuoto, jossa pelaaja ottaa mittaa maailman parhaista golfareista sarjassa erityistä tarkkuutta vaativissa tilanteissa. Menestymällä pelaaja tienaa tuhlattavia kokemuspisteitä, jolla päivittää pelaajaansa entistä paremmaksi. Skills Challenge ei kuitenkaan ole oikeasti uusi juttu pelisarjan saralla. Muistanpa nimittäin Tiger Woods PGA Tour 2003 -versiota PS2:lla arvostellessani pelanneeni erittäin samanlaista pelimuotoa, joka tosin oli silloin nimellä Skillzone. Tässä oli juurikin kyse parhaiden golffareiden päihittämisestä ja kokemuspisteiden keräämisestä erikoista tarkkuutta vaativissa golffaustilanteissa.

Voidaan siis kaikkien todisteiden valossa helposti todeta, että EA todella tykkää kierrättää Tiger Woods PGA Tour -pelisarjansa osalta vanhaa tavaraa uusiin kuoriin naamioituna, samalla kun aiemmin esitellyt pelimuotouuduudet poistetaan vähin äänin uusista painoksista, vain jotta ne voitaisiin tuoda uudelleen mukaan joskus muutaman vuoden päästä. Vaikka vuotuisten urheilupelien julkaiseminen onkin aina ollut vähän niin ja näin, niin on kierrätyspolitiikka silti jotain aivan uskomatonta. Miltä kuulostaisi esimerkiksi sellainen, että NHL 12 ei enää sisältäisikään kauan mukana ollutta SM-Liigaa, mutta NHL 14 -pelissä se olisikin jälleen “uusinta uutta” ? Aivan.

Ainoan oikean yksinpeliuudistuksen, eli Ryder Cupin ohella pelissä uutta on moninpelipuolen Live turnaukset sekä pari uudistusta itse peruspelattavuuteen, jotka kantavat nimeä “True-Aim” ja “Focus.”

Livestä löytyy päivittäin sekä viikottain uudistuvia turnauksia, joihin on mahdollista ottaa osaa. Matchmakin tarjoaa mahdollisuuden etsiä vertaistaan peliseuraa. Peliseuraa netistä löytyy, mutta moniin muihin peligenreihin verrattuna netissä roikkuvien pelaajien määrä on todella laihanpuoleista. Ehkäpä muutkin ovat huomanneet vuosittaisten Tiger Woods -pelien vähäiset uudistukset sekä ominaisuuksien karsimisen, verrattuna EA Sportsin muihin urheilupelisarjoihin. Nettiyhteydestä tosin on ainakin se hyöyty pelissä, että se peli mallintaa sään weather.com -palvelun kautta, joten pelaaminen on tällöin paljon dynaamisempaa ja arvaamattomampaa, kuin että pelaaja manuaalisesti valitsisi jonkin säätilan itse ennen pelin alkua.

Live Weather -systeemin tavoin True-Aim muuttaa niin ikään pelattavuutta. Uusi ohjaustapa muuttaa pelattavuutta tutuksi tulleesta precision aim -ohjaussysteemista vielä hiukan haastavammaksi ja realistisemmaksi. Sen sijaan, että vedettäisiin perinteisesti tattia taakse ja sen jälkeen työnnettäisiin eteenpäin eri voimakkuuksin lyönnin saavuttamiseksi, toimii True-Aim siten, että oikealla tatilla valitaan se kohta pallosta, johon halutaan mailalla osua ja vasemmalla hoidetaan sitten tämä vuosien varrrella tutuksi tullut eteen-taakse -lyöntiliike.

True-Aim on aluksi erittäin haastava käyttää onnistuneesti, mutta jahka se iskostuu paremmin selkäytimeen, pääsee omien lyöntien tarkkuuteen vaikuttamaan aikaisempaa enemmän. Jostain kumman syystä EA ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin ole itse kuitenkaan luottanut tämän uuden lyöntitavan menestykseen, sillä se on vakiona pois päältä pelin asetuksista ja tilalla se perinteinen precision aim -ohjaustapa, johon me kaikki olemme niin tottuneet. Pelin toinen uudistus, Focus tarjoaa erikoiskikkoja pelaajan avuksi. Focus on pieni energiamittari, jonka avulla pallon vauhtiin voi saada lisävauhtia, tai asettaa kierrettä. Erikoiskikkojen käyttäminen kuluttaa mittaria ja kun se on tyhjä, kestää aikaa, että se palautuu takaisin täyteen. Turha ominaisuus sinänsä ainakin omasta mielestäni, kun golfaaminen on sujunut ilmankin sitä kaikki nämä vuodet.

Muita uudistuksia Tiger Woods PGA Tour 11 ei sitten oikeastaan tarjoilekaan. Grafiikkaa on aikalailla samaa tasoa kuin mitä se oli jo 06 -painoksessakin, joka siis oli ensimmäinen uusien konsoleiden Tiger Woods -peli. Hauskana yksityiskohtana voidaan pitää yleisön reagointia palloon, mikäli pelaaja sattuu vahingossa lätkäisemään valkoisen pallonsa reiän sijasta kohti muita ihmisiä. Jos pallo vaikka napsahtaa jotakuta selkään, saattaa kyseinen yleisön jäsen pidellä selkäänsä kivun vuoksi. Oikeasti huvittava näky.

Äänimaailman osalta kuullaan asiaan kuuluvia golftaputuksia sekä yleisön huokauksia, silloin kun lyönti epäonnistuu. Selostus on ihan mukiinmenevää, mutta kuten gofl-selostukseen kuuluu, on se aivan täysin yhdentekevää ja sen kuunteleminen vähän sama asia, kuin joisi hiekkaa pillillä. Mitä ääniin tulee, niin peli onkin yksi niistä harvoista, joiden pelaamisen aikana voikin aivan hyvin laittaa äänet kokonaan pois ja kuunnella pelaamisen ohessa mieluummin vaikkapa jotain hyvää musiikkia.