TNA iMPACT! arvostelussa

Olette ehkä saattaneet joskus kuulla nimen WWE. Lyhennehän muodostuu englanninkielisistä sanoista World Wrestling Entertainment ja viittaa amerikkalaista showpainia tuottavaan organisaatioon. Painia, jossa temput, iskut ja potkut näyttävät todella pahoilta ja aidoilta(enimmäkseen), mutta jossa ohjelman tähdille ei kuitenkaan oikeasti koskaan käy kuinkaan. Showpainijat, kuten esimerkiksi The Rock, Stone Cold Steve Austin, Big Show ja Hulk Hogan ovat tuttuja nimiä WWE:stä. WWE-sarjaan perustuvia painipelejäkin on julkaistu jokunen määrä, WWE SmackDown vs. Raw 2009 pelin julkaisunkin lähestyessä uhkaavasti.

On kuitenkin olemassa myös toinenkin, WWE:n kanssa kilpaileva amerikkalainen showpainisarja nimeltään TNA iMPACT!, joka käynnistettiin ensi kerran vuonna 2002. Useampi WWE:ssä paininut tähti, kuten Kurt Angle ja Sting ovat sittemmin vaihtaneet TNA:n leipiin. Koska kaikki WWE Vs. RAW: Smackdown -pelit julkaisee THQ, on helppo arvata, ettei virallinen TNA iMPACT! -peli ole samalta julkaisijalta, vaan sen sijaan TNA:n virtuaaliversiosta vastaakin Midway.
TNA iMPACT! on pelillisesti tuttua huttua ainakin Smackdowneja pelanneille. Ja miksei olisi, sillä onhan käytännössä kyseessä sama aihepiirikin. Mätetään turpaan toista kaveria kehässä potkimalla, hakkaamalla, kuin vääntämällä jäseniäkin sijoiltaan. Mikään ei tietystikään esikuvansa tapaan ole aitoa, vaan kaikki on näyteltyä ja siksi miehet jaksavat painia loputtomiin kuin duracell-puput ikään.. Ei ehkä paras tapa ilmaista asiaa.. Mutta jokainen tajuaa.

TNA iMPACT! pitää sisällään 25 kyseisestä showpainista tuttua staraa, mutta ennen kuin suurimmalla osalla näistä tähdistä pääsee temmeltämään pikapelissä, vaikkapa kaveria vastaan samalla sohvalla pelaten, on ensin pelattava urapeliä. Areenat, uudet erikoisliikkeet, kuin itse painijatkin saadaan tuttuun tapaan auki nimittäin vain urapeliä pelaamalla. Urapelin pohjalla toimii erittäin ohut tarina, joka kertoo huipulla olevasta Suicide-nimisestä painijasta. Mestaruus on yhden ottelun päässä, mutta showta pyörittävät pomot haluavat järjestetysti, että Suicide tahallaan häviäisi mestaruuskamppailun. Itsepäinen kaveri ei tottele, vaan vie tittelin itselleen, joutuu ottelun jälkeen pahoinpideltäväksi ja mies piestään tunnistamattomaksi sairaalaan makaamaan ja samalla menee muistikin. Tässäkös oiva syy antaa pelaajalle ohjat sen suhteen, miltä pelissä käytettävä painija oikein näyttää ja mikä on kaverin uusi painijanimi.

Urapeli käytännössä alkaa siitä, kun omalle painijalle valitaan ulko-asu, painivaatetus, sekä nimi. Huvittavana yksityiskohtana peli ei anna luoda mitään nimeä missä on seassa kirosana. Eli toisin sanoen Midway, väkivalta on Ok, mutta kiroilu ei? Kaitpa tämä onkin vain heijastus amerikkalaisesta kulttuurista, jossa seksi ja kiroilu on pahasta, mutta väkivalta ja aseet ovat Ok. Hahmonluonti näin yleisesti ottaen on kuitenkin riittävän monipuolista ja tarjolla on jos jonkinlaista vaatetta ja rihkamaa. Itse valitsin cowboy-hattuun, bootseihin, sekä skottilaiseen kilttiin sonnustautuneen painijan itselleni.

Pelattavuudeltaan uratila on erittäin yksinkertainen; pelaaja kohtaa vuorotellen noin kolme painijaa, jotka kaikki on voitettava, ennen kuin “tarina” etenee ja pelaajan ura tallentuu. Mikäli voittaa vain yhden ja lopettaa kesken, joutuu aloittamaan urakan uudelleen. Useimmiten kaksi painijaa kolmesta on tavallisia wannabe-painijoita, kunnes sitten se kolmas kohdattava on joku TNA:n tähdistä. Mitään suurta eroa näiden wannabe-hahmojen ja oikeiden painijoiden välillä ei tasoltaan oikeastaan ole, mitä nyt ehkä hieman vaikeampi on saada selätystä aikaiseksi TNA:n omille tähdille. Voitettujen otteluiden jälkeen pelaajan tienaa tyylipisteitä kaikista käyttämistään potkuista ja muista, sekä avaa niitä painijoita, areenoita, sekä erikoisliikkeitä. Käyttöön aukeavia erikoisliikkeitä voi sitten laitattaa hahmonsa käyttöön hahmonmuokkausvalikosta. Mitään käytännön eroa tai voimaeroa uusilla liikkeillä ei kaiketi ole, mutta ovatpahan tyyliltään toisistaan poikkeavia.

Pelimekaaniikaltaan kuin kontrolleiltaankin TNA iMPACT! on ihan toimiva painipeli ja yllättävän hauskaa hupia sinänsä. Ainakin aluksi. Kontrollit ovat toimivat, mutta simppelit. X, Y, A ja B-nappulat ovat erilaisia liikkeitä, joko potkuja tai lyöntejä, jonka lisäksi yhdistämällä ohjaimen LB-nappulan, sekä jonkin perusnappuloista saa pelaaja aikaiseksi kovemman version kyseisestä toimintapainikkeesta.

Yksinpeli vaikuttaa aluksi jopa hauskalta ja haastavaltakin, mutta sen pelaamiseen turtuu hyvin nopeasti, kunhan pelin kontrollit ja kaikki niksit on kunnolla oppinut. Pelaamisessa ei tämän jälkeen ole suurta haastetta, vaikka välillä kömpelö tekoäly niskan päälle pääseekin. Koska peli on painia, ei pelkkä piekseminen riitä, vaikka käytännössä vastustajan pään hakkaaminen kehätolppaan tai vaikkapa sukukalleuksille bootseilla potkimisen luulisikin riittävän ottelun päättämiseen. Tavallinen potkiminen ja hakkaaminen, sekä kaikki muut erikoisliikkeet vaikuttavat ainoastaan siihen kuinka pökerryksiin iskuja ottava osapuoli joutuu. Samalla iskujen antaminen vaikuttaa positiivisesti pelaajan Impact! -mittariin, jonka energia täyttyy sitä mukaa kun vastapuolta hakkaa. Kun mittari on täynnä, tarjoutuu pelaajalle mahdollisuus hieman helpompaan selätykseen, kuin ilman. Myös hakkaaminen ja potkiminen on tehokkaampaa Impact! mittarin palaessa, sillä tällöin vastapuolen saa paljon helpommin nujerrettua maahan. Kun vastapuoli makaa maassa, on aika yrittää selätystä tai alistusta. Yleensä hiemankaan kovemmilla vastuksilla selätys ei onnistu ainakaan heti, vaan on alistettava kaveria, eli toisin sanoen väännettävä käsiä, jalkoja tai päätä. Tämä onnistuu menemällä maassa makaavan vastustajan halutun raajan kohdalle ja painamalla LB+B nappuloiden yhdistelmää, jonka jälkeen seuraa nopea kolmivaiheinen reaktiotesti. Jos pelaaja onnistuu painelemaan oikeita nappuloita riittävän nopeasti, saa pelaaja väännettyä vastapuolen jäsentä. Kun tämän on suorittanut samalle raajalle riittävän monta kertaa, päättyy peli vastapuolen luovutukseen. Toteutus on toimiva, joskin välillä tuntuu, että kaveria saa mättää ikuisesti turpaan ennen kuin edes alistukseen asti pääsee. Toista se on vastustajalla ja etenkin oikeat TNA-tähdet kun kerran saavat itselleen käyttöön sen iMPACT! -mittarin suoman lisävoiman, ei näitä pysäytä mikään, mikäli vastustaja onnistuu selättämään pelaajan. Matsi päättyy lähes joka kerta, eikä toivoakaan ylösnousemisesta ole. Epäreilua.

Valitettavasti yksinpeliin ja höntin tekoälyn jallittamiseen kuitenkin lopulta kyllästyy ja sitä tahkoaa ainoastaan siitä syystä, että saisi kaiken materiaalin auki ja käyttöön. Tosin tämän voi tietysti saavuttaa helpommin koodeillakin. Yksinkertaisen ja vain hetken viehättävän, sekä vielä kaiken lisäksi lyhyen yksinpelin jälkeen tarjolle jää enää moninpeli, sekä muutamat ekstrat katseltaviksi, joita peli tarjoaa. Ekstrapuolellakaan ei tosin oikein ole muuta kuin pari traileria, sekä muutama TNA iMPACT-ottelu oikeasta elämästä. Eli ei siis muuta kuin moninpelin pariin.

Tarjolla on, kuten mainittua moninpeli samalla konsolilla, mutta tarjolla on toki myös mahdollisuus viedä painiminen Liveen. Tarjolla on useita eri pelimuotoja ja esimerkiksi samalla konsolilla on mahdollista pelata esimerkiksi neljän pelaajan voimin 2 Vs. 2 ottelua, jossa hauskuus tiivistyy huippuunsa. Moninpelaaminen samalla konsolilla kolmen muun kaverin kanssa onkin parasta mitä Midwayn TNA iMPACT -peli tarjoaa, sillä Livessä ei pelaajia ole, tai sitten kaikki ovat koisimassa olevia aikaero-amerikkalaisia. Niin tai näin, on pelin eliniän odote varsin lyhyt, eikä peliä kannatakaan pelkän samalla konsolilla onnistuvan moninpelin vuoksi hankkia.

Loppusilauksen pelin keskinkertaisuudelle antaa sen audiovisuaalinen toteutus. Peli sinänsä ei ole varsinaisen ruma ja etenkin TNA iMPACT! -ohjelman oikeat tähdet muistuttavat kiitettävästi itseään ja jotkin erikoisliikkeet ovat näyttäviä ja hakkaaminen ja potkiminen näyttää esikuvansa tapaan siltä, kuin iskut eivät oikeasti kunnolla edes osuisi. Siihen se visuaalisuuden ylistys sitten jääkin. Grafiikka kokonaisuudessaan on enemmän PS2-tasoa, kuin uuden Xbox 360, tai PS3-konsolin tasoa. Yllätys, peli on saatavilla myös PS2:llekin. Äänipuoli niin ikään on varsin heikkoa, vaikka kaverin lattiaan paiskominen ja tämän päällä hyppiminen saakin lattian tömisemään ja ikkunat helisemään, mikäli peliäänet ovat vähänkin kovemmalla. Loput äänet koostuvatkin vain mäiskimisestä ja potkimisesta, sillä yleisökään ei hirveämmin ääntä pidä. Pelin aikaista musiikkiakaan eis ole, jos sisääntulomusiikkeja ei lasketa mukaan. Tämäntapaiseen showtyyliseen arcaderämistelyyn jonkinlainen taustamusiikki olisi istunut kuin nyrkki silmään, mutta ei. Virallisilla TNA-areenoilla painittaessa tarjolla on mitä ilmeisemmin aidon TNA-selostajaparin sanastelua, mutta selostus on kauttaaltaan surkeaa. Selostus ei ole selostusta lainkaan, sillä se ei ole jatkuvaa. Kaverit puhuvat vain silloin, kun jompikumpi painija on tehnyt toiselle jotain ja tällöinkin “selostus” koostuu kokonaisuudessaan typeristä one-linereista joihin ei ole edes eläydytty kunnolla.
TNA iMPACT! on yksinkertaisesti peli, jota tuskin kenenkään peruspelaajan kannattaa harkita, pääosin siksi, että se tarjoaa niin vähä vastinetta rahoille. TNA:n sijaan kannattaakin mieluummin kääntyä kehutumman ja mitä ilmeisemmin laadukkaamman WWE Vs. RAW: Smackdown -pelisarjan pariin. Tai sitten katsoa vaikkapa Youtubesta niitä TNA-pätkiä.