Arvostellut: Teemu Laitinen, 6.toukokuu 2019

Peliarvostelu

Tom Clancy’s The Division 2

Pelin nimi:Tom Clancy's The Division 2
Alusta:PlayStation 4
Julkaisija/Kehittäjä:Ubisoft/Ubisoft Massive
Ikäraja:18
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Tom Clancy's The Division 2 kansikuva

Ensimmäisen Divisionin julkaisu ei ehkä mennyt aivan niin kuin piti, mutta onneksi virheistä on otettu opiksi sillä Tom Clancy’s The Division 2 onnistuu paremmin täyttämään odotukset. Valitettavasti tälläkään kertaa ei osuta aivan häränsilmään, mutta jonnekin sinne lähiympäristöön kuitenkin.

Kohti pääkaupunkia

Division 2 jatkaa jostain siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Washington D.C. lähettää hätäsignaalin ja pelaajan ohjastama agentti passitetaan tutkimaan tilannetta. Paikalle päästyään, Divisionin köriläs huomaa koko paikan olevan kaaoksessa ja Valkoinen talo on kovan hyökkäyksen alla. Kun tilanne on turvattu, pelaajalle kerrotaan missä mennään, mitä pitäisi tehdä ja mihin mennään.

Kartta kun vihdoinkin aukeaa, on homma selkeä. Ainakin jos aikaisempi installaatio on tuttu. Valkoisen talon ympäristö on jaoteltu eritasoisiin pelaaja-alueisiin, joista jokaisessa on hieman toisistaan poikkeavia vihollisryhmittymiä. Valitettavasti näiden suhteen on kärsitty mielikuvituksen puutteesta, sillä jokainen ryhmä tuo mieleen Division 1:n vihollisjoukkiot ja erot ovat vain hiuksenhienot. Kaupungin katuja vartioi jengiläiset, hylätyt yksilöt ja järjestäytynyt palkka-armeija. Eroja näiden välillä on jonkin verran, hullut itsemurhapommittajat ja kirvesmiehet ovat tästä hyviä esimerkkejä, mutta tekoälyn suhteen jokainen joukkio toimii samalla periaatteella. Tämän takia vihollisten liikkeet ovat ennalta arvattavissa.

Tarina?

Pelaajan päämäärä on pelastaa varapresidentistä itse presidentiksi noussut heppu, ainakin aluksi. Tai no, varsinainen päämäärä on pitkään hämärän peitossa ja pelaajalla on vaara tympääntyä. Tämä onkin yksi Division 2:n isoimmista ongelmista. Matka sinne end-game sisältöön on suurimmaksi osaksi pirun tylsää, kun juoni on niin köykäinen; Putsataan alue vihollisista, toistetaan pää- sekä sivutehtäviä, kerätään kokemusta, jotta pelaaja saavuttaa sen viimeisen kolmannenkymmenennen tason. Mieleenpainuvammilla päävihollisilla olisi saatu jotain jytyä tähän puurtamiseen, mutta vastaan tulevat nimillä varustetut pahikset ovat latteita, tavallisia tusinavihollisia. Joitakin hienoja taisteluita on, kuten päälle juoksevat kirves-veljekset, mutta tämä tapaus ei edes ollut päävihollinen. Viimeisinkin pääpahis on jälleen kerran tylsä, kranaatteja ampuva turhake, jokaa ei millään tavalla eroa aikaisemmin kohdatuista vihollisista.

Kartta ja alueet

Vaikka Division 2:n tarina on mitä on, kartalla riittää tekemistä. Atlasta tutkiessa eteen tulee kaikenlaista tehtävää, kuten vihollisten kuulutuspylväiden tuhoamista, julkisten teloitusten ja ryhmittymien hallintapisteiden tuhoamista ja siirtämistä Divisionin tukijoiden hallintaan. Näillä tukipisteillä on pelaajalle suuri hyöty, ei pelkästään sen vuoksi, että ne tarjoavat hyvää tavaraa aseiden ja suojien muodossa, vaan myös nopean siirtymisen muodossa. Edellisen pelin tapaan, pelaajan on mahdollista matkustaa nopeasti kartan toiselta laidalta toiselle, mikäli on ensin tutkinut alueen. Pvp-pelaajia kiinnostanee se tieto, että myös Dark Zone alueen ovelle on mahdollista matkustaa ilman pitkiä kävelysessioita.

Vihollisten lisäksi Washingtoniin on jäänyt Valkoisen talon molemmille puolille pari siirtolaa, joissa ihmiset yrittävät jatkaa normaalia elämää. Tähän he tietenkin tarvitsevat pelaajan apuja. Uudisasukkaat vaativat monia parannuksia, joita saa tehtyä suorittamalla keskuksien projekteja. Pelaajalle tietenkin ojennetaan tehdyistä palveluista palkinto, tavaran tai sinikopion muodossa. Valitettavasti näihin asutuskeskuksiin ei pysty itse vaikuttamaan millään tavalla. Ne ovat staattisia, eikä niissä pysty tekemään pelaajan tarvitsemia parannuksia.

Valkoinen talo on luonnollisesti pelin pää keskipiste ja täällä sijaitsee kaikki aseisen ja varustuksien parantelupöydät, sekä oma lelulaatikko tavaroille. Onneksi tavaroiden käsittelyyn on tullut parannusta ja pelin edetessä ei tarvitse jatkuvasti olla tuhoamassa aseita ja reppuja pienempiin osiin. Nyt nimittäin omiin taskuihin ja laatikkoon mahtuu sen verran aseita, että jopa Rambo kumppaneineen kalpenee kateudesta.

Kun vihdoinkin oman agentin saa sille viimeiselle tasolle, aukeaa täysin uusi Washington D.C. tutkittavaksi. Pelaaja saa yhtäkkiä paniikkiviestin Valkoisesta talosta. Uusi vihollisjoukko, nimeltään The Black Tusk, on vallannut koko pääkaupungin ja putsaaminen on aloitettava uudelleen. Tässä vaiheessa allekirjoittaneelle iski tunne, että koko se parinkymmenen tunnin matka loppupeleille on ollut vain yhtä pitkää harjoittelua.

Erikoinen agentti

Lohtua tämän urakan uudelleen aloittamiselle antaa mahdollisuus erikoistumiseen, kolmesta eri vaihtoehdosta. Jokainen näistä muokkaa pelaajan pelityyliä tietynlaiseksi, eli Divisioonan agentit alkavat noudattamaan jokseenkin klassista roolipelimuottia. Demolition, eli kranaatinheitinmies luottaa suuriin räjähdyksiin ja bonukset keskittyvät hyvin pitkälti kranaatteihin ja seeker-pallomiinaan. Toivottu aseistus ohjaa raskaampaan kalustoon ja käteen annetaan toissijaiseksi aseeksi vanhanajan haulikko. Samalla tavalla roolittavat kaksi muuta erikoistumispuuta, survivalist ja sharpshooter, joista ensin mainittu keskittyy ryhmän hengissä pitämiseen ja jälkimmäinen vihollisten lamaannuttamiseen ja tilanteen hallintaan. Omaa erikoistumista voi vaihtaa tukikohdassa milloin haluaa, eli on mahdollista kokeilla kaikkia ja vaihdella oman mieltymyksen ja ryhmän tarpeen mukaan.

Kun kyse on Division -pelistä, on luonnollisesti tuttuja ja uusia kykyjä joita hypistellä. Kaava näiden aktivoimiseen on pysynyt muuttumattomana. Yksi kerätty kykypiste avaa yhden tavaran, joista on kaiken lisäksi olemassa neljä eri versiota. Tuttu turretti ja edellä mainittu seeker-pallomiina on eri variaatioineen mukana. Pulssi, drone, firefly, chem launcher, kilpi ja hive löytyy myös. Harmi, ettei näitä pysty kykypisteen käyttämisen jälkeen muuttamaan toiseen, sillä näitä pisteitä ei oikein nopeasti irtoa.

Divisionille ominaiseen tapaan keräillään SHD teknologiaa kadun kulmista. Tämä ”shade tech” antaa mahdollisuuden lisätä tilaa asesäkkiin, kranaateille ynnä muita perinteisiä helpotuksia omalle hahmolle. Jossain vaiheessa peliä huomaa kuitenkin omistavansa jo kaiken mahdollisen parannuksen ja hämmentävästi on vielä iso nippu shd techiä kädessä. Joko allekirjoittaneelta on jäänyt pahasti jotain huomaamatta tai sitten näille yli jääville on tulevaisuudessa muuta käyttöä. Saa kertoa, vaikka sivustomme Facebookissa, sillä tuo agentin tavaravalikossa välkkyvä punainen, uudesta parannuksesta ilmoittava huutomerkki, ei tee hyvää pakkomielleoireyhtymästä kärsivälle!

Vihollisten tukikohdat

Strongholdit ovat tylsiä ja liian helppoja. Ensin nämä käydään putsaamassa paikallisista vihollisista ja tämän jälkeen Black Tusk vihollisista, jotka onneksi tarjoavat hieman erilaisen vastuksen, lentävillä droneillaan ja roboteillaan. Mutta tästä huolimatta samojen tehtävien hinkkaaminen voi olla rasittavan tuntuista, kun taistelut ovat liian samanlaisia. Vasta Tidal Basin tarjoaa uudenlaisen kokemuksen ja sen tarjoama lopputaistelukin on oikeastaan aika hieno. pelaajan täytyy estää turrettien laukaisu ja aikaa tähän annetaan vain himpun verran. Tämä on ainoa stronghold, joka pakottaa pelaajat tosissaan tiimityöskentelyyn, kun aikaisemmat kolme ovat lähestulkoon pelkkiä läpijuoksu kokemuksia. Vaikea kuvitella Tidal Basinia ensimmäisenä ilmaisena lisukkeena, kun ilman tätä lisäystä peli ei olisi edes tuntunut kokonaiselta.

Pyssyjä! Kaikki minulle heti nyt!

Aseita. Niitä taas riittää ja on paljon erilaisia. Samoin myös suojuksia. On vihreää, sinistä, punaista ja kultaista. Sitten on kokonaisia suojus-settejä, joista useampi palanen päällä antaa erilaisia kykyjä, kuten lisää potkua pääosumiin. Aseiden, suojusten ja muun tavaran, tuttavallisemmin sanottuna lootin, kerääminen on se Division 2:n suola. Uuden kultaisen kiväärin tipahtaminen joltain kranaatteja heittelevältä eliittiviholliselta saa dopamiinin virtaamaan kehoon. Kivääri onkin oma henkilökohtainen suosikki, tarkkuuskiväärin rinnalla. Sarjatuliaseita, puoliautomaattisia, haulikoita ja käsiaseita on enemmän kuin missään pelissä ikinä ja näitä joutuu myymään ja tuhoamaan, kun taskuista loppuu tila. Tuhotuista aseista saa uusia osia ja on myös mahdollisuus saada rautaa, hiilikuitua tai muuta hyödykettä, joita tarvitaan asesepän pöydällä. Sinänsä aseistuksen laajuuteen ei näytä olevan mitään uutta Division 1:een verrattuna, mutta niiden modaaminen on nyt vaivattomampaa. Agoc-tähtäimen, lippaan ja muiden aseiden lisukkeiden vaihtamista toiseen aseeseen ei tarvitse harrastaa, kun ne voi lyödä vaikka jokaiseen omistamaansa tussariin samalla kertaa. Tämä vähentää huomattavasti pelaajan valikossa pyörimistä.

Dark Zone

Division 2:n Dark Zone pelaamiseen on tullut muutoksia. Ensimmäisessä pelissä DZ oli yksi suuri alue, mutta Washington DC:n alueella se on pilkottu kolmeen pienempään palaseen. Alueet sijaitsevat pelikartan vasemmalla, oikealla ja alhaalla. Näitä DZ-alueita hallitsee aina sijaintinsa mukaiset vihollisryhmittymät. Näiden npc-vihollisten lisäksi pelialueella saattaa vaania punaisia pelaajia, joka tarkoittaa sitä, että tuli on vapaa. Pelaajan on mahdollista tappaa muita, jolloin hänestä tulee lainsuojaton. Toisen lootin varastaminen antaa myös lainsuojattoman statuksen. Tämä häilyy ajan myötä pois, riippuen siitä, että onko pelaaja lopettanut lainsuojattoman toiminnan. Lain nurjalla puolella elävällekin riittää tekemistä tehtävien merkeissä ja tämä on tervetullut lisäys. Muutosta on tullut turvatalojen toimintaankin, kun kauppiaat on poistettu. Paitsi lainsuojattomilta, joille on kunnon herkkua tarjolla omassa hämyisessä piilopaikassaan. Tätä ei kuitenkaan pääse tutkimaan, ennen kuin on suorittanut tietyn määrän, tietyssä ajassa, rikollisia kuutamokeikkoja DZ:n alueella.

Dark Zone voi olla vaihtoehto pelaajalle, jota ei kiinnosta tietokone vastustajien lahtaaminen ja tehtävien jatkuva toistaminen. Nyt kun agenteille on vielä kehitetty oma Dark Zone kykypuu, jonka avulla elämä hämyisellä pvp-alueella on helpompaa.

Uusi pvp-pelimuoto

Conflict on täysin uusi ja erillinen pvp-pelimuoto, jossa SHD ja lainsuojattomat agentit ottavat mittaa toisistaan, pienillä kaupungin alueilla. Pelimuotoja on kaksi, dominion ja skirmish. Dominionissa tavoite on pitää hallussa tiettyä pistettä kartalla ja skirmish on perinteineen joukkuetaistelu. Conflictissakin pelaajan on mahdollista kerätä kokemuspisteitä ja saada loottia, mutta totuus on se, että ainakin tällä hetkellä kamat saa kasaan helpommin katuja putsaamalla. Taisteleminen on silti mukavaa ja varsinkin jos löytyy kolme muuta kaveria, sillä pelit ovat neljä vastaan neljä taisteluita.

Klaanit

Division 2:ssa on mahdollisuus etsiä itselleen klaani tai luoda oma, johon saman henkiset pelaajat voivat liittyä. On mukavaa heimoutua ja päästä juttelemaan kanssapelaajille. Valitettavasti klaani-chatti on köykäinen ja liian piilossa. Sitä ei huomaa, ellei mene klaanivalikkoon. Logo-työkalut ovat myös aika suppeat, valinnanvaraa ei älyttömästi ole. Klaanista on kuitenkin pelaajalle hyötyjä, jos ei sosiaalisen kanssakäymisen suhteen niin ainakin ilmaisen lootin muodossa, jonka voi käydä noukkimassa Valkoisen talon Itäisestä siivestä, kun klaanihaaste on suoritettu.

Loppusana

Division 2 on olan takaa kuvattu lootershooter, joka tuntuu kuin se olisi vain ensimmäisen pelin 2.0 versio. Kaikkea on paranneltu, mutta samalla monessa asiassa ollaan otettu askel taaksepäin. Tarinallisesti meno on köyhää ja vasta kun Black Tusk vihollisjoukko tulee kaduille pyörimään, alkaa mielenkiinto heräämään. Washington D.C. on hienosti mallinnettu ja tästä on pakko antaa kiitosta. Ympäristössä riittää kaikenlaista tutkittavaa ja hienoa katutaidetta on ripoteltu sinne tänne, mutta 70:n tunnin pelaamisellani en ole löytänyt yhtä mielenkiintoisia asuntoja, joita New Yorkissa oli. Toki keskittyminen on ollut asioiden eteenpäin viemisessä ja aikaa ei ole ollut pysähtyä ihailemaan lähiöitä. Pakko mainita hienot yksityiskohdat, kuten lattialla vilisevät rotat ja autojen alle sujahtavat pesukarhut. Peurat ja kulkukoirat lisäävät maailmanlopun tunnetta. Grafiikan lisäksi myös äänimaailma on pysynyt ensiluokkaisena.

Ongelmakohtia löytyy, mutte ne häilyvät pois mielestä peliä pelatessa. Pelattavaa riittää niille, jotka eivät pelkää samojen tehtävien toistamista ja muuta grindaamista. Nyt vain joutuu jännäämään, että kuinka hyvin pelaajien mielenkiintoa saadaan pidettyä yllä. Tällä hetkellä tarjolla on vain tätä edellä mainittua toistoa ja viikko- sekä päivätehtäviä. Ubisoftin Clubi tarjoaa myös tavoiteltavaa. Uusi kahdeksan pelaajan raidi on tulossa, mutta vielä odotellaan. Division 1:n virheistä on varmasti otettu opiksi, mutta nyt jo tarvittaisiin jotain uutta lisättävää. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • - Washington D.C. on kaunis
  • - Säkkikaupalla aseita ja muuta lootattavaa
  • - Helpotettu aseiden modaussysteemi
  • - Dark Zone jaettu kolmeen osaan ja elämää pimeällä alueella on helpotettu

Huonoa

  • - Tarina. Ei mitään positiivista sanottavaa
  • - Latteat pomoviholliset, lukuunottamatta Tidal Basin strongholdia
  • - Joitakin bugeja on lipsahtanut koodiin mukaan, kuten rikkinäinen ragdoll-animointi ja tehtävä saattaa jumiutua niin, että ainoa vaihtoehto on aloittaa se alusta.
  • - Hahmonmuokkaus on vieläkin liian suppea. Asuja toki on paljon, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi tylsiä.
  • - Matka loppusisältöön on kuin suopotkupalloa pelaisi.