Tomb Raider arvostelussa
Lara ja säihkyvä tukka.

Kuten Mikko jo Xbox 360 -version arvostelussaan totesikin, uudistettu Tomb Raider jätti jälkeensä vallan hyvän maun. Unohdettavan moninpelin ja överiksi vedetyn väkivallan alta löytyy yhä varsin mukaansa tempaava seikkailu, jonka sydämenä sykkivät pseudoarkeologinen sompailu muinaisissa raunioissa sekä henkeä salpaavat maisemat. Kaikki tärkeimmät elementit ovat siis koossa ja mikäli Crystal Dynamics malttaa vaan pitää räiskintävaihteen pienemmällä pykälällä, on pelin vääjäämättömiltä jatko-osilta lupa odottaa suuria. Yksityiskohdat Lara comebackista voi tsekata täältä, nyt on aika pureutua PC-version ihmeellisyyksiin.
Tomb Raiderin PC-käännöksestä vastaa Square Enixin luottotalo, Nixxes, jonka portfoliosta löytyvät mm. Kane & Lynch – Dog Daysin ja Deus Ex – Human Revolutionin tietokoneversioinnit. Tomb Raider jatkaa samaa korkeatasoista linjaa, tarjoten optimoidun oloisen pelikokemuksen, täydellisine graafisine säätömahdollisuuksine ja hilavitkuttimineen. Lopputulos on suvereenisti pakan kaunein Tomb Raider, joskin PC-puristeja hiertänevät tietyt nykypeleille ominaiset konsolimaisuudet.
Huonot uutiset liittyvät lähes puhtaasti kontrolleihin, jotka on suunniteltu ensisijaisesti gamepadeja silmällä pitäen. Näppäimistön binäärisen luonteen ansiosta Laran liikuttelu rajoittuu seisoskeluun, täysillä juoksemiseen tai hyvin hitaaseen hiivintään. Lopputulos ei varsinaisesti riko peliä, mutta tuntuu auttamatta tönköltä verrattuna analogiohjaimen sulavuuteen. Myös ahkerasti viljeltyjen quick time eventien istuvuus näppäimistölle ja hiirelle on sievästi sanottuna kyseenalainen. Nämä ja muut ohjainmurheet ovat onneksi vältettävissä täysin, kunhan iskee kiinni Xbox 360:n padin tai vastaavan.
Konsolikompromisseihin laskettanee myös pikatallennusmahdollisuuden puute, vain kahdeksan pelaajan vetoinen verkkopeli sekä pelivalikoiden kummallinen rakenne. Varusteiden ja Laran selviytymistaitojen parantelu leiritulilla tuntui designhelvetissä luovimiselta jo konsoliversiossa, mutta kauneimman käyttöliittymäkukkasen tittelin pokkaa kokonaisen neljän valinnan ja yhden lataustauon taakse kätketty pelistä poistuminen. Olisiko yksinkertainen ?Save & Quit?-vaihtoehto päävalikossa ollut liikaa vaadittu?
Nyt kun pienet mutta kiusalliset nurinat on saatu pois päiväjärjestyksestä, voidaankin keskittyä mehustelemaan Tomb Raiderin visuaalisella loistokkuudella. Jos Laran comeback loksautteli leukoja viimeisiä aktiivivuosiaan puskevilla konsoleilla, tekee se sitä myös kertaluokkaa tehokkaammilla moderneilla pelitietokoneilla. Odotettujen pintakuviointi-, tekstuuri- ja kuvatarkkuusparannuksien ohella PC-versio pääsee briljeeraamaan AMD:n turhamaisella TressFX-teknologialla, jota käytetään Laran hiusten mallinnuksessa. Iänikuisten videopelikaljujen ja polygoniponinhäntien sijaan, päähenkilön päästä lepattavat yksittäiset suortuvat, jotka reagoivat hahmon liikkeisiin sekä ulkoisiin voimiin fysiikan lakeja noudattaen. Käytännössä jälki vaihtelee vakuuttavasta koomiseen. Tuulessa hulmuava tukka näyttää hetkittäin hyvin aidoilta, mutta levossa ja läheltä katsottuna hiukset leijailevat usein tukevasti ilmassa, kymmenen sentin turvaetäisyydellä Laran olkapäistä. Lisäksi kliininen ja ikipuhdas kuontalo saa päähenkilön näyttämään L?Oreal-hiusmallilta, vaikka tämä olisi muutoin yltä päältä veressä ja kurassa.