On olemassa kahdenlaisia urheilulajeja jos ajatellaan asiaa videopelin kannalta. On urheilu, kuin moottoriurheilulajejakin, kuten esimerkiksi jääkiekko tai formulat, joita katsoo mielellään TV:stä ja joita sitten myös tilaisuuden tullen pelaa mielellään myös peliformaatissakin. Kolikon kääntöpuoella onkin sitten sellaiset urheilulajit, joista ei oikein millään jaksa innostua TV:n välityksellä, mutta joista yllätyksekseen jaksaakin innostua pelinä, joista muutamana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa golf ja jenkkilän Nascar autoilu. Edellä mainittu on lähinnä oma henkilökohtainen mielipiteeni asiasta ja viimeksi mainittuun joukkoon lisään vielä yhden urheilulajin, joka liittyy nyt arvostelussamme olevaan peliin. Kyseessä on tietysti muun muassa sellaisten tähtien kuin Anna Kournikova ja Pete Sampras tähdittämä urheilulaji nimeltään tennis.
Hieman yllättävästi sanoisinko niinkin yksinkertaisesta lajista kuin tennis onkin, eivät pelinkehittäjät ole saaneet aiheesta aikaan kuin kourallisen muistissa olevia pelejä ja niistäkin valtaosa on ollut silkkaa roskaa. Varmasti ainakin osittain tästä syystä valtaosalle pelaajista onkin muodostunut käsite, että oli se sitten kenen tahansa tekemä ja kuinka hyvä tahansa tennispeli niin se on huono, eikä sellaista ikinä voisi kaupan hyllyltä ostaa.
Uusimpana tennispelin kehittäjänä astuu mukaan kuvaan jokseenkin hauskan niminen pelitalo Power and Magic Development Top Spin tennispelillään. Riittääkö poweria ja taikaa tältä pelitalolta onnistuneen tennispelin tekemiseen ja tennispelien yleisen huonon maineen puhdistamiseen? Se selviää arvostelun aikana.
Peli sisältää viisi eri pelimuotoa joita ovat näytösottelu, kustomoitu turnaus, ura, moninpeli, sekä pelin alkeet opastava tenniskoulu. Tenniskoulussa pelaajalle opetetaan oikeaoppisesti lyönnin ajoitukset, syöttäminen, ala- ja yläkierre, pudotuslyönti, sekä riskilyönti. Tämä on ihan hyvä, sillä alkuharjoittelua tarvitseekin alussa varsinkin jos ei ole aikaisemmin tennispelejä pelaillut.
Näytösottelussa pelaaja voi pelata yhden yksittäisen ottelun joko naisten tai miesten sarjassa. Mahdollisuutena on myös valita joko yksi vastaan yksi tai kaksi vastaan kaksi tyylinen ottelutapa. Haluamansa tenniksenpelaajan saa valita 16:sta oikean elämän tähdestä ja mukana on sellaisia nimiä kuten Hewitt, Sampras, Kournikova, Hingis ja niin edelleen. Mikäli mikään valmiista pelaajista ei miellytä, voi antaa koneen arpoa sattumanvaraisen pelaajan ja tälle ulkonäön sekä taitoarvot. Pelaaminen onnistuu myös pelaajan itsensä luomalla hahmolla mikä tapahtuu uramoodin kautta, josta enemmän myöhemmin.
Tenniksenpelaajan lisäksi saa vapaasti valita 45 erilaisesta tenniskentästä mille areenalle oikein lähtee ottamaan mittaa vastustajasta. Mukana on oikeita areenoita ja ne jakautuvat Grand Slam, Major Pro, Pro, Minor Pro ja Playground kategorioihin. Palloa lyömään pääsee esimerkiksi Pariisin, Australian, Italian, Iso-Britannian ja Amerikan tenniskentille. Mikäli ei kaipaa yleisöä pitämään möykkää taustalle, voi pelata pelkästään playground kentillä joilla yleisöä ei lainkaan ole. Erilaisien tenniskenttien määrä ja tyyli on varsin kiitettävä ja se antaakin pelaajalle hyvän tunnun vaihtelevuuteen.
Kaksi viimeistä pelimuotoa ovat kustomoitu turnaus, sekä yksinpeli-osion sydämenä toimiva uramoodi. Kustomoidussa turnauksessa maksimissaan kahdeksan ja minimissään yksi ihmispelaajaa voi ottaa osaa lyheen turnakseen jossa sitten pelataan niin semifinaalit kuin finaalitkin, josta ratkeaa turnauksen lopullinen voittaja.
Uramoodissa pelaajat sen sijaan luovat itselleen oman pelaajan, jolla lähtevät havittelemaan maailman parhaan tenniksenpelaajan titteliä. Olin sohvalta pudota, kun hahmoa luodessa näin ensi kerran kuinka uskomattoman vapaat kädet pelaajalle oikein annetaankaan hahmon luomisen yhteydessä. Pelaaja saa valita hahmonsa sukupuolen, DNA:n, ulkonäön, tämän vaatteet, nimen, kansallisuuden ja oikea/vasenkätisyyden. Jos joku ihmettelee, niin DNA vaikuttaa siihen minkänäköinen pelihahmo on kasvonpiirteiltään. Toisin sanoen kahdesta erilaisesta DNA-tyypistä ei mitenkään saa muovattua kahta samannäköistä hahmoa.
Ulkonäkö ja vaatetuskaan ei jää muutamaan valmiiksi tehtyyn vaihtoehtoon, vaan pelaaja saa vapaasti valita esimerkiksi hahmonsa ihon värisävyn, hiustyylin ja niiden värin, silmien värin, nenän ja korvien muodon ja koon, vaatteiden tyylin ja värin ja niin edelleen. Lopuksi valittava on vielä hahmonsa vahvat puolet, jotka jakautuvat nopeuteen, tarkkuuteen, voimaan ja kulmaan. Vahvuus yhdellä osa-alueella heikentää toista ja niin edespäin. Valittavaa on paljon ja varmastikin jokainen saakin valtavan vaihtoehtojen määrän ansiosta tehtailtua itselleen mieleisensä hahmon.
Hahmonluonnin jälkeen pelaaja heitetään “maailmankartalle”, josta hommaa pyöritetään. Pelaaja pääsee matkaamaan Euroopan, Aasian, Lähi-Idän, Australian ja Etelä- ja Pohjois-Amerikan maanosien välillä kartalta löytyvän lentokentän avulla. Jokaisesta maanosasta löytyy eri turnauksia, vaatekauppoja kuin myös mahdollisia uusia sponsoreitakin. Jokainen kunnon tennistähtihän tarvitsee urallaan sponsoreita ja niin on myös asian laita tässä pelissäkin.
Kartalta löytyviä sponsoreita voi yrittää saada tuekseen osallistumalla kyseisen sponsorin asettamiin haasteisiin, joissa pitää esimerkiksi voittaa tennismatsi tai vaikkapa lätkiä palloa tarpeeksi paljon määrätyllä tavalla ja tietyn aikarajan sisällä. Uran alussa pelaajalla on käytössään 14 tähteä, joita voi ja ehdottomasti kannattaakin käyttää omien kykyjensä hiomiseen valmentajien luona. Valmennussessiot maksavat pelaajalle aina tietyn summan rahaa, jota saa lisää voittamalla tennisturnauksia ja onnistumalla sponsoreiden haasteissa. Pelin alkaessa pelaajan nousevan tähden pelaaja-arvo on rookie, mutta kokemuksen ja voittojen myötä pelaajasta tulee young gun, star ja lopulta legenda. Urapeli on todella viihdyttävä hyvin loppuun asti suunniteltu ja siksi sen parissa jaksaakin tahkota pitkään yrittäessään viedä hahmoaan huipulle.
Hyvän ja viihdyttävän yksinpelaamisen ohella pelistä löytyy myös maksimissaan neljän yhtäaikaisen ihmispelaajan moninpelimahdollisuus yhden pelikoneen ääressä, jonka lisäksi pelistä löytyy myös tuki Xbox Livelle ja System linkille. Moninpelaaminen onnistuu joko yksi yhtä vastaan tai sitten nelinpelinä siten, että joko kaikki pelaajat ovat ihmisen käskytettäviä tai sitten esimerkiksi vaikka niin, että tyhjät paikat täytetään tekoälypelaajilla. Hauskimillaan peli on ehdottomasti nelinpelinä kahden ihmispelaajan lyöttäytyessä yhteen ottaakseen mittaa kahdesta tietokonepelaajasta. Moninpeliä kun kerran kokeilee kaverin kanssa niin siihen jää todella koukkuun ja pelin päätyttyä on aivan pakko pelata vielä yksi matsi ja toinen matsi…
Jos kerran peli on sitten niin hauska ja hyvä niin pelissä ei varmastikaan paljoa puutteita ole, eikö vain? Kyllähän se asianlaita kieltämättä näin on. Power and Magic Development on tehnyt uskomattoman tarkkaa työtä ja peli näyttää ja pelittää todella huolella viimeistellyn oloisesti. Pelistä löytyy kolme vaikeustasoa easy, medium ja hard, joilla kaikilla on eroa oikeastaan eniten tekoälypelaajien tasokkuudessa.
Jo pelatessa easy-tasollakin saa aikaiseksi kovan luokan vastustajan, joka pärjää pelaajaa vastaan todella hyvin osuen hyvällä prosentilla pelaajan palloihin usein voittaenkin kokonaisia matseja jos liikaa antaa oman otteensa herpaantua. Tekoälypelaajat eivät kuitenkaan ole ohjelmoitu mitenkään kaavamaisesti supertehokkaiksi ja virheettömiksi, vaan ne tekevät ihmispelaajien tapaan lyönti -ja syöttövirheitä pelatessaan niiden kuitenkin samaan aikaan ollessa erittäin hyviä vastuksia. Useimmiten matsit ovatkin todella tiukkoja ja pitkiä palloja tuleekin aina silloin tällöin pelissä vastaan. Itse pelasin pääasiassa vain easyllä, koska en nähnyt tarvetta nostaa vaikeustasoa sen antaessa jo itselleni tarpeeksi sopivan vaikeustason.
Kontrollit on helppo pienen harjoittelun jälkeen omaksua ja antaa upota selkäytimeen. Vasemmalla tatilla liikutetaan pelaajaa ja A, B, X ja Y nappulat hoitavat erityylisten peruslyöntien ja syöttämisen virkaa. Myös oikea ja vasen liipaisin on valjastettu käyttöön ja niillä onnistuu riskilyönnin suorittaminen, jonka nimi kertoo sitä, että ne lyö helposti rajojen ulkopuolelle tai sitten ne jäävät oman puolen verkkoon, mutta onnistuessaan ne ovat todella tehokkaita ja niitä on melko vaikeaa vastustajan saada kiinni. Riskilyönneissä onnistuminen on todennäköisempää mitä täydempänä pelin aikana ruudun vasemmassa yläkulmassa killuva ITZ-mittari on. Kyseinen mittari “mittaa” pelaajan peliasennetta, joka paranee tai huononee sen perusteella miten pelissä pärjää vai pärjääkö ollenkaan.
Audiovisuaalisesti Top Spin on yhtä juhlaa. Peli kuullostaa ja näyttää todella hyvältä. Valikoissa soi rento musiikki, pelin aikana kuuluvat yleisön hurraus, pallon äänet ja pelaajien ähinät mailan osuessa palloon ovat kaikki erittäin autenttisen kuulloisia. Grafiikka näyttää kauempaa katsottuna melkein siltä kuin katsoisi oikeaa tennistä TV:stä, jota korostaa vielä erittäin hienot uusinnat joita katsoo ihan mielellään useamminkin pelin aikana juuri niiden hienon toteutuksen ansiosta. Tarjolla on kaksi pelikuvakulmaa, joista toinen on hieman kauempana maasta antaen paremman näkymän peli-alueeseen, kun taas toinen on lähempänä omaa pelaajaa esitellen paremmin yksityiskohtaista hahmo- ja pelikenttägrafiikkaa.
Myös pelin aikana pelaamisen välillä pelaajista lähikuvana näytettävät animaationpätkät esittelevät hienosti EA:n urheilupelien tapaan pelin sulavaa hahmoanimointia, joka ei korostu pelkästään kyseisissä pätkissä vaan myös siis itse pelaamisen aikana. Isoimmilla kentillä nähtävä yleisökin, joka ei muuten ole mitään ihan spritemössöä on vallan hienosti toteutettu, ei pelkästään mölyämisensä osalta vaan myös sen hienon yksityiskohdan osalta, että välillä jomman kumman pelaajan/joukkueen saadessa pisteen osa yleisöstä nousee seisomaan antamaan aploodeja, kun ne taas välillä haluavat taputtaa ja huutaa penkeillään.
Lyhyesti:
Top Spin on yksinkertaisesti sanottuna yksi parhaimpia ja addiktiivisimpia urheilupelejä mitä Xboxilla ollaan tähän mennessä nähty ja oman genrensä joukossa yksi parhaimpia tennispelejä mitä tähän mennessä ollaan millään koneella nähty. Ensiluokkaisesti toteutettu uramoodi takaa hyvän yksinpelinautinnon moninpelistä puhumattakaan, joita tukee lisäksi upea audiovisuaalinen puoli. Oikeasta tenniksestä ei ole pakko pitää pitääkseen tästä pelistä. Jos tykkäät urheilupeleistä yleensä ottaen, ei Top Spiniä kannata missään nimessä sivuuttaa.
