Tsekkiläinen Grip Games on vuonna 2009 perustettu indiepelikehittäjä. Plakkarissaan studiolla on jo muutamia suhteellisen tuntemattomia nimikkeitä, joita on julkaistu lähinnä PS3:lle, Vitalle sekä älypuhelimille. Tower Of Guns on studion ensimmäinen uuden sukupolven konsoleille suunnattu peli ja peli on julkaistu hiljattain Xbox Onen lisäksi myös PS4:lle. Grip Games hakee peleillään selkeästi retrohenkisyyttä niin pelimekaniikan kuin visuaalisen ilmeenkin osalta. Esimerkkinä JetCar Stunts muistuttaa erehdyttävästi vuonna 1990 julkaistua Stunts-peliä vektorigrafiikkaa imitoivan palikkagrafiikkansa kanssa, kun taas One Epic Game muistuttaa lähes kaikkia niitä 16-bittisten konsoleiden aikakautena julkaistuja sivuttain skrollaavia shoot ’em’ up -pelejä.
Grip Gamesin tuorein pikkupeli, Tower Of Guns sen sijaan tuo mieleen Borderlands-tyyppisellä, sarjakuvamaisella ja värikkäällä cel-shading grafiikalla varustetun old school FPS-pelin ? kenties eniten ehkä jonkin Unreal Tournament -sarjan peleistä areenamaisine tasoineen ja asetyyppeineen. Ei kuitenkaan kannata erehtyä, sillä Tower Of Guns ei ole mikään Doomin tai Quaken kaltainen räiskintäpeli, jossa edetään taso kerrallaan monstereita lahdaten veren ja suolenpätkien säestäessä visuaalisesti asesinfoniaa. Tower Of Guns on nimensä mukainen peli, jossa pelaaja etenee huone ja taso kerrallaan valtavassa tornissa pyrkien ylöspäin — tornissa joka on täynnä… Arvasit oikein! Aseita.
Erilaiset jättiaseet ja kanuunankuuliakin ampuvat tykit ovat Tower Of Gunsissa pelaajan ainoa vihollinen. Pelin yksinkertaisena ideana on ampua aseet päreiksi ja selvitä seuraavaan huoneeseen hengissä. Itse asiassa kaikkia aseita ei tarvitse huoneista edes putsata, vaan voi siirtyä oven kautta seuraavaan huoneeseen heti kun vain ennättää ? ampumalla suljettua ovea, joka sitten aukeaa. Vihollisaseiden ja automaattitykkien tuhoamisesta kuitenkin jää jälkeen kolikoita sekä XP:tä, jotka keräämällä oma näkymätön asetta pitelevä ukko nousee tasoissa ja saa muun muassa paremman hyppyominaisuuden avukseen tai nopeamman liikkumisnopeuden tai isomman terveysmittarin.
Pelaaminen avaa myös uusia aseita käyttöön, joita on ihan pelin alussa valittavana vain kaksi. Punainen hernepyssy sekä sirkkelinteriä ampuva, kannettava pizzauuni. Aseiden tehokkuus paranee mitä pidemmälle pelissä selviää. Aseita on kaiken kaikkiaan kymmenen erilaista ja niiden avaamiseen vaaditaan erilaisten ehtojen täyttymistä.
Esimerkkinä yhden aseen saa auki kun on tuhonnut 250 piikkipallotykkiä, toisen kun on päihittänyt tason seitsemän endless-modessa ja niin edelleen. Aseiden ohella ennen pelin aloittamista valitaan haluttu perk eli erikoisominaisuus. Näitä voi olla vain yksi käytössä kerrallaan ja niitäkin on aluksi vain kaksi saatavilla. Loput yhdeksän aukeavat täyttämällä aseiden tapaan erilaisia ehtoja (läpäise koko peli, löydä viisi terveyspakettia yhden elämän aikana ja niin edelleen). Perkit poistavat esimerkiksi vaurion, jos sattuu putoamaan korkealta tai mahdollistaa kävelyn kuuman laavan päällä.
Pelaajalla on aloittaessaan aina vain yksi elämä, jota tulisi varjella, koska lisäelämiä ei tipu, joten siinä mielessä perkin suoma pienikin apu on varsin tervetullutta. Elämää mittaa vanhoista FPS-peleistä tuttu klassinen terveysmittari, jota voi täydentää terveyspakkauksilla, joita tuhotut tykit ja aseet jättävät jälkeensä. Muuta keräiltävää ovat kolikot, joilla saa osteltua apupaketteja huoneista löytyvistä “automaateista” sekä ne XP-pallerot sekä terveyspaketteja vähemmän palauttavat pienet punaiset pallerot. XP-pallerot nostavat hahmon tason sijaan aseen tasoa ja parantavat sen toimintatehokkuutta. Tasoja on kuitenkin vain niinkin vähän kuin viisi ja sitten ollaankin saavutettu tasokatto.
Kun pelaaja lopulta väistämättä jossain vaiheessa kohtaa liian kovan vastuksen ja kuolee, alkaa koko homma alusta. Kyllä, tämä on niitä sellaisia pelejä ? old school -hengessä mennään armottomuussarallakin. Aivan kaikki ei kuitenkaan nollaudu. Päävalikkoon avautuneet aseet ja valittavat perkit pysyvät avattuina, vaikka uuden pelin aloittaisikin. Aseiden saavutetut tasot sen sijaan eivät tallennu.
Homman tavallista tuoreempana yrittää pitää se, että peli luo satunnaisarvontana kaikki eteen tulevat huoneet ja kentät. Pelin ensimmäistä aloitusaulaa lukuun ottamatta yksikään vastaan tuleva huone ei ole samanlainen eikä vihollisrypäs ole samoissa kohdissa odottamassa. Vaikka satunnaisgeneraattori käykin kuumana, ei se pidemmän päälle silti peitä sitä faktaa, että pelistä jää jotenkin ontto maku suuhun.
Konseptinahan Tower Of Guns on sinänsä varsin loistava idea: satunnaisesti pelaajan eteen luotavat huoneet, joissa vihollisten olinpaikkaa ei voi opetella ulkoa, jolloin jokainen pelikokemus periaatteessa on aina uusi. Tällaista saisi useampi FPS-peli hyödyntää. Silti kuitenkin; tykkitorneja, leijuvia ja pyöriviä miinannäköisiä ja hieman Kinect-kameraa muistuttavia rumannäköisiä ruskeita vekottimia, jotka ampuvat kiekkoja? En tiedä olenko ainoa, mutta joku siinä vain on, että räiskintäpeli joka on täynnä tämänkaltaisia vihollisia ei jaksa pidemmän päälle innostaa. Olisiko peli ollut mielestäni koukuttavampi jos Tower Of Guns vyöryttäisi ruudulle satunnaispaikkoihin sijoittuneita zombeja ja muita monstereita klassisen Doomin tapaan? Aivan varmasti!
Vaihtelua pelaamiseen voi yrittää saada kokeilemalla pelin kahta muuta pelimoodia, mutta diceroll on käytännössä sama ? ainoastaan se ero on, että jokaiseen huoneeseen kun astutaan arpoo peli pari muuttujaa. Esimerkkinä tapetuista tykeistä saatava saalis (eli pallukat ja terveyspaketit) saattaa olla nopanheiton jälkeen tavallista vähäisempää tai sitten esimerkiksi vaikeustaso saattaakin pompsahtaa joko ylös, tai alaspäin. Endless-moden ideaa en oikeastaan edes kunnolla ymmärtänyt, sillä se ei vaikuttanut eroavan normaalista mitenkään.
Myöskään Tower Of Gunsin ?juonen? keksimistä muun sisällön sekaan en ymmärtänyt lainkaan. Miksi? Miksi ihmeessä keksiä näinkin yksinkertaista peliä varten dialogiltaan kuin hahmojen naamoilta ja nimiltäänkin satunnaisesti joka kerralla muuttuva ?juoni?, jota sitten edistetään liian pienifonttisilla ja vaikeasti muusta grafiikasta erottuvilla valkokirjaimisilla läpinäkyvillä tekstilaatikoilla, joita on aika hankala lukea jopa 40-tuumaisen ruudulta ellei istu aivan television vieressä. Pelin valikoista löytyy onneksi oma säätönsäkin sille, jos haluaa asettaa juonen kokonaan ?off-asentoon? häiritsemästä tykkitornien tuhoamista. Kummallista.
Vaikka Tower Of Guns on visuaaliselta aspektiltaan mielestäni erittäin onnistunut ja hauskan näköinenkin, ei musiikki ole aivan yhtä onnistunutta. Pelistä löytyy muutama jumputusraita, jotka ovat kyllä ihan toimivia, mutta ovat liian lyhyitä ja toistavat aivan liikaa itseään. Kun tähän päälle vielä lisätään se fakta, että erilaisia musiikkiraitoja ei ole kuin muutama, alkaa musiikin kuunteleminen toistaa pahasti itseään, eikä siten menekään ihan käsi kädessä aina muuntuvien ja erilaisten tasojen kanssa ? tasot muuttuvat, mutta musiikki pysyy samana.
Arvostelun ohessa olevien kuvien perusteella saattaa kenties saada vaikutelman siitä mitä Tower Of Gunsilta sopii odottaa, mutta tämä on ehkä niitä sellaisia pelejä, joista kannattaa katsoa myös muutama pelivideokin ennen ostopäätöstä, mikäli kiinnostus heräsi. Tower Of Gunsin idea sinänsä on ihan hyvä, mutta toteutus hieman ontuu ja huokuu tylsyyttä pidemmän päälle, eivätkä sitä pelasta edes mielikuva kipuamisesta leaderboardsien huipulle. Toki pieninä annoksina peli on ihan hauskaa grindaamista, mutta useamman yrityksen sessioina se toistaa aivan liikaa itseään.
Peli maksaa Xbox Onen storessa 15 euroa, mikä omasta mielestäni on hieman liikaa kyseiselle pelille, koska vahvan itseään toistavuuden maulta ei voida pelin satunnaisgeneraattorista huolimatta välttyä. Jos hintalappu olisi ollut vaikkapa kymmenen euron luokkaa uskoisin, että peli löytäisi paremmin yleisönsä.
