Trials 2 Second Edition arvostelussa
Trials 2 Second Edition on kuin modernisoitu versio vuosien takaisesta Action Supercrossista. Vaikka pelaamisen koukku muuttuikin puzzlemaisesta omenankeräilystä veriseksi sekuntikellokamppailuksi netin rankinglistoilla ja graafisesti ollaan tultu vähintäänkin yksi vuosikymmen eteenpäin, ei Trialsin charmia ja koukuttavuutta voi edes paatunein retroromantikko kiistää. Mikä tietenkin tärkeintä, itse pelattavuus toimii kuin junan vessa: kaahailu pitkin näennäisen kolmiulotteisia 2D-ratoja, syvälle pelattavuuden juuriin pureutuvan fysiikkamallinnuksen ryydittämänä, onnistuu yksinkertaisesti olemaan ihan hitollisen hauskaa touhua. Vaikka vaikeustason kohdalla käydäänkin paikoin hieman metsikön puolella, ei kenellekään pitäisi jäädä epäselväksi, onko Trials 2 Second Edition hintansa arvoinen kokemus. Kokeile demoa ja koukutu!
Yksi pelijournalismin sitkeimpiä kliseitä on pätevienkin pelikriitikoiden keskuudessa elävä tapa päivitellä vähintäänkin puolen vuoden välein innovaation katoamista pelimarkkinoilta. Vaikka miljoonaprojektiensa kanssa vähäisiin riskeihin tähtäävät pelitalot antavat pelotteluun jonkin verran aihetta, unohdetaan usein että kekseliäisyyteen ja villeihin ideoihin pohjautuvat indie-pelit elävät tällä hetkellä kulta-aikaansa. Kiitos Steamin, Playstation Storen ja Xbox Live Arcaden kaltaisten julkaisukanavien, nämä pienet ja nokkelat indie-pelit ovat hiipineet salakavalasti myös suurten massojen huviksi, mikä puolestaan rohkaisee markkinoille kasapäin uusia yrittäjiä. Suurten massojen huviksi toivoisi myös kotimaisen RedLynxin indie-uutukaisen, Trials 2 Second Editionin joskus päätyvän, sillä vilpitön hauskuus on aina yleisönsä ansainnut.
Mikäli muinainen Action Supercross herättää positiivisia muistoja, voi Trials 2:sta suositella varauksetta; Trialsin fysiikkapainotteinen pelattavuus ottaa suoraa lainaa vuosien takaa. Tarkoituksena on siis hypätä moottoripyörän satulalle ja päristellä läpi surrealististen, näennäisen kolmiuloitteisten trial-ratojen. Omenoiden keräily on jätetty suosiolla retropelaajille ja tällä kertaa tavoitteena on lähinnä selvitä hengissä maaliin ja mieluusti tietenkin ennätysajassa. Parhaat henkilökohtaiset suoritukset päätyvät uusintavideon kera netin rankinglistalle muiden pelaajien pällisteltäväksi ja kilpailuhenkisempi voi poimia listalta jopa jonkun toisen ajaman aavekuskin omia uusintayrityksiään motivoimaan. Jos listasijoituksista tappelu ei nappaa, löytyy pelistä myös kasa Xbox-tyylisiä “achievement”-saavutuksia, joita haaliessa tuhraantuu helposti viikko jos toinenkin.
Graafisesti Trials 2 Second Edition täyttää nykypelien vaatimukset kolmiuloitteisuudellaan ja grafiikkaporttojen housuja kostuttavilla efekteillään, mutta pelin todellinen kauneus tulee pelattavuudesta. Nousuista, laskuista, hypyistä ja monenmoisista esteistä koostuvien ratojen läpi navigoidaan kahdessa ulottuvuudessa ja pystyssä pysytään säätelemällä kaasua, jarrua ja pyöräilijänsä painopistettä. Touhu on tehty mahdollisimman helposti lähestyttäväksi, eikä pakollisia kontrollejakaan ole checkpointille palaamis- ja uudelleenaloitusnäppäinten ohella kuin neljän nuolinäppäimen verran.
Vaikka neljän nappulan kontrolliskeema saattaa toki pikaisesti kuulostaa jopa typerryttävän yksinkertaiselta, on Trials 2:n hallinta kaikkea muuta kuin triviaali juttu. Fysiikan mallinnus on läsnä kaikkialla; esimerkiksi nojaaminen taakse auttaa tekemään nopeita kiihdytyksiä, ylimääräisen painon tuodessa parempaa pitoa työntävälle takapyörälle, kun taas ylämäissä vahva etukeno on elinehto takaperinvoltin välttämiseksi. Raja oikean asennon ja niskanikamia katkovan kuperkeikan välillä on hiuksenhieno, eikä peliä tarvitse pelata tutoriaalitasoja pidemmälle, tajutakseen räsynukkefysiikan ja napsahtelevien luiden olevan osa moottoriurheilijan arkipäivää. Hulppeana pikku-yksityiskohtana, peli pitää kirjaa yhden kisan aikana murtuneiden luiden määrästä, mikä hauskuutti sisäistä sadistiani suuresti.
Ratoja pelistä löytyy nelisenkymmentä, jaettuna neljään eri pelimuotoon. Reippaasti suurin osa kilpailuista on perinteistä aika-ajoa, jossa parhautta mitataan sekuntikellolla ja mahdollisimman vähäisinä kaatumisina, mutta onpa mukaan mahtunut myös keulimis- sekä volttiskabojakin. Mielenkiintoinen tuttavuus on myös “Dynamic” -moodi, jossa idea on muuten sama kuin peruspelissä, mutta itse radat rakentuvat staattisten palikoiden sijaan irtonaisista fysiikkaesineistä. Ilahduttavasti, pelimuodoista mikään-, edes paperilla tylsältä kuulostava keuliminen, ei tuntunut käytännössä väkinäiseltä täytteeltä. Sopivassa mielentilassa aikaa saa kulumaan huomaamattomasti tuntikaupalla niin takapyörällä tasapainotteluun, kuin listasijoitustensa paranteluun aika-ajojen parissa. Useamman kymmenen yrityksen putki “jos vielä kerran kokeilisin”-addiktion varjolla ei ole mitenkään epätavallinen ilmiö Trialsia pelattaessa.
Kaikkiaan Trials 2 Second Edition tarjoaa harvinaisen vilpitöntä hupia lähes ehtymättömällä uudelleenpeluuarvolla, mikä on kyllä aika paljon sanottu 13,1 euron hintaisesta pelistä. Jos nyt jotain napinaa pitäisi kokonaisuudesta kaivaa, olisi se varmaan pelin armoton vaikeustaso, joka ottaa ummikoilta luulot pois jo käyttelyssä. Helpot ja keskitason radat alkavat kyllä sujua pienellä totuttelulla kohtuullisesti, mutta vaikeimpien ratojen joukkoon on eksynyt muutama yksilö, joiden pelaamisesta ei varmasti nauti, kuin kourallinen kovapintaisimpia motocrossareita. Siltikin, halpan hintansa ansiosta Trials 2 Second Edition tarjoaa meille tavallisillekin kuolevaisille enemmän kuin riittävästi viihdykettä euroa kohden. Mikäli et ole vielä aivan vakuuttunut, suosittelen kokeilemaan pelin kotisivuilta http://www.redlynxtrials.com/ löytyvää ilmaista demoa; olisi nimittäin todella sääli jos näin kertakaikkisen viimeistelty ja viihdyttävä toimintapläjäys jäisi pelkän marginaaliväen villitykseksi.
