TT Isle of Man - Ride on the Edge 2 arvostelussa

Britannian hallinnon alle kuuluvan Mansaaren TT-ajoja (Isle of Man Tourist Trophy) on ajettu 1900-luvun alusta. Ensimmäiset kisat ajettiin 1904 ja jo 1907 kisaaminen vaihtui pelkkään prätkämuotoon. Vaikka kyseinen moottoriurheilu onkin ollut allekirjoittaneelle aina nimeltään tuttu, on se ollut samaan aikaan pelkästään sitä. En ole koskaan ottanut lajista sen enempää selvää, kuin vasta nyt, Bigbenin julkaiseman TT Isle of Man 2 -pelin saavuttua arvosteluun.

Tätä kirjoittaessa on tehty jo maaliskuussa viralliseksi, että monen muun urheilutapahtuman sekä esimerkiksi Suomen kesäfestareiden tavoin on myös TT-ajot 2020 kesän osalta peruttu koronaviruksen vuoksi. Jos F1-sirkuksen Monacon kisa on peruttu aiemmin ainoastaan kerran 1960-luvulla, on TT-ajojakin pyöritetty putkeen lähes katkeamatta – muutaman vuoden poikkeusta lukuun ottamatta jo lähes 116 vuotta.

TT-ajot käydään pääasiassa päälle 60 kilometrin mittaisella, saaren ympäri ajettavalla katuradalla Snaefell-vuoristoreittiä pitkin, jossa juuri minkäänlaisia suojia tai muista moottoriurheiluista tuttuja turvakaiteita ei ole olemassa. Kisoja ei onnettomuuksien sattuessa keskeytetä. Loukkaantuneet kuskit jäävät maahan vaikeroimaan ja kuolleiden ruumiit kiikutetaan toisinaan asukkaiden pihoille ja homma saa jatkua. Kaikkiaan hurjissa ajoissa on kaikkien vuosien varrella kuollut päälle 250 ajajaa – melkein voisi tilastollisesti sanoa, että pitkän reitin jokaista päälle kuuttakymmentä mutkaa kohden on kuollut noin neljä kilpailijaa. Tapahtumaa pidetään maailman vaarallisimpana moottoriurheilun osalta.

Virallista TT-tarjontaa jää tämän kauden osalta pitämään pystyyn ranskalainen Kylotonn ”KT Racing”, joka viimeksi on julkaissut muun muassa mainion WRC 8 -pelin – kyseistä rallipeliäkin tahkotaan jo esportsin muodossa ainakin rallijunioreiden osalta maailmantapahtumien vuoksi.

Muutama vuosi sitten julkaistu ensimmäinen TT-peli sai aikanaan kohtalaisen vastaanoton. TT Isle of Man – Ride on the Edge 2 ei mitenkään älyttömästi tuntuisi eroavan edeltäjästään, vaikka alkuperäinen peli jäikin allekirjoittaneelta kokematta. Sisällön osalta peli tarjoaa pikakisan, uramoodin, vapaan huristelun, tutoriaalin sekä moninpelitilan.

Uramoodi on pintapuolisesti sitä monesta pelistä tuttua. Itse asiassa TT Isle of Man 2 -pelin uramoodivalikko kisakalentereineen muistuttaa hämmentävän paljon parin vuoden takaista V-Rally 4 -peliä, joka – yllätys, yllätys – oli sekin Kylotonnin käsialaa.

Uramoodin alussa valitaan aloituspärrä ja aletaan tahkoamaan kisoja junioriasemasta. Kisaaminen ei tapahdu pelkällä vuoristoreitillä, vaan uramoodi jakautuu myös Saarivaltion puolellekin ja kisoja ajetaan Englannissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissakin. Uramoodista löytyy kahdenmallisia kisoja, pääasiassa itsekseen ajettavaa time trialia sekä ”massalähtöjä”, joissa lähdetään muiden kuskien kanssa kisaamaan palkintopallisijoista.

Mainettaan parempi

Menestyksen myötä saadaan nopeasti sponsorisopimus ja samalla erinäiset tilit alkavat paisua. TT Isle of Man 2 -pelissä kerätään rahaa, mainetta ja perk-pisteitä. Kausien läpäiminen avaa uusia TT-ajoluokkia, viimeisenä TT-seniorit, jossa ajellaan klassikkopyörillä.

Kisoista kertyvällä rahalla ostellaan uutta kalustoa ja päivitellään olemassa olevia paremmilla osilla, maine tuottaa mahdollisuuksia nousta entistä parempiin talleihin ja hitaasti kertyvillä perk-pisteillä avulla valjastetaan ennen kisan aloitusta käyttöön kertakäyttöisiä ”perk-kortteja”, joita niitäkin saadaan palkkioksi. Kortit auttavat milloin missäkin asiassa. Joku kortti pienentää pärrän painoa, toinen lämmittää renkaita lievästi jo starttiin. Kolmas tekee tekoälystä hivenen hitaamman ja eräs kortti pienentää takaisin radalle spawnaamisen kestoa 0.1 sekunnilla. Kortteja voi olla aktiivisena kerrallaan neljä, yksi per kategoria ja niiden asettaminen maksaa usein pienen summan rahaa ja perk-pisteitä. Useimmiten jälkimmäisiä ei ole niin paljoa, että kaikkiin kisoihin saisi edes yhtä korttia.

Yllä mainittu respawn-aikaa vähentävä kortti olisi sellainenkin kiva saada jokaiseen kisaanm, sillä kaatumisen jälkeen radalle takaisin spawnaaminen ja liikkeelle pääseminen kestää aina noin neljä sekuntia. Siinä ajassa pelaajan kannassa roikkuneet tekoälykuskit huristavat ohi ja omat sijoitukset putoavat.

Elämää reunalla

TT Isle of Man 2 -pelin parhaimpia puolia on ehdottomasti sen laajamittaiset maastot, jotka mukavana vaihteluna eroavat perinteisestä suljetun kilparadan kisaamisesta. Olipa kisa sitten time trialia tai yhteislähtöjä, ei pelaaja pääse laskemaan ohjainta alas kuin vasta noin kymmenen minuutin huristelun jälkeen. Kisojen kesto on mallia 5-20 minuuttia, mutta keskimäärin kestot ovat 10-15 minuutin luokkaa. Joskus ajetaan muutama kierros, joskus enemmän. Joskus pisteestä A pisteeseen B. Viimeisillä sijoilla huristelu jo siinä vaiheessa, kun kisa on vasta puolivälissä, on hyvinkin turhauttavaa, mutta samaan aikaan jos kisaa on ajanut jo sen kymmenen minuuttia, ei huvita enää aloittaa alustakaan. Taaksepäin kelailusta ei ole tietoakaan ja mikäli kisat pelaa ilman alusta aloittamista läpi, saa siitäkin joskus bonuksia.

Uramoodin kisat jakautuvat helppoon, keskivaikeaan ja vaikeaan. Tekoälyn vaikeustasoa ei pääse yleisellä tasolla säätämään. Helpot time trialit ovat yleensä helppoja, mutta kyllä helpoissa massakisoissa saa silti yrittää – vaikka ohittaminen ja kiinni saaminen onkin melko helppoa, ei kaikkien mutkien selvittäminen vajaan kolmensadan tuntivauhdissa ole aina helppoa. Ykkössijaa ei usein tule, mutta kolmanneksi on melko helppo tasaisella ajamisella nousta. Hard-tason kisoissa ei sekään välttämättä ole mahdollista.

Kylotonn taitaa pelinsä osalta hienosti sen mitä oikea lajikin edustaa, ilman että siihen tarvitsee lähteä oikeasti tutustumaan: järjettömät nopeudet etenkin ahtailla asuintalo-osuuksilla ovat käsinkoskeltavia ja jokainen mutka on otettava tosissaan vasenta tattia hellästi hipoen. On aivan turha yrittää satasen tai edes 80 km/h vauhdista yrittää kääntyä tiukassa mutkassa ilman seinään törmäämistä ja kaatumista. Tiukimmillaan ajaminen onkin kuin pujottelua. Ehkä Palander olisi haka tässä pelissä.

Seinän nuoleminen johtaa usein kaatumiseen, jalkakäytävään osuminen, kanttarin päältä ajaminen kuin esimerkiksi hiekallekin ajautuminen tuottavat usein kaikki saman ikävän tuloksen. Pärrä lentää komeasti ja räsynukkemies joskus vielä komeammin. Ajokki ei kuitenkaan koskaan hajoa tai vaurioidu, eikä mies ohjaksissa joudu ruumispussiin, vaikka elottomana maassa makaakin muutaman sekunnin.

Allekirjoittanut ajoi yhden kerran kahtasataa kiviseen sillantolppaan ja kolarin päätteeksi kuski lensi näyttävästi sillalta alas suoraan jokeen. Ei muuta kuin takaisin radalle uudelleenspawnattuna. Jatkuva vaara, lukemattomat tiukat mutkat ja pelin hienosti saavuttama vauhdintunne pitävät kisaamisen jännittävänä ja parhaimmillaan hetket ovatkin silloin, kun mennään toisen kuskin kanssa rintarinnan, mutkissa sijoitusta vaihdellen.

Robotit Mansaarella

Nämä upeat hetket ovat kuitenkin periaatteessa ainoat jännäilyt, mitä tekoälyyn tulee. Siinä missä pelaaja kyllä kaatuu ja lentää huolimattomalla ajolla helposti vaikka parikymmentäkin kertaa yhden kisan ja vartin aikana, ei tekoäly kaadu koskaan – paitsi jos pelaaja sattuu tönäisemään omalla pyörällään toisen kumoon.

TT Isle of Man 2:n tekoäly kaatuukin siihen perusongelmaan, että se ajaa robottimaisen täydellistä suoritusta kisasta toiseen, pelaajan kamppaillessa hampaat irvessä. Mikäli pelaaja kaatuilee jo kisan alussa, jää helposti niin paljon jälkeen, että korkeimmille sijoille ei enää ole mitään asiaa, vaikka ajaisi täydellisesti. Yleensä pieleen menneen kisan voi ainakin helpon vaikeustason kisoissa pelastaa osittain ja nousta kolmanneksi, mutta ykköseksi ei ole asiaa kärkikaksikon kaahatessa omassa rauhassaan.

Peli ei kuitenkaan ole mahdottoman vaikea ja itse nousin jo juniorikauden päätteeksi mestaruustaistelussa neljänneksi. Paremmilla teho-osilla, perk-korteilla sekä oman ajotaidon täydellisyyteen hiomisella pääsee pitkälle. Etenkin jarrun oikea-aikainen käyttö on tärkeää ja ehkä jopa tärkein elementti koko pelissä. On osattava jarruttaa tarpeeksi aikaisin ennen tiukempia mutkia.

Tarjolla on erinäisiä ajoapuja, joita voi laittaa päälle tai pois, riippuen siitä haluaako enemmän arcadea vai täyssimulaation kaltaista kokemusta. Semi-pro -asetuksillakin peli on kuitenkin jo erittäin haastavaa ja armotonta. Uramoodia on kiva pelata muutamien kisojen ryppäissä, etenkin kun ne vaativat niin paljon peliaikaa osakseen. Pidemmän päälle kisojen pelaaminen alkaa kuitenkin hieman kyllästyttää, kun tekoälyn täydellisyys alkaa käydä päivänselväksi. Voisin melkein jopa sanoa, että nautin enemmän time trialien ajamisesta, kuin samanaikaisesta kisaamisesta. Time trialissa saa kuitenkin keskittyä enemmän oleelliseen ja tuntemaan vauhdin, jatkuvan vaaran sekä kuunnella kuinka tuuli tuivertaa kaiuttimista.

Audiovisuaalisesti TT Isle of Man 2 ei ole oikeastaan mikään vallankumouksellinen esitys. Väittäisinpä jopa, että graafisesti peli on paikoitellen lähempänä Kylotonnin WRC 6 -peliä, kuin näyttävää tuoreinta WRC 8:a. Prätkät kuskeineen näyttävät riittävän hyvältä ja parhaimmillaan vauhdintunne on todella hurjaa ja onnistunutta. Erilaisia ajokuvakulmiakin olisi useampia tarjolla, mutta käytännössä pelin pelaaminen tosissaan on ohjaamokuvakulmasta lähes mahdotonta ja nautinto kokea lähinnä uusintojen aikana. Allekirjoittaneen osalta pelikamera pysyi melko visusti seläntakaisessa chase-kuvakulmassa, vaikka vauhdintunteeseen tuleekin lisää fiilistä ohjaamossa.

Visuaalisella osastolla lisää vanhan WRC 6 -pelin tuntua toivat radan varsilla olevat maisemat objekteineen, jotka paikoitellen piirtyvät näkökenttään täysin tyhjästä. Yllättävä piirtyminen on ärsyttävää etenkin silloin, kun yrittää antaa kaikkensa flow-tilaan uppoutuneena ja silmäkulmaan pomppii tuon tuosta uusi puska, radan päätymainos tai maisemasta vielä sekunti sitten puuttunut kuusi. Äänien osalta parasta edustavat pärrien äänet, mutta myös aiemmin mainittu tuulenvire kovimmassa vauhdissa on hauska ääniefekti.

Uran jälkeen

Urapelin kylkiäiseksi ei ole tarjota oikein mitään muuta mielekästä kuin paikallinen moninpeli, paitsi jos pikakisat kiinnostavat.

Moninpelivalikon alle kätkeytyy maksimissaan kahdeksan pelaajan hot seat -muotoinen vuorottelu, jota oli ihan kiva kokeilla muutamia kertoja. Pelaaja 1 ajaa ensin oman suorituksensa ja sen jälkeen vuorossaan toinen ajaa hyvänä ratkaisuna ensimmäisen haamua vastaan.

Moninpelitarjontaa edustaa myös kahdeksan pelaajan nettipeli. Ikävä kyllä pelin arvosteluhetkellä en missään vaiheessa päässyt pelaamaan peliä netissä, koska pelistä ei löytynyt lainkaan peliseuraa. Koko moninpelikomponentti on muutoinkin suunniteltu vähän hassusti. Sen sijaan, että pelaaja pääsisi selaamaan serveritarjontaa ja avoimia pelejä, on jokaiselle pelin kisamaalle luotu oma hubinsa, josta sitten yritetään onkia peliseuraa, jota ei löydy.

Tätä kirjoittaessa TT Isle of Man 2 on ollut kaupoissa jo reilun kuukauden, eikä nettisessioita saanut aikaiseksi edes arvostelun viimeistelyn hetkinä. TT Isle of Man 2 onkin nettiyhteisönsä osalta täysin kuolleena syntynyt. Tämä on sinänsä harmi, sillä tiukka vaarakisaaminen muita erehtyväisyyteen taipuvia ihmiskuskeja vastaan olisi ollut erittäin hienoa kokea.

Loppusanat

TT Isle of Man 2 on ranskalaisten toinen yritys Mansaaren TT-ajojen parissa ja samaan aikaan se jää vuoden 2020 osalta ainoaksi viralliseksi versioksi lajista. Vaaralliset mutkat ja järjetön vauhdintunne tarjoavat parhaimmillaan jännittävää kisaamista ja näkemyksen siitä mitä TT voisi itse koettuna olla, mutta uramoodin ohella pelillä ei ole tarjota oikein mitään muuta ja nettimoninpelin osalta yhteisö on jo nyt kuollut.