Turok arvostelussa
Turok. Tämän nimen moni pelaaja varmasti muistaa 90-luvun puolelta edesmenneen ja kuopatun pelijulkaisija Acclaimin pelikatalogista. Acclaim ehti julkaista kokonaista kuusi Turok-peliä vielä ollessaan pystyssä, siitä huolimatta, että sarjan pelit olivat kelvollisen ykkösosan jälkeen enemmän tai vähemmän kuraa. Turok-pelit heitti pelaajan Turok -nimisen intiaanin kenkiin ammuskelemaan jousipyssyin ja asein dinosauruksia kadonneeseen maahan kerta toisensa jälkeen. Etenkin ensimmäinen Turok-peli saavutti mukavaa suosiota sen ennennäkemättömän konseptinsa vuoksi; räiskintäpeli, jossa pääsee ammuskelemaan ukkeleiden lisäksi dinosauruksia!
Vuosia myöhemmin kun matkataan takaisin nykypäivään ja vuoteen 2008, on Acclaim jo aikapäiviä sitten haudattu, mutta Turok -nimi elää edelleen. Oikeudet Turok -nimisten pelien luomiseen kuitenkin ostettiin pois Acclaimin jäämistöstä ja niinpä uusin Turok-peli on nyt saatettu päivänvaloon uusilla konsoleilla Disney Interactiven omistaman Touchstone-pelinimikkeen alla.
Kyseinen uusi Turok-peli heittää aiempien Turok-pelien tapaan pelaajan Joseph Turok -nimisen intiaanin kenkiin, eikä dinosauruksiakaan luonnollisesti ole mihinkään unohdettu. Muuta yhteistä tällä uudella Turokilla ja vanhoilla ei kuitenkaan ole, sillä tarinaa on muutettu. Nyt eletään kaukaista tulevaisuutta scifi-tunnelmissa ja peli alkaa siitä, kun luopioksi ryhtynyttä erikoisjoukkojen sotilasta Kanea, sekä tämän kokoamaansa sotajoukkoa lähdetään voimakeinoin hakemaan takaisin Maahan. Huonosti kuitenkin käy niin ikään erikoisjoukkoihin kuuluvan Turokin ja kumppaneiden avaruuslaivalle ja alus ammutaan alas planeetalle, jota on ryhdytty maankaltaistamaan. Maankaltaistaminen on kuitenkin planeetalla vasta evoluutionsa alkupuolella ja tämä tietysti tarkoittaa Turok-pelissä sitä, että projekti on jurakauden vaiheissa.
Tästäkös sitten saadaankin oivan hömppä taustatarina dinojen ja sotilaiden yhtäaikaiselle lahtaamiselle. Hienoahan se on, että Propaganda Gamesin pojat ovat jaksaneet elvyttää pitkään tauolla olleen Turok-sarjan ja ylipäätään sen perimmäisen idean ja konseptin; on dinosauruksia ja on aseita, joista jälkimmäisillä pääsee vapaasti ampumaan dinosauruksia hengiltä. Eihän sitä kovin usein dinosauruksia ammuskelemaan olekaan päässyt FPS-pelin muodossa, jos aiempia Turok-pelejä ei lasketa mukaan. Uusin Turok onkin siinä mielessä ihan mukavaa vaihtelua siihen loputtomaan mutanttien/ihmissotilaiden räiskimiseen nähden. Dinojen ammuskelu ja kohtaaminen ylipäätänsä onkin se elementti johon Touchstonen Turok-peli luottaa.. Ehkä kuitenkin jopa hieman liikaa.
Kun nyt kuitenkin eletään vuotta 2008, ei vaativille pelaajille enää kerta kaikkiaan riitä samat yksinkertaiset asiat, kuin mitkä upposivat kuin veitsi sulaan voihin vielä 90-luvun loppupuolella. Siihen aikaan riitti, kun oli 3D-kiihdytys hienonnäköisiä dinoja ruudulla rymistelemässä. Harmillisesti peliteollisuuden ja ylipäätään FPS-pelien kehittymistä sen jälkeen ei ole kuitenkaan oikein oivallettu uutta Turokia kehitettäessä.
Kun Turokia pelaa, tuntuukin se pelikokemuksena melkein siltä, kuin pelaisi uusilla grafiikoilla ja tietysti uusilla ja paremmilla äänillä ryyditettyä nykypäivän uusintaversiota alkuperäisestä Turokista, vaikka mikään remake-versiohan ei kyseessä olekaan. Kunhan maahan pudonneesta avaruusaluksesta ulos päästään, otetaan ase kauniiseen käteen ja lähdetään rymyämään kohti määränpäätä, kohti vangittavaa luopio-sotilasta ja tämän joukkoja. Mikään päiväkävely puistossa peli ei luonnollisestikaan ole, vaan dinoja kuin vihollissotilaitakin aletaan pelaajan päälle kaatamaan jo heti alun jälkeen mitä erilaisin asein ja välillä aseita on sitten molemmissa käsissäkin yhtä aikaa, kun yksi ei enää riitä vihollislaumojen riittävän nopeaan pieksemiseen.
Pelaaja rymyää yksinpelin aikana silloin tällöin uusiutuvan tehtävätavoitteen perässä lävitse tiheän viidakon, joka kenttäsuunnittelultaan on kuitenkin sitä varsin perinteistä avointa putkimallia, kohdaten luonnollisesti maisemien katselun lomassa vihollisiaan. Peli jakautuu etenemiseltään oikeastaan kolmeen eri tyyliseen osaan; on kohtia, jossa vastaan tulee pelkkiä dinoja, on kohtia joissa tulee pelkkiä sotilaita ja sitten on kohtia, joissa tulee kumpiakin yhtä aikaa. Vihollistyyppien vaihtelevuus tekee pelille ainakin sen, että pelaamistaktiikkaa on välillä vaihdettava, sillä siinä missä erilaiset dinot hyökkäävät kaikki eri tyylillä pelaajan kimppuun, on sotilaiden kanssa taistellessa pakko hyödyntää suojataktiikkaa, sillä sotilaat ampuvat tarkasti ja osaavat itsekin käyttää suojaa hyväkseen, ainakin jonkin verran.
Luonnollisestikaan dinot ja vihollisotilaat eivät ole minkäänlaisessa liitossa keskenään, vaan dinot tekevät pelaajan aseistetuista vihollisista jauhelihaa siinä missä pelaajastakin. Joskus tätä voi jopa käyttää hyödykseen ja esimerkiksi odotella väijyksissä sen aikaa, kunnes dinot ja sotilaat ovat harventaneet toistensa lukumäärää, jonka jälkeen pelaaja voi ilmestyä paikalle ja siivota jäljet kaikista eloon jääneistä. Intiaani kun kerran ollaan, voi pelaaja joskus jopa yllättää vihollisen jos hyvin ja varovaisesti hiippailee tämän taakse ja sitten lopettaa vihollisen vaihtelevannäköisellä erikoisliikkeellä veitsen kanssa. Tämä kuitenkin harvemmin onnistuu ja jos onnistuu, niin ei ainakaan montaa kertaa putkeen. Sen jälkeen onkin syytä antaa aseiden laulaa ja oikein urakalla.
Vaikka etenkin tekoälysotilaat osaavat antaa ihan kohtuullisen vastuksen, perustuu pelin ajoittainen haasteellisuus silti kuitenkin aina ylivoimatilanteisiin, joissa pelaaja on alakynnessä omien tekoälykavereidensa kanssa. Alakynnessä siksi, että omista tekoälypojista ei yleensä ole niin kovin suurta hyötyä, kun makaavat jo maassa henkeään haukkoen. Huvittavana elementtinä vihollissotilaat tuntuvat kestävän myös välillä luotien osumia hieman liiankin paljon, eikä kaverit meinaa millään kaatua yhdellä tai kahdella kertaa, vaikka tulittaisi lähietäisyydeltä naamaan taikka selkään, kun taas esimerkiksi välivastuksena kohdattava iso dino T-Rex kaatuukin sitten jo yllättävän helpohkosti.
Mitä Turok loppujen lopuksi tarjoaa pelaajalleen? Ajoittaisilla dinosauruskamppailuilla höystettyä, varsin perustason räiskintää, jossa ei ole tippaakaan innovaatiota taikka uutta.. Tupla-aseetkin kun on räiskintäpeleissä keksitty jo Halo 2:n ilmestymisen aikaan. Onhan niitä dinoja pitkästä aikaa mukava päästä vähän ammuskelemaan, mutta peli olisikin voinut keskittyä enemmän tähän asiaan, kuin siihen, että yritetään miellyttää kaikkia tekemällä Turokista räiskintäpeli, jossa joutuu dinojen ohella ammuskelemaan kasapäin toistensa näköisiä sotilaitakin ja sitten oikeastaan jo loppujen lopuksi enemmän niitä sotilaita kuin itse päähenkilöitä eli dinosauruksia.
Toki peli tarjoaa myös mahdollisuuden moninpeluuseen, mikäli yksinpeli puuduttaa ja tarjolla onkin useampi moninpelimuoto, mutta nämä ovat kaikki sitä perustavaraa, jota nähdään lähestulkoon jokaisessa räiskintäpelissä tänä päivänä. Turokista löytyy myös yhteistyöpelimuotokin, jossa pelaajat liittoutuvat taistelemaan vihollista vastaan, mutta pelaajan harmiksi tässä pelimuodossa ei pääse pelaamaan yksinpeliä lävitse, vaan sen sijaan tekemään yhteistyötä kolmella eri karttavaihtoehdolla. Sääli, sillä tämä olisi ehkä voinut nostaa Turokin pisteitä hiukan.
Jos Turok ei pelattavuudeltaan ole mitään erikoista, niin visuaalisesti voitaisiin ehkä sanoa, että uusimman pelin myötä Turok-sarja on kyllä tuotu ja päivitetty uusia konsoleita varten, mutta grafiikka ei hienosti mallinnettuja dinosauruksia ja paikoitellen hienoja maisemia lukuun ottamatta ole mitään leukoja loksauttavaa nähtävää. Ei peli ruma ole, mutta itse pelin muun sisällön tapaan siinä ei juurikaan sävyttänyt mikään erityisemmin, vaan peligrafiikka enemmänkin ajoi asiansa, ei muuta. Samaa voisi kait sanoa pelin äänimaailmasta, jonka hienointa antia ovat dinojen örähdykset, sekä muutamaan otteeseen tömisevä maa kun T-Rex tallustelee ympäriinsä. Aseiden äänet, ääninäyttely ja muut pienemmät ääniefektit kyllä ajavat asiansa, mutta superhienona ei mikään korviin kantaudu.
