Tycoon City: New York

Tycoon City: New York - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Tycoon City: New York
Lajityyppi: Strategiapelit
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Deep Red Games/Atari
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 5.3.2006 Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia
Arvostelun Tycoon City: New York kansikuva

Ihmisellä on luonnostaan vietti rakentaa ja kolikon ikävänä puolena, myös tuhota asioita. On ironista kuinka monimutkaisia asioita ihminen onkaan rakentanut elinhistoriansa aikana, mutta kuinka myös erittäin monimutkaisilla tekeleillä ollaan saatu paljon tuhoakin aikaan(ydinpommi esimerkiksi). Ihmisen rakennus/tuhovietti lähtee jo pienestä naperosta liikkeelle, kiitos lego-palikoiden, liimattavien pienoismallien sun muiden, joiden avulla pääsee harjoittamaan näitä taitojaan. Tänä päivänä pikkulapset eivät niinkään leiki enää legoilla, silloin kun tekee mieli rakentaa esimerkiksi linnaa, sillä elämmehän 2000-luvulla, jossa jokaisella 5-vuotiaalla lapsellakin on jo kännykkä. Ehei, näinä päivinä linnat ja muut rakennetaan tietokoneiden ruuduilla. Tunnetuin rakentelupelisarja on varmasti Electronic Artsin Sim City, jossa pelaaja saa rakentaa kokonaisen kaupungin alusta alkaen toimivine tieverkostoineen päivineen.

Pitkään kaupunginrakentelupelien saralla yksinään monopolia pitänyt EA saa nyt itselleen kilpailijan, sillä Atarin Roller Coaster Tycoon -sarja on saanut uuden “sisarsarjan”, joka kantaa nimeä Tycoon City: New York. Nimensä mukaisesti pelissä päästään rakentamaan koko New Yorkin kaupunki. Ensisilmäykseltä Tycoon City: New York vaikuttaa erittäinkin lupaavalta; ensimmäistä kertaa täysin kolmiulotteinen kaupunkisimulaatio, jossa pelaaja voi hienosti zoomata yläilmoista aina katutasolle saakka. Onko Tycoon City: New York rakentelupelien ystävän toteutunut päiväuni?

Ainakin Tycoon Cityssä yksi hiirinaksuttelupelien tärkeimmistä elementeistä, eli käyttöliittymä on erittäin hyvällä mallilla. Lyhyen tutoriaalin aikana pelaaja pääsee tutustumaan pelin simppeliin ja toimivaan käyttöliittymän, jonka avulla touhuaminen ja rakentaminen on todella helppoa ja vaivatonta.

Pelin käyttöliittymä toimii käytännössä siten, että hiirtä liikuttamalla tai WASD-näppäinyhdistelmää käyttämällä pelaaja voi liikkua kaupungissa edes takaisin, kun taas oikeaa hiirennappia pohjassa pitämällä voi hiirtä liikuttamalla kieputtaa kameraa vapaasti 360 astetta. Ruudulla killuvia erinäisiä kuvakkeita klikkailemalla pelaaja saa kätevästi tietoa esimerkiksi sijoituksestaan New Yorkin rikkaimpien listalla ja niin edelleen. Rakennusvalikko sen sijaan ponnahtaa kätevästi ruudulle klikkaamalla hiiren vasemmalla nappulalla rakennettavaan tyhjään kohtaan kaupungissa. Rakentamisen hallitseminen sujuu siis vaivatta. Onko itse muu peli sitten yhtä hyvä kuin sen käyttöliittymä?

Tycoon City: New York koostuu käytännössä kahdesta pelimuodosta, joista Build New York -nimeä kantava toimii pelin pääpelimuotona, siinä missä “hiekkalaatikko” pelimuoto on vapaamuotoista rakentelua, jossa pelaaja saa itse määrittää alussa tilipussinsa rahamäärän ja edelleen. Build New York -pelimuodossa pelaajalle annetaan pelin alussa tietty määrä rahaa rakentelun aloittamiseen ja tämän jälkeen siirrytäänkin sitten itse pelin pariin. Kokonaisuudessaa Aivan koko New Yorkia ei hiekkalaatikkomoodin tapaan heti kerrallaan aleta rakentamaan, vaan sen sijaan New Yorkin kaupungin kolmetoista eri kaupunginosaa avautuvat pelaajalle yksi kerrallaan pelin edetessä. Peli aloitetaan Greenwich Villagesta ja tästä siirrytään sitten eteenpäin muun muassa Chinatownin ja Sohon pariin. Uusien kaupunginosien avaaminen edellyttää pelistä löytyvien “haasteiden” suorittamista, joita voi tosin haasteiksi kutsua vain nimellisesti. Haasteisiin lukeutuu muun muassa tietyn laatuprosentin saavuttaminen tietyille palveluille, jonkin puiston koristelu puilla, puskilla, penkeillä ja muilla tai vaikkapa jonkin maamerkin rakentaminen. Kuten kuvitella saattaa eivät haasteet ole niin kovin vaikeita suorittaa. Tämä johtuu lähinnä kahdesta seikasta; rahasta ja kilpailijoista.

Peli ei nimittäin yleisesti katsottuna ole yhtä monipuolinen rakentelupeli kuin kilpailijansa, vaikka näin voisi ehkä kuvitellakin sen perusteella, että pelissä kuitenkin rakennetaan valtavan kokoinen New Yorkin kaupunki. Näin ei kuitenkaan siis ole. Pelissä ei Sim City pelien tapaan nimittäin rakenneta koko kaupunkia aivan alusta alkaen ja teiden rakentamisesta lähtien, eikä pelissä joudu asettelemaan veroprosentteja, viranomaisten palkkoja, pääse rakentamaan viemäriverkostoja, muuttamaan maata vesistöksi, istuttamaan ylimääräisiä puita ympäristöön tai säätämään erilaisten palveluiden, kuten kauppojen tuotteistaan pyytämiä hintoja.

Peli onkin tässä mielessä yksinkertaisempi, mutta onko se sitten välttämättä huono asia? Ei ainakaan aluksi. Kerrankin peli, jonka parissa voi rentoutua ja rauhassa rakentaa ilman paineita koko kaupungin kuolemisesta käsiin ja pelin päättymisestä. Näin tulee ajateltua ensimmäisen parin tunnin pelaamisen aikana, jolloin pelaaja on täysin koukussa ja himo New Yorkin kaupungin rakentamiseen muodostuu. Tietyn ajan jälkeen kun on sisäistänyt koko pelin tulee kuitenkin huomanneeksi, ettei periaatteessa voi missään vaiheessa ajautua tilaan, jossa ei olisi lainkaan rahaa tilillä, koska pelissä tarvitse maksaa niitä palkkoja tai muutakaan ylimääräistä, josta miinusta tilille kertyisi. Edes huonosti menestyvät palvelutkaan eivät miinusta pelaajan tilipussia; huonosti menestyvä kauppa vain tuo hitaammin(jos ollenkaan)rahaa.

Palveluiden menestymiseen vaikuttavat lähiympäristössä asuvat ihmistyypit, sillä tietynlaiset ihmiset halajavat vain tietynlaisia palveluja. Kaikki palvelut eivät menesty kaikissa paikoissa ja rakennusten oikeaa sijoittelua varten pelissä onkin apuna kätevä “vaikutusalue” ominaisuus, joka valaisee aina ennen uuden rakennuksen asettamista tämän lähiympäristössä olevat rakennukset eri värein, punaisen ollessa vähiten kyseistä rakennusta suosiva kirkkaan vihreän ollessa se toinen ääripää. Ihmistyyppeihin pelaaja taas voi vaikuttaa rakentamalla tietynlaisia asumuksia.

Rahaa kuluukin pelissä vain ja ainoastaan silloin, kun pelaaja jotain uutta kaupunkiinsa rakentaa. Pariksi kymmeneksi minuutiksi itsekseen pyörimään jätetty peli kasvattaakin pelaajan tilipussia jo ihan mukavasti olettaen, että pelaaja on onnistunut luomaan menestyviä rahanlähteitä riittävästi.

Pelkkä uusien(ja oikeaan paikkaan sijoitettujen)palveluiden ja asumusten rakenteleminen ei kuitenkaan automaattisesti takaa rahavyöryä pelaajan taskuun, sillä kaupunkia yhdessä pelaajan kanssa rakentavat tämän useat kilpailijat. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan rakentamilla palveluilla tulee väistämättä olemaan kilpailijoita, joiden kanssa joutuu painimaan kansan suosiosta. Omien palveluiden ja rakennelmien suosiota taas saa kasvatettua päivittämällä niitä. Itse asiassa ilman päivittämistä sellaisenaan pidettävät rakennelmat eivät tuota rahaa juuri lainkaan, mikä tekeekin päivittämisestä käytännössä pakollista. Rakennusten päivitys tapahtuu klikkaamalla haluttua rakennusta ja valitsemalla sen jälkeen valikosta päivitykset.

Rakennusten päivittäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lisätään esimerkiksi ruokakaupan edustalle viherkasveja ja muita puskia, tai sitten penkkejä, alelaareja, “auki” -kylttejä, tai vaikkapa burgeribaarin sisäänkäynnin edustalle maskotti seisoskelemaan. Mitä enemmän päivityksiä laittaa, sitä paremmin kauppa yleensä käy. Päivitykset eivät maksa pelaajalle rahaa, vaan jokaista rakennettua kohdetta varten pelaaja saa käyttöönsä tietyn määrän “päivityspisteitä”, joilla sitten valitaan halutut päivitykset. Tietynlaisista päivityksistä tulee tietty määrä lisäsuosiota rakennukselle ja tietysti niitä mistä eniten kertyy lisäsuosiota haluaa myös itsekin käyttää.

Valitettavasti tämä on myös yksi pelin ärsyttävimmistä seikoista. Saadakseen rakennukselleen mahdollisimman paljon suosiota, on päivityksiä käytettävä yhteen rakennukseen käytännössä se suurin mahdollinen määrä. Tämä taas vähentää illuusiota omanlaisen ja näyttävän New Yorkin kaupungin rakentamisesta, kun joka kaupan ja rakennuksen eteen joutuu tunkemaan läjän puskia/puita, maskotteja, auki-kylttejä, mainoksia ja niin edelleen. Tällä tavalla jokaisesta pelaajan rakentamasta rakennuksesta tulee ikävän joulukuusimainen ja tämä särkee rakentamista, etenkin kun erilaisia päivityksiä on niin vähän, että esimerkiksi kaikista muutenkin ulkoisesti samannäköisistä kaupoista tulee vääjäämättä myös yksityiskohtien osalta täysin identtisiä, koristeltuja joulukuusia.

Yleiseltä kantilta katsottuna pelin tekoälypelaajat, tai toiselta nimeltään pelaajan kanssakilpailijat eivät juurikaan vastusta tarjoa. Kilpailijat ovat hitaita rakentamaan uusia palveluita, eikä pelaajalla näin ole yleensä hätää siitä, että ehtisi viimeisenä tuomaan paikkaan X vaikkapa ruokakaupan. Kaiken lisäksi tietyn ajan jälkeen, vai pitäisikö sanoa kun rahaa on riittävästi alkaa vaihe, jossa pelaaja alkaa väistämättä ostamaan jo olemassa olevia palveluita ja rakennuksia. Mitä pidemmälle pelissä etenee ja mitä pidempään pelin antaa vyöryttää rahaa pelaajan tilille, sitä houkuttelevammaksi muodostuu ajatus olemassa olevien, eli kilpailijoiden omistamien rakennusten ostamisesta. Tässä vaiheessa pelin pelaaminen alkaa myös pikkuhiljaa jo puuduttamaankin.

Pelin parhaat hetket, tai tarkemmin sanottuna sekunnit ovat epäilemättä silloin, kun pelaaja saa avattua itselleen uuden kaupunginosan, jonka jälkeen into nopeasti tosin laantuu, kun pelaajan täytyy jälleen alkaa sijoittelemaan uudelle alueelle niitä samoja vanhoja kauppoja ja rakennuksia, sekä tunkemaan ne täyteen “päivityksiä”, vaikkakin peli silloin tällöin uusia rakennuksia pelaajan käyttöön antaakin. Vaikka peli onkin rentoa kaupunkirakentelua ja välillä jopa -pakko myöntää, erittäin addiktoivaa ajankulua, on pelin suurin puute kuitenkin siinä, ettei se loppujen lopuksi pidä sisällään riittävää määrää mielenkiintoista ja erilaista tekemistä, eikä tarjoa oikeastaan lainkaan minkään tason haastetta.

Yksi asia missä Tycoon City: New York kuitenkin päihittää kilpailijansa Sim Cityt, on pelin näyttävyys. Ääniosastolla peli nyt tuskin on kovin erilainen muihin kaupunkirakenteluihin verrattuna. Jokaisella rakennuksella on oma “teemaäänensä”, siinä missä ihmismassat vellovat kaduilla ja “hulisevat”, kun taas vieressä tiellä ajavat autot pörisevät. Mutta siinä missä uusinkin Sim City -peli vieläkin on kaksiulotteinen, on Tycoon City: New York täysin kolmiulotteinen. On upea tunnelma zoomata yläilmoista alas aivan katutasolle katsomaan kaupungin vilkasta elämää. Ja sitähän riittää. Jo muutaman kaupunginosan verran rakennettu New York on jo niin iso ja niin täynnä vilkasta elämää, että se näyttää varsinkin liikkeessä todella hienolta. New Yorkin ihmisvilinä on todellakin osattu hienosti tuoda peliin ja ilman sitä kyseistä Tycoon Cityä ei voisikaan edes kantaa alaotsaketta New York.

Kaikella tällä hienoudella tosin valitettavasti on hintansa. Peli vaatii nimittäin melkoisesti konetehoja ja vaikka tämä ei alussa siltä varmasti ehkä vaikutakaan, niin jo neljän kaupunginosan rakentamisen jälkeen peli tahmasi katutasolta tiirailtuna sen verran paljon, ettei pelaaminen ollut enää nautinnollista valikoidenkin auetessa aina ikävällä viiveellä. Ylempää ilmoista peli sen sijaan jaksoi pyöriä sulavasti kaiken aikaa, joskaan pelaaja ei kerta kaikkiaan voi pelata peliä niin korkealta kaiken aikaa, ja toisaalta mitä ideaa siinä edes olisikaan, kun täynnä elämää oleva kaupunki selkeästi on pelin hienoin ominaisuus…

Lyhyesti:

Tycoon City: New York on rento ja simppeli kaupunginrakennuspeli, joka parissa viettää ihan mielellään aikaa silloin tällöin aikaa. Valitettavasti pelin suurin mutta on myös juuri kuitenkin siinä, että se on rento ja simppeli, sillä minkäänlaista haastetta se ei juurikaan helppoutensa takia pelaajalle tarjoa.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Iso kaupunki täynnä elämää
  • - Toimiva käyttöliittymä
  • - Hauskaa ajanvietettä..

Huonoa

  • - .. Joka ei tarjoa oikeastaan mitään haastetta
  • - Rakennusten päivittämisen liiallinen merkitys
  • - Vaatii paljon konetehoja