Arvostellut: Mikko Kosonen, 18.elokuu 2018

Peliarvostelu

Unavowed

Pelin nimi: Unavowed
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: WadjetEye Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1 pelaaja, ei moninpeliä
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Unavowed kansikuva

Muutama kuukausi sitten Game Reality teki lyhyen esikatselun WadjetEye Gamesin tuolloin vielä työn alla olleesta point& click seikkailupelistä nimeltä Unavowed. Nyt peli on viimein julkaistu ja lopullinen versiokin otettu tarkasteluun.

Loputtoman sateen piiskaama New York City on pulassa. Sitä eivät tavikset tiedä eivätkä edes näe, muuta kuin muutamisa lähialueilla tapahtuneista murhista. Peli alkaa vähintäänkin jännästi sateisen pilvenpiirtäjän öisellä katolla seisoo kolme hahmoa. Pian selviää, että käynnissä on demonin ulosmanaus, jossa kiinniotettu hahmo on riivattu. Tätä hahmoa ohjaa pelaaja.

Ulosmanauksen ja kuulustelun aikana hahmolleen saa kätevästi antaa nimen, valita sukupuolen sekä ammatin. Mitä väliä ammatilla sitten on? Jokainen pelin kolmesta eri ammatista (poliisi, näyttelijä ja baarimikko) antavat erilaisen alkutakautuman vuosi sitten tapahtuneille asioille. Lisäksi tapahtumien kulku pelin edetessä on hieman erilainen ja jokaisella kolmesta ammatista on myös muutamissa tilanteissa erilaisia dialogivaihtoehtoja.

Kun valinnat on tehty, manaus viimein onnistuu. Unavowed-salajärjestön kaksi jäsentä toivottavat pelaajan tervetulleeksi harveneviin riveihinsä – ehtona liittymiselle kun on aiempi kosketus yliluonnollisuuksiin.

Mielikuvituksellinen Unavowed on kuin yliluonnollisiin tapahtumiin ja vaaroihin keskittyvä poliisi. Sen New York Cityssa majaansa pitävä (pää)haara suojelee pelin tapahtumapaikkana toimivan NYCin asukkaita demoneilta ja muulta pahalta, jota tavallinen virkavalta ei voisi pysäyttää. Tai ainakin se yrittää toimia näin.

Pelaaja demonina kun pääsi tekemään hirmutekoja ja aiheuttamaan kaaosta reilun vuoden, ennen kuin tapahtumat katolla saatiin järjestettyä ja demoni nalkkiin. Kun pelaajan hahmo on viimein puhdistettu, alkaa demonin tekemien tihutöiden selvittely. Niin ja vielä pitäisi löytää se pelaajan kropasta ulosmanattu demoni ja saada se vangittua. Paljon on ehtinyt tapahtua ja demoni on ehtinyt tehdä diilejä ja tihutöitä monien ihmisten päänmenoksi. On aika seikkailla ympäri New York Citya.

Pelimekaniikaltaan Unavowed on vanha kunnon point&click seikkailupeli retrografiikalla. Taustat ovat käsinpiirrettyjä ja siten varsin lämminhenkisiä, siinä missä hahmot nojaavat pikselityyliin, mikä istuu pelin taustojen sekaan vallan mainiosti. Inventaariovalikko saadaan ruudulle viemällä hiiri ruudun yläosaan ja tuttuun tapaan valikkoon kertyy pelailun aikana muutamia esineitä, joita sitten käytetään puzzlejen ratkomiseen.

Ryhmähenki kaiken A ja O

Unavowedin erikoisin elementti, joka samalla myös antaa hieman erilaisen maun klassikkoseikkailemiselle, on sen tiimipainotteisuus. Pelissä ei seikkaillakaan yksin sillä demoneista puhdistetulla hahmolla, vaan pelaaja pääsee seikkailemaan aluksi kiinniottajiensa kanssa, mutta kun mennään edemmäs peliä, liittyy mukaan jengiin vielä kaksi muutakin jäsentä.

Mukaan ”keikoille” saa aina ottaa kaksi kollegaa. Peli ei siis missään vaiheessa heitä pelaajan hahmoa yksinään New York Cityn kaduille ratkomaan puzzleja ja kollegoilta voi jopa kysyä ”mitä pitäisi seuraavaksi tehdä?” jos satutaan jäämään pelissä jumiin. Suoraa vastausta harvoin tulee, mutta pientä vihjettä oikeaan suuntaan annetaan ja ratkaisuna se toimii hyvin.

Mukana hengailevia kahta jäsentä voidaan ja pitääkin myös useassa tilanteessa käyttää apuna jonkin tietyn puzzlen ratkomiseen. Kaikilla Unavowedin jäsenillä on omat erikoiskykynsä. Yksi osaa jutella haamuille, toinen näkee ihmisten läpi puhuvatko totta vai ei, yksi on tulimaagi, jolta hoituvat tulipallot sekä eräänlainen selvännäkeminen (fire reading). Entinen poliisi sen sijaan on hyvä käyttämään asettaan.

Mukana tehtävää suorittamassa olevien tiimikavereiden pärstäkertoimet löytyvät kätevänä ratkaisuna tavaravalikosta muiden esineiden viereltä – joten ei muuta kuin naama käteen ja klikkailemaan. Mikäli tiimikaveri ei ymmärrä pelaajan toivetta tai osaa eikä halua tehdä jotain, hahmo myös kertoo sen.

New York City blues

Jos peli visuaalisesti on hyvin toimiva ja lämminhenkinen, on sitä myös pelin äänimaailma kauttaaltaan. Taustalla soiva musiikki luo vahvaa tunnelmaa. Alusta lopputeksteihin sateinen New York ei olisi mitään ilman bluespainotteista, ajoittain haikeaakin musiikkiraitaa, joka itselleni toi ainakin jossain määrin mieleen ensimmäisen Blade Runner -elokuvan. Liekö nuudelibaarissa syövä pitkätakkinen etsiväkään aivan sattumaa.

Haikea musiikki toimii sateen lisäksi teeman vuoksi – yliluonnollisuudesta huolimatta kyseessä ovat vakavat asiat ja vaakalaudalla ainakin New Yorkin turvallisuus. Toinen mikä nousee hienosti esille, on pelin ääninäyttely. Hahmoja pelissä on paljon (pelkästään Unavowedin jäseniä se viisi sekä johtajahahmo), joten on paikoin uskomatonta ajatella, kuinka hienosti kaikki on saatu toteutettua. Yhtäkään huonoa ääninäyttelijää pelistä kun ei löydä. Kaiken kukkuraksi hahmojen välinen sanailu ja keskustelu luo vahvaa vaikutelmaa siitä, että Unavowedin jäsenet todella haluavat tutustua toisiinsa. Lokaatiosta toiseen siirrytään eräänlaisena karttaruutuna toimivan metron välityksellä ja jos hetken malttaa tarkastella metrossa hengailevia hahmoja tekemättä mitään, juttelevat hahmot usein toisilleen. Murjaisevat vitsejä tai höpöttelevät jotain vakavampia. Samaa tapahtuu myös kaduilla. Hiljaiset hetket antavat hahmoille tilaisuuden jutella toisilleen ilman pelaajan panosta. Tämä on kosmeettinen, mutta ah niin hieno yksityiskohta pelille.

Uudet jäsenet kyselevät kiinnostuneina asioita, joita haluavat oppia tietämään, mutta alussa demonin kiinniottaneet Eli ja Mandana sen sijaan keskinäisessä dialogissaan tuovat esille naljailua sekä ystäväpohjaista kiintymistä. Tämä kertoo hienosti siitä, että näiden kahden yhteinen tie yli neljäsataavuotisen Unawovedin riveissä on ollut pitkä.

Ainoa varjopuoli tässä kaikessa runsaassa dialogissa onkin sitten kenties se fakta, että pelaajan hahmolle ei ole suotu riviäkään puhuttua dialogia, ei mies- eikä naishahmolle. Aluksi ratkaisu tuntuu varsin kummalliselta, mutta siihen tottuu ajan myötä, etenkin kun muita sivuhahmoja on niin runsaasti.

Yliluonnollisuuksien torjunta ottaa aikansa

Pituudeltaan peli on sopivan pitkä (ehkä jopa odotettua pidempi) – omaan pelikellooni Steamin mukaan kertyi ajallisesti kaksitoista tuntia. Tarina pitää otteessaan loppuun saakka ja jopa muutama juonenkäännekin mukavasti tarjoillaan. Tapahtumat hieman vaihtelevat riippuen valitusta ammatista ja esimerkiksi pelaajan pyörtymään saavat toistuvat takaumat ovat erilaisa kullekin ammatille. Peli ei turhaan ujostele teemansa kanssa, vaan yliluonnollisuutta nostetaan kunnolla esille.

Tarinan edistämiseksi pelaaja kavereineen vierailee erinäisissä oikeissa paikoissa, muun muassa Wall Streetillä sekä Chinatownissa jäljittäessään demonia ja ratkoessaan vastaantulevia ongelmia, joita demoni temmeltäessään ihmiskropassa on jättänyt jälkeensä. Pääosin puzzlet ovat kaikki hyvin suunniteltuja ja loogisiakin. Osa on helppoja ja osa vaatii enemmän miettimistä. Vain muutama puzzleista oli mielestäni vähän turhan kinkkisiä, jotka stoppasivat pelaamista. Mistä sitä olisi voinut tietää, että nuori mies on yhtä kuin kaksi jalkaa ja vanha mies on kolme (se kävelykeppi!).

Hauska yksityiskohta on se, että joidenkin puzzlejen ratkaisut vaihtelevat sen mukaan ketkä kaksi hahmoa pelaaja mukaansa kullekin keikalle valitsee. Tarvitaan kuumaa vettä? Tulimies Eli hoitaa homman. Jos Eli ei ole matkassa, ratkeaa veden keittäminen tässä kyseisessä puzzlessa muulla tavoin.

Kenties ainoa pieni nipottamisen aihe ongelmanratkonnan osalta omasta mielestäni on se, että useat puzzlet vaativat sitä, että pelaaja juttelee pelissä kohdattaville hahmoille ristiin rastiin. Juttele hahmolle A ja saa uusi dialogivalinta käytettäväksi hahmon B kanssa. Juttele asiat halki B:n kanssa ja palaa takaisin A:n luokse jatkamaan uusin aihein. Tällaisen kaavan toistoa pelissä oli ehkä hitusen liikaa, joskin onneksi väliin muistetaan heittää ihan sitä perinteisempääkin puzzlea, jossa ratkomiseen tarvitaan jotain tiettyä esinettä. Tiimikavereille juttelemisen ohella mahdollista jumiutumista voi myös lievittää paljastamalla kaikki ruudun hot spotit pitämällä hiiren oikeaa nappia pohjassa. Peli usein myös estää pelaajaa poistumasta jostain tietystä lokaatiosta vedoten siihen, että ”töitä on vielä jäljellä” – joka itse asiassa on ihan hyvä juttu.

Loppusanat

Kokonaisuutena Unavowed on varsin hienoa työtä WadjetEye Gamesilta. Peli tarjoaa varsin perinteisen tyylistä seikkailua kauniilla musiikkiraidalla ja tunnelmallisella grafiikalla höystettynä. Käyttöliittymä ja puzzlenratkonta toimivat juuri niin kuin olettaa sopisikin ja pelin ryhmäkeskeisyys tuo mukanaan sen oman elementin joka yhdessä mielenkiintoisen, yliluonnollisen tarinan kanssa erottaa sen omaksi tapauksekseen. Pelistä löytyy myös useampi erilainen loppu, mikä aika ajoin eroavien puzzlejen ohella on seikka, joka antaa Unavowedille uudelleen peluun arvoa. Pelistä pyydetty viisitoista euroa ei ole lainkaan paha tällaisesta laatuseikkailusta, mikäli point&click sekä yliluonnollisuudet nappaavat.

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Sateinen New York on nätti
  • - Tunnelmallinen musiikki ja loistava ääninäyttely
  • - Käyttöliittymä
  • - Pelin tiimihenkisyys on uniikki idea
  • - Peli on sopivan pituinen ja tarina pitää otteessaan loppuun asti
  • - Uudelleen peluun arvoakin löytyy
  • - Suurin osa puzzleista

Huonoa

  • - Muutamat epäloogiset puzzlet sekä hahmojen ristikuulustelu