Arvostellut: Mikko Kosonen, 23.syyskuu 2018

Peliarvostelu

V-Rally 4

Pelin nimi: V-Rally 4
Alusta: PlayStation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Kylotonn Games/Bigben Interactive
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-8/Verkossa, 1-2 samalla koneella
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun V-Rally 4 kansikuva

Tunnen itseni hieman vanhaksi. Kun V-Rally 4 kolahti postiluukusta, muistelin arvostelleeni joskus aiemmin jonkun kyseisen sarjan peleistä. Kappas, nopean tarkistuksen jälkeen Game Realityn arvostelukannasta löytyi kuin löytyikin V-Rally 3 -pelin arvostelu – vuodelta 2002. Miten onkaan aika rientänyt! Tätä kirjoittaessa reilu kaksikymmentä vuotta sitten perustettu Eden Studios pääsi kehittämään ensimmäiselle pleikkarille arcademaista ja nättiä kaahausta, V-Rallya, menestyksekkäin tuloksin ja peli poiki jatkoa.

Kun nopeasti kelataan aikaa eteenpäin, muun muassa Test Drive Unlimited -pelit kehittänyt (myöhemmin Eden Games) studio suljettiin omistajansa Atarin toimesta vuonna 2012. Sulkemisen myötä muun muassa V-Rally -pelisarja myytiin eteenpäin ja sen osti Bigben Interactive. Vasta nyt hiljattain nimike kaivettiin ulos ennenaikaisesta haudastaan. Kehittäjäksi valikoitui ranskalainen, muun muassa surkean Flatout 4 -pelin sekä viime aikojen viralliset WRC -pelit kehittänyt Kylotonn Games.

Rallipelit ovat siis ainakin entuudestaan tuttuja ranskalaisstudiolle, mutta onko karttunut kokemus nostamaan vanhan V-Rallyn uutta tulemista kunnolla parrasvaloihin?

Päällisin puolin V-Rally 4 muistuttaa pitkälti edeltäjäänsä – jopa niinkin paljon, että tuntuu kuin pelisarjaa olisi jatkettu suoraan siitä mihin viime kerralla jäätiin. Suurimpana erona on kenties se, että enää ei kokonaista peliä kannattele pelkkä yksinäisten taipaleiden rallatus (Dirt Rally on takuulla eri mieltä).

Mukaan on nyt kuudentoista vuoden tauon jälkeen otettu perinteisen rallin rinnalle muutakin. Pelistä löytyy hillclimb-ajelua, buggykaahausta, extreme-khanaa sekä V-Rally crossia, joista viimeksi mainittu on suljetuilla asfaltti- ja hiekkaratasekoituksilla kurvailua hieman kevyemmillä autoilla ja yhtäaikaisesti muiden kuskien kanssa.

Onneksi pääpaino tuntuu säilyneen silti rallissa: erilaisia rallimaita löytyy pelistä kuusi ja jokaiselle on neljä erikoiskoetta. Lisäksi kaikille maille on tarjolla random-generaattori, joka luo käytännössä loputtoman (tai ainakin ison nipun) erilaisia erikoiskokeita ajettavaksi. Erilaisia ralliautoja löytyy mukavat 28 kappaletta ja mukaan mahtuu etuvetoa ja takavetoa, niin klassikkomuodossa kuin uudempanakin menopelinä. Muille ajoluokille on tarjolla vähemmän maita ja kolme rataa per kisamaa (hillclimbille lisäksi ylämäki- ja alamäkivaihtoehdot). Joukosta ainoa on extreme-khana, jolle tarjolla on vain neljä kisaa kaikkiaan. Autoja per sarja löytyy viidestä seitsemään kappaletta. Sarjoista se kaikkein tylsin on (ehkä arvaattekin) varastohalleissa tynnyrien ympärillä pyörimiseen ja tolppien pujotteluun suunniteltu Khana.

Vanhoilla kumeilla

Pelimuotojen osalta tarjolla on pikapelin ja tätä nykyä harvinaisemman jaetun ruudun ohella suolana toimiva uratila V-Rally mode sekä verkkomoninpeli, mikäli haluaa pikakisata muita vastaan netissä.

V-Rally 3:n aikoihin nettipeliä ei ollut ja sen uratilastakin tuohon aikaan kommentoin kutakuinkin sanoilla ”autopeleissä harvemmin vastaan tullut pelimuoto”. Tätä nykyä jonkinlainen uramoodi löytyy lähestulkoon jokaisesta itseään kunnioittavasta virtuaalikaahauksesta, joten kyseessä on jo varsin vanha juttu. Jotkin autopelit ovat jopa suorastaan pitäneet sisällään äärimmäisen koukuttaviakin uramoodeja, esimerkkinä vaikkapa Codemastersin formulapelisarja.

V-Rally 4:n uratila pitkälti tuttua perusmeininkiä, mutta on uratilassa muutama mielenkiintoinen jippokin. Päällimmäinen idea olisi nousta mestariksi kaikissa viidessä ajoluokassa ja sen myötä saavuttaa V-Rally grand champion -pysti.

Eri luokkien kisoja ilmaantuu ajettavaksi eräänlaiselle maailmankartalle, joista niitä voidaan valita. Ostetaan ensimmäinen auto ja lähdetään kisaamaan ensimmäisessä luokassa. Rahan karttuessa voidaan ostella lisää autoja ja sitä kautta päästä kisaamaan muissakin luokissa.

Tiimityötä

Uramoodin tavoitteissa auttaa kolmeen osaan jaettu kisatiimi, johon pelaaja palkkaa työntekijöitä. Agentti scouttaa kisatapahtumia kartalle tai hommaa vaikkapa päivitysosiin alennuksia ja erikoistuu yleensä johonkin yhteen asiaan. Lisäksi tiimiin kuuluu kisainsinööripuolen jannut sekä mekaanikot – näihin kahteen osastoon voidaan palkata kerrallaan maksimissaan neljä henkilöä kuhunkin. Tiimin ylläpito maksaa ja seitsemän kisapäivän välein on kaikilla palkkapäivä. Menestyä kannattaa siis ainakin jollain tasolla, jotta palkat voidaan maksaa ja ei tule takkiin. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi ylläpitää pienempää tiimiä ja päästä halvemmalla. Mitä taidokkaampia työntekijät ovat, sen mukaa nousee myös niiden palkkaluokkakin. Vanhoja, heikompitasoisia työntekijöitä kannattaa aina silloin tällöin korvata uusilla tehokkaammilla, mutta samalla palkkakulutkin nousevat.

Agentin tavoin myös mekaanikot ja potentiaaliset insinöörit erikoistuvat johonkin auton osa-alueeseen, olipa kyseessä sitten jarrut, vaihteisto tai jousitus. Loppujen osalta taidot näyttävät yleensä nollaa. Mekaanikot osaavat korjata autoa erikoiskokeiden ja kisojen välissä, kun taas insinöörit kehittelevät uusia päivitysosia. Mikäli taidokasta jarrueksperttiä ei esimerkiksi tiimistä löydy, ei myöskään päivitysosia tule saataville. Uuden henkilöstön palkkaaminen auttaa tässä, sillä joku uusi hakija saattaakin osata jotain, mitä kukaan muu tiimissä ei osaa.

Kisamenestyksestä tienattujen rahojen ohella lisäbonusta voidaan saada kahdella tapaa: sponsorisopimuksista ja eräänlaisista time trialeista nettipelaajia vastaan – uramoodissa pelattuna kuitenkin. Kerrallaan pelaajalla voi olla neljä aktiivista sponsoria, joilla kaikilla on omat pienemmät tai isommat tavoitteensa, jotka pelaajan tulisi täyttää. Esimerkkinä Castrol haluaisi, että pelaaja tekisi yhteensä 150 metrin edestä ilmahyppyjä ralleissa yhteenlaskettuna – palkinnoksi kolahtaa parituhatta dollaria, kun tavoite viimein täyttyy ja sitä rataa. Välillä saattaa joku autovalmistaja pyytää koeajolle valmistajan omalla automerkillä. Jos tavoiteaikaan pääsee, tienaa itselleen uuden sponsorisopimuksen. Sponsoreita voi vaihdella mikäli siltä tuntuu.

Uramoodin time trialit ovatkin sitten melko hauska idea ja huomasin kuluttavani niiden parissa ehkä jopa eniten aikaa. Pelaaja ajaa kartalta löytyvän valitun kisan ja kaikki sen kierrokset (oli ajoluokka mikä tahansa) ja antaa oman parhaan suorituksensa. Vaikka buggykisoihin ja V-Rally crossiin laitetaankin hieman hölmösti tekoäly mukaan häiritsemään aivan kuin tavallisessa kisassa, ei sillä ole mitään merkitystä onko maalissa viimeisenä – vain lopullinen kokonaisaika ratkaisee.

Aika kirjataan ylös ja sen jälkeen peli näyttää arvioidun palkkiosumman, mikä kolahtaa tilille, kun rajoitetun ajan avoinna oleva time trial päättyy. Kokeileminen maksaa ja sen myötä myös kokonaispotti kasvaa, mitä useampi pelaaja time trialia kokeilee. Jaossa voi olla satoja tonneja, mutta riippuen omasta suorituksesta, arvioitu rahakorvaus potista voi olla kenties muutaman tonnin tai parhaimmillaan kymmeniä tuhansia. Kokeilla voi uudelleenkin ja välissä voi vaikka päivitellä autoaankin paremmaksi. Uusi osallistuminen maksaa kuitenkin aina isomman ja isomman summan. On kuitenkin hauska kokeilla kaikkia avoinna olevia time trialeja ja siten eräällä tapaa ”heittää verkot vesille”, josko vaikka rahaa tulisi sieltä täältä, kun voimassaolotunnit valuvat nolliin. Kun tapahtumat umpeutuvat, aukeaa kartalle uusia kokeiluja, joissa aikaa voi parhaimmillaan olla jopa kaksitoistakin oikeaa tuntia.

Virtuaalipäivien viemää

Kisoihin kuin time trialeihinkin osallistuminen kuluttaa uramoodissa virtuaalisia päiviä. Kisatapahtumiin on erikseen merkattu se kuinka monta päivää kisa tai pidempi turnaus kestää. Sen lisäksi, että tiliä ohentava tiimin palkkapäivä lähestyy aina uhkaavasti, on lähempänä valmistumistaan esimerkiksi insinööriryhmän jokin uusi päivitysosa, jonka voi sitten pultata autoon ja saada vaikkapa parempaa tehoa moottoriin tai parempia jousia tai jarruja.

Teoriassa V-Rallyn uramoodi kuulostaa ihan kivaltakin, mutta toteutus tekee pelaamisesta enemmän tai vähemmän puuduttavaa. Rahan tekeminen aivan alussa on vaikeampaa ja kisoista saatavat korvaukset miinus auton vaurioiden korjaukset ja palkkojen maksu eivät kerrytä pottia kummoisesti. Heti kun tiimiä saadaan lihotettua ja autoa päästään päivittelemään uusilla osilla, alkaa meininki sitten jo muuttuakin turhankin paljon pelaajan eduksi.

Maksimipäivityksillä varusteltu ensiautokin on lopulta aikamoinen tykki etenkin tekoälyä vastaan. Ongelma piileekin siinä, että V-Rally 4 ei tunnu haasteeltaan kovin tasapainoiselta ajokokemukselta. Päivitetyllä autolla kun pärjää heittämällä tekoälylle, vaikka vaikeusmittari olisi ruuvattu tappiinsa 125-prosenttiin, josta medium on se sata. Mikäli pelaaja pääsee kisassa venyttämään kaulaa tekoälykuskeihin, on yleensä tiedossa helppoa rahaa – ainakin niissä ajoluokissa, joissa ajetaan muita vastaan. Jos taas tekee ajovirheen tai pari niin kyllä se täydellisesti ajava tekoäly sieltä tulee ja ottaa pelaajan yhtenä laumana kiinni. Rallissa voittaminen edes yli 110-prosentin tekoälyasetuksella ei ole aivan yhtä helppoa, joskin mahdollista sekin. Joissain yksittäisissä ralleissa taasen tuntuu olevan pieniä bugeja ja esimerkiksi pelaajan töppäily ei välttämättä maksakaan lainkaan naikaa ja hupsis kun ollaankin kymmenen sekuntia kakkosena olevaa edellä, vaikka vasta päästiin takaisin tielle.

Vaikeustason ruuvailulla ei sinänsä tunnu kuitenkaan olevan suurtakaan vaikutusta kisoissa, joissa kuskit ajavat yhtä aikaa. Konekuskit ovat nopeampia ja parempia vain, jos pelaajalla on päivittämätön auto. Teoreettisesti pelaaja voikin takoa helposti isompia rahoja per kisa, ruuvaamalla vaikeustason tappiin, jos alla on tehokas versio.

Auto vastaan juna

Suunnittelultaan V-Rally 4:n tekoäly on mallia tylsä kiskoilla ajava robotti. Kaikki konekuskit ajavat virheettömän tarkkaa kiskolinjaa kisojen koko keston ajan. Jopa niinkin tarkkaa, että jos sen yhden kerran tämän elämän aikana konekuski ajautuu pois raiteiltaan, menee poloinen aivan sekaisin eikä välttämättä pääse radalle takaisin, jäädessään kaasuttelemaan päin kiveä. Yleensä tekoälykuskit eivät kuitenkaan hievahdakaan eikä niitä voi töniäkään, mutta pelaajan ne voivat kyllä tuuppia vaikka päin kiveä. Kaiken lisäksi esimerkiksi buggykisoissa pelaajan oma jousikippo kyllä reagoi maastoon pintaan ja isoihin hyppyihin välillä arvaamattomastikin, mutta konekuskit ne vaan mennä posottavat.

Jokainen voikin arvata, että pidempikestoiset, useamman kisan kestoiset turnaukset, jossa vieläpä ajetaan tasan sama rata monta kertaa nelikierroksisina kisoina, ovat todella puuduttavaa touhua. Tylsä yli-inhimillinen, mutta lähes aina päivitetyn auton jalkoihin jäävä tekoäly kun ei tuo pelifiilikseen oikein mitään jännitettävää.

Toki aina uusi tienatulla rahalla hommattu auto piristää hetkeksi, mutta pelin erilaisilla autoilla ajaminen ei sekään loppujen lopuksi ole niin kovin hauskaa. V-Rally 4:stä tuntuukin puuttuvan kokonaan se jokin – kisaamisen intohimo. Toki peli on arcadea eikä mitään simulaattoria, mutta edes arcadena se ei ole kovinkaan hauskaa, vaikka hetkeksi unohdettaisiinkin robottimainen tekoäly.

Eri ajoluokissa tai edes autoissakaan, kun ei ole suuria eroja eikä jännitystä tule kovinkaan kummoisesti edes sadesäällä tai lumipinnalla kaahatessa Siperian maisemissa, vaikka alla olisi takavetoinen bemari. Buggyt keikkuvat ja kiepsahtavat jopa katolleenkin, mutta näin muutoin ero esimerkiksi ralliautoihin on kovin vähäistä ja pelin yleistuntuma allekirjoittaneen mielestä on se, että kaikki pinnat tuntuvat aavistuksen liukkailta kaikilla autoilla. Ihan vertailun vuoksi tulin käynnistäneeksi alkuvuodesta arvostelemani Gravel -arcadekaahailun. Molemmista peleistä löytyy Mini Countryman RX. Sanoisin, että Gravel vei ajotuntuman osalta minivertailussa voiton. Tuntuma Gravelissa on yksinkertaisesti hauskempi ja jämäkämpi, vaikka pelinä ei sinänsä olekaan kovin paljoa mahtavampi.

Loppusanat

Kokonaisuutena V-Rally 4 on hieman kummallinen paketti. Se muistuttaa elävästi Kylotonnin toista autopeliä, Flatout 4:ää, joka yritti apinoida suomipoikien jälkeensä jättämää pelisarjaa, mutta ei oikein löytänyt itselleen minkäänlaista sielua. On vaikea sanoa, oliko Kylotonnilla V-Rally -sarjaakaan kohtaan mitään sen suurempaa intohimoa, sillä toteutus on sen verran tasapaksua. Tähän voidaan lukea myös peligrafiikka, joka kyllä pysyy tavoittelemassaan ruudunpäivitystahdissa, mutta PS4-peliksi ei kyllä näytä siltä.

Tekstuurit ovat kauttaaltaan vaisuja autoissa kuin ympäristöissäkin ja paikoin valaistusefektit etenkin iltakisoissa ovat jotain melko järkyttävää katsottavaa. Vaurionmallinnustakin löytyy, mutta se ei juurikaan vaikuta autojen ajettavuuteen, vaikka mitkä varoitusvalot palaisivat, eikä kyllä liiemmin vaikuta autojen ulkonäköönkään. Vähän pelti menee ruttuun epärealisesti auton 3D-mallia vääntäen ja takapuskuri saattaa irrota – siinä se. Uramoodin valikkokin sekä maailmankartta, joissa aika paljon kulutetaan kisojen ohella aikaa asetuksia ja päivityksiä ruuvailtaessa, ovat varsin yksitoikkoisia suunnittelultaan. Pientä visuaalista panostusta olisi saanut tältäkin osalta löytyä.

Kyllähän uutta V-Rallya paremman puutteessa pelailee – ainakin split screeninä kaverin kanssa jos ei muuten. Yksinpelailuksi pikapelimoodi on kuitenkin kertahupia, uramoodi on muutamasta kivasta ideastaan huolimatta aivan liian koruton ja nopeasti tylsyttävä tekoälyn ja persoonattoman arcadetuntuman vuoksi. Verkkomoninpelistäkään ei tunnu löytyvän peliseuraa millekään ajoluokalle, vaikka peli tätä kirjoittaessa on ollut jo muutaman viikon saatavilla. Se vähä mitä pääsin nettikisaamista kokeilemaan, tuntui toimivan suhteellisen nuhteettomasti – pois lukien kesken kaiken luovuttaneet ragequittaajat. Parasta antia V-Rally 4:ssä on ehdottomasti perinteinen ralli ja onneksi sitä onkin tuettu pelissä eniten. Silti kokonaisuus yskii.

Kylotonn on tätä kirjoittaessa hionut ja korjannut V-Rallya jo neljällä päivityksellä, mutta edes jälkikäteen lisätty rattituki tuskin tekee tästä arcadepelistä pakkohankintaista klassikkoa. Vaikka mikään aivan surkea peli ei kyseessä olekaan, on V-Rally 4 täysihintaiseksi konsolipeliksi hyvin keskinkertainen ilmestys. Eipä tämä silti ole estänyt laittamasta vajaan kolmen kympin season passia myyntiin jo nyt. Voi pojat.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Mukavasti ralliautoja
  • - Rallitaipaleiden random-generaattori
  • - Uramoodin muutamat hauskat ominaisuudet
  • - Split screen on aina plussaa

Huonoa

  • - Ajotuntuma kaikkiaan melko persoonaton
  • - Vaurionmallinnus on lähinnä vitsi
  • - Robottimaisen rasittava tekoäly..
  • - ..Jonka voi liian helposti voittaa päivitetyllä ajokilla
  • - Extreme-khana -temppuilu on tylsää
  • - Netistä ei löydy pelaajakuntaa
  • - Peligrafiikka on varsin karua
  • - Hinta-laatusuhde