Vane on indiekehittäjä Friend & Foe Gamesin käsialaa ja samalla ensimmäinen peliprojekti. Pelisuunnittelultaan Vanen maailma on hyvinkin virtaviivainen ja minkäänlaista ruudulla killuvaa turhaketta ei nähdä eikä esimerkiksi puhuttua dialogia tai edes tekstilaatikoitakaan ole lainkaan.
Aivan alussa nähdään myrskyn silmässä sinnittelevä tyttöhahmo, joka ainakin allekirjoittaneella toi etäisesti mieleen Life is Strange -pelin alkuhetket. Nopeasti Vane kuitenkin vaihtaa tämän mielenkiintoisen ja jännittävän muihin maisemiin ja hokkus pokkus, ollaankin jonkinlaisen korppimaisen linnun ohjaksissa, liihottelemassa taivaan korkeuksissa.
Jos alkuintro tuo mieleen ranskalaisen DontNodin yllä mainitun pelin, on Vanen vahva tunnelma sekä ”älä kerro mitään” -meininki hieman kuin jostain Sonyn kehittämistä Journey ja The Shadow of the Colossus -peleistä. Myös nimikkeet, kuten Limbo sekä vanha klassikko Another World ja ICO tulevat jollain tapaa mieleen.
Linnulla liihottelu valoisassa erämaassa on käytännössä pelin ensimmäinen pelattava kohtaus myrskyisän alun jälkeen. Kaikkiaan tarinaa halkovia kohtauksia on neljä kappaletta, joiden välillä peli tallentelee etenemistä.
Linnulla liihottelu taivaan kuninkaana on aluksi hauskaa ja jopa siistiäkin, mutta etenkin juuri ensimmäisessä kohtauksessa oli aluksi vaikea hahmottaa, mitä pelissä pitäisi tarkalleen tehdä. Päämäärätön edes takaisin lentely kävi puuduttamaan, kunnes viimein idea selkeni. Käytännössä Vane on eräänlainen puzzlenratkontapeli, jossa pelaaja ohjaa vuoroin tytöksi ja linnuksi muuntuvaa hahmoa.
Lintu osaa sorruttaa erilaisia rautaisia telineitä laskeutumalla niiden päälle ja kutsumalla riittävästi lintuystäviä seuraksi painoa tuomaan. Lintu osaa myös luonnollisesti lentokykynsä ansiosta lentää esimerkiksi valtavien kuilujen yli saarekkeelta saarekkeelle. Tyttö taasen osaa muun muassa työntää ja vetää erinäisiä objekteja. Esimerkkinä tyttö osaa työntää auki jättimäisiä kiviovia tai repiä auki lintuhäkkejä sekä työnnellä mystisiä kultaisia kivipalloja.
Näiden kahden kyvyn avulla pelissä sitten pääasiassa edetään, kun pitäisi saada jokin uuteen paikkaan vievä ovi avattua olomuotoa vaihdellen. Muotoa voi kuitenkin vaihtaa linnusta tytöksi ainoastaan jonkinlaisessa kultaisessa hippukasassa. Tytöstä linnuksi voi helpommin vaihtaa, kunhan vain hyppää kuiluun.
Pelissä puzzlejen ratkomiseen liittyykin monesti uusien kultahippukasojen aktivoiminen sekä uusien apulintujen saaminen pelaajan riveihin, sillä niitä ei aina ole riittävästi tuhoamaan telineitä.
Paikoitellen kunkin paikan tutkiminen ja esimerkiksi lintuhäkkien tai uusien telineiden löytäminen on enemmän tai vähemmän kiven alla ja pelaaminen saattaakin mennä ainakin hetkellisesti edestakaisin juoksenteluksi tai liihotteluksi.
Tytöllä on lisäksi taipumusta liikkua eteenpäin rasittavan hitaasti maastossa kuin maastossa, hieman kuin toinen jalka suossa puoliksi rämmittäisiin eteenpäin. Tämä lienee osittain tarkoituksellistakin, sillä kokonaiskestoltaan neljä kohtausta käsittävä Vane on vain muutaman tunnin pyrähdys. Pelistä silti pyydetään päälle kaksikymmentä kaksi euroa, mikä saattaa olla liikaa.
Vaikka Vane sinänsä on varsin tunnelmallinen ja omaleimainen peli, ei se teknisestikään ole aivan saumaton pelikokemus. Pelin visuaalinen suuntaus sinänsä tuottaa kyllä jännän sävyn. Peli muistuttaa hetkittäin kuin jotain interaktiivista maalausta konseptikuvien kaltaisten maisemiensa ansiosta, joiden sekaan on työnnetty vektorigrafiikkaa huokuvaa pelkistetympää tekstuuria. Eräässä kohtauksessa nähdään myös varsin vaikuttavannäköinen, pelin alun kaltainen myrsky. Taustalla soivaa ambienssimusiikkiakin ajoittain on, mutta se ei nouse häiritsemään vaan tukee sitä visuaalista taidetta, mitä pelaajan eteen tuodaan.
Varjopuolella ovat sitten ruudunpäivityksen ajoittaiset nytkähtelyt, pienet grafiikkavirheet, sekä pelikameran kenkkuilu ja venkoilu tuon tuosta. Alun valoisan ja aurinkoisen aavikkolentelyn jälkeen peli käytännössä myös vetäytyy pimeisiin luoliin loppupelin ajaksi, mikä sekin latistaa omasta mielestäni pelin vetovoimaa. Luolastokohtauksissa peli kun on kenties turhankin tummasävyinen ja synkkä ja tällöin grafiikasta on vaikea erottaa mitään mieleenpainuvaa.
Loppusanat
Vane on pelikokemuksena sinänsä ainutlaatuisen tuntuinen, mitä se varmasti tavoitteleekin, mutta sen huokuma potentiaali jää teknisistä syistä osittain käyttämättä ja hintalappu on vedetty sen verran korkealle, että peliä on vaikea suositella sen täydellä hinnalla.
