Virtua Tennis 4 - World Tour Edition arvostelussa
Virtua Tenniksen uusi tuleminen.
![Arvostelun Virtua Tennis 4 - World Tour Edition kansikuva](https://www.gamereality.org/wp/app/uploads/images/arvostelut/ps-vita/virtua-tennis-4-world-tour-edition/coverimage_normal_1.gif)
Jos unohdetaan Wii Sportsin ja Kinect Sports Seasonin kaltaiset koko perheen huitelut, voi kotikonsolien tennispelit jakaa karkeasti kahteen kastiin: puolirealistisiin tennissimulaattoreihin ja kolikkopeliperimästään ammentaviin kevytpallotteluihin. Segan Virtua Tennis on ollut perinteisesti jälkimmäisen kategorian ylpeä edustaja. Se on tarjonnut vuosien ajan kelpoa ja viihteellistä olohuonetennistä, mutta valitettavasti sarjan kehitys on ollut jo pitkään sen verran konservatiivista, että astetta realistisempi Top Spin on pyyhkinyt ohi oikealta ja vasemmalta. Virtua Tennis 4 ja sen nyttemmin ilmestynyt Vita-versio, World Tour Edition, on toistaiseksi paras yritys kääntää peli jälleen Segan eduksi.
Toisin kuin vuoden 2006 Virtua Tennis 3 ja sitä seurannut Virtua Tennis 2009, Virtua Tennis 4 – World Tour Edition uskaltaa tarttua muutokseen kaksin käsin. Kyseessä on pohjimmiltaan sama tuttu ja helposti lähestyttävä arcade-pallottelu, mutta tällä kertaa pakettia on ehostettu kunnollisella uramoodilla sekä uskottavammalla presentaatiolla. Huutia ovat saaneet niin robottimaisen mekaaninen kuuluttajaääni, kuin otteluiden taustalla pauhannut japanipoppi. Myös pelattavuutta on hienosäädetty realistisempaan suuntaan: kentällä häärivät hahmot liikehtivät edellisosien ADHD-vipeltäjiä uskottavammin, eivätkä esimerkiksi pallon perässä heittäytymiset yllä enää halki kentän.
Kliinisemmästä habituksesta ja raikkaista realismintuulahduksista huolimatta, Virtua Tennis 4 ei ole unohtanut kolikkopelijuuriaan. Kontrollit ovat säilyttäneet napakkuutensa ja anteeksiantavuutensa, eikä oppimiskynnystä ole nimeksikään. Paluun tekevät myös hieman omituiset, mutta virkistävät minipelit. Virtua Tenniksen maailmassa ammattipelaajat tapaavat treenata lyöntipeliään pallottelemalla aikapommilla ja puolustustaan johdattelemalla tipuletkoja kanaemon hoiviin. Maininnan arvoisia lajeja ovat myös tenniskeilaus sekä mahdollisimman pitkien pallojen pelaaminen valtavien tuulettimien puhalluksessa. Arcademaisesta otteesta kielii myös Virtua Tenniksen kenties suurin pelillinen uudistus, näyttävästi hidastetut ja vaikeasti torjuttavat superlyönnit. Niitä pääsee iskemään muutaman per ottelu, kunhan saa ensin täytettyä ruudun ylälaidan lyöntimittarin onnistuneella pallottelulla.
Edellisten Virtua Tennisten isoin murhe oli sisällön puute. Tähän ongelmaan Virtua Tennis 4 – World Tour Edition on pureutunut tosissaan. Yksittäisten kaksin ja nelinpelimatsien sekä jo mainittujen minipelien ohella, VT 4:stä löytyy mm. nettipeli, ?World Tour? -uramoodi sekä viiden ottelun mittainen arcade-turnaus, jossa pelaaja päästetään lätkimään palloa jonkun nykyisen tai menneen maailman tennistähden kengissä. Olisinko mieluummin Boris Becker vai Venus Williams – kas siinä kysymys, jonka jokaisen pitäisi joskus kysyä itseltään. Vita-versioon on ympätty myös muutamia laitteen kosketusnäyttöä ja kallistussensoria hyödyntäviä ?VT Apps? -pikkupelejä. Maininnan arvoisia ovat silmistä kuvattu ?VR Match?, jossa pelaajan katsetta ohjataan Vitaa kallistelemalla sekä päältä päin kuvattu kahden pelaajan ?Touch vs?. Edellä mainituista paatuneen pelikriitikon sydäntä lämmitti etenkin VR Match, sillä se toi mieleen elävästi muinaisen tennispelilegendan, 4D Sports Tenniksen. Jos moodin saisi seuraavaan Virtua Tennikseen normimatsien kuvakulmaoptioksi, olisi maailma lähes täydellinen.
Pelin koukuttava ydin piilee World Tour -moodissa, jossa kehitetään omaa virtuaalipelaajansa läpi neljän kauden, plus kahden bonuskauden. Tavoitteena on kerätä annetussa aikahaarukassa mahdollisimman paljon mainetta ja mammonaa. Tähtäimessä on tietenkin SPT-listan tennisjumaluus, ohi kaiken maailman Nadalien ja Federerien ynnä muiden sunnuntaipelaajien. Ura urkenee etenemällä pitkin lautapelimäistä maailmankarttaa, jolle on lätkitty erilaisia ystävyysotteluita, taitoharjoitteluja, pr-tapahtumia sekä turnauksia. Peli arpoo pelaajalle liikkumalipukkeita, jotka sanelevat askelten määrän ja pelaajan tehtäväksi jää päättää sopivasta reitinvalinnasta. Polut haarautuvat ja askelmäärien satunnaisuus pitää huolen siitä, ettei kaikkialle aina pääse tai ehdi. Kävisikö mieluummin tekemässä pienen pr-kiertueen vaiko olisiko ylimääräinen treeni tärkeämpää? Kiiruhdanko suoraan Tukholman tennisturnaukseen vai lepäänkö matkalla ahvenanmaalaisessa luksushotellissa? Kausi huipentuu aina arvoturnaukseen, jossa punnitaan niin pelaajan kuin pelaajahahmonkin kehitys.
World Tour -moodi tuo Virtua Tennikseen juuri sitä sisältöä, jota se on kipeästi kaivannut. Kompakteihin tapahtumiin pureskeltu ura imee mukaansa strategiapeleistä tutulla ?vielä yksi vuoro? -koukulla ja sen parissa vierähtää huomaamatta tunti jos toinenkin. Yksittäiset ottelut ja turnaukset ovat kuitenkin riittävän lyhyitä, että uraa voi tahkota tarvittaessa myös pienissä erissä, mikä on erityisen näppärää jos ja kun Vitaa kärrää mukana matkoilla tai julkisissa kulkuneuvoissa.
Teknisenä suorituksena Virtua Tennis 4 – World Tour Edition on ihailtava. Ottelut pyörivät Vitallakin samettista 60 kuvan sekuntivauhtia, ilman että tekijät ovat joutuneet tekemään kompromisseja kuvatarkkuuden tai grafiikan laadun suhteen. Suitsutusta ansaitsevat myös kontrollit, jotka – mukaan lukien Vita kosketusnäyttö sekä kallistussensorit – toimivat viiveettä ja tarkasti. Nettipelissä törmäsin ajoittain syöttöjä ja vastalyöntejä sotkeviin verkkoviiveisiin, mutta on mahdoton sanoa, käykö tästä syyttäminen pelin toteutusta vaiko nettiyhteyksiä.
Täytyy sanoa, että omalla kohdallani Virtua Tennis 4 – World Tour Edition on hoivannut juuri niitä kipupisteitä, jotka edellisen pelin kohdalla tulehtuivat. Jo lähtöjään hyvä peruspelattavuus on parantunut entisestään, rikollisen huono äänimaailma pistetty kuntoon ja uuden uramoodin myötä peli on saanut luustonsa ympärille myös lihaa. Varaa parannuksille löytyy toki yhä, mutta puutteet ovat enemmän outoja kuin häiritseviä. On esimerkiksi melko kummallista, ettei uramoodissa ole laisinkaan naisten tennistä, mutta ei se kovin vaarallista ole. Napista voisi toisinaan myös tekoälystä, mutta missäpä urheilupelissä ei. Virtua Tennis 4 – World Tour Edition on suvereenisti pelisarjan paras osa ja henkilökohtaisella ranking-listallani se kohosi myös tämän hetken Vita-pelien top kymppiin.