VR Karts

VR Karts arvostelussa

Ajettavuudeltaan toimivaa virtuaalikartingia tasapaksuissa ja mielikuvituksettomissa maisemissa - pääsylipun hinta saattaa aiheuttaa pahoinvointia.

Teksti: Mikko Kosonen, 21.5.2017 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun VR Karts kansikuva

VR Karts on vuonna 2014 perustetun brittiläisen indiestudio Viewpoint Gamesin käsialaa. Pelin idea ei varmastikaan nimen perusteella ole kovinkaan hämäränpeitossa.

Tarjolla on kartingia virtuaalitodellisuuteen kiedottuna. Peli julkaistiiin alunperin jo pari vuotta sitten Vivelle ja Oculukselle ja nyt on vuorossa PSVR-versio.

Sisällöltään VR Karts on varsin perinteistä ajopelikauraa. On pikakisa, time trial, championship sekä onlinemoninpeli.

Valikoista saa säätää kisoissa ajettavien kierrosten määrän, joka sitten pätee jopa championship -tilassakin. Tekoälyn tasoa ei saa säätää ja vaikka championshipistä löytyykin neljä neljän kisan mittaista cup-turnausta tahkottavaksi, ei tekoälyn taso missään vaiheessa muutu haastavammaksi.

Yleisesti ottaen tekoälyn taso onkin peruskuminauhaa, joka ampaisee ohitsesi oitis jos teet yhden mokan ja välillä vaikka ei mokaisikaan, jotta kisaaminen pysyisi mielenkiintoisena. Varsinaista haastetta tekoäly ei kuitenkaan anna ja jos ajaa kisan täydellisyyttä hipoen on pelaaja yleensä aina maalissa ykkösenä. Monien muiden Karting-pelien, kuten Mario Kartin tapaan myös VR Kartsissa käytetään kisaamisen ohessa erilaisia aseita muiden päänmenoksi.

On miinoja, toisen päähän heitettävää ampiaispesää, piikkimattoa, maaliinsa lukittuvaa ohjusta ja sen sellaista. Power-uppien lisäksi tarjolla on radalta kerättävää nitroa, jonka avulla voi hetkellisesti paahtaa menemään vähän kovempaa, mutta lisäksi myös powerdriftaaminen mutkissa onnistuu tällöin ja vain tällöin. Ilman nitron apua tiukimmissa mutkissa kääntyminen on todella kankeaa ja jopa ärsyttävän tylsää.

Yleisesti ottaen VR Kartsissa on perusteet kunnossa. Virtuaalilaseilla pelattaessa siellä olon tuntu on ihan ok-tasoa ja vaikka peligrafiikka ei mitään maata mullistavaa olekaan, on se sentään tyydyttävää tasoa ja kivan värikästä. Visuaalisesti sanoisin, että peli muistuttaa vähän kuin jotain remasteroitua PS2-aikauden peliä – eli ei kamalan nätti katsoa, mutta silmiin ei kuitenkaan satu. Jos esimerkiksi varsin mainio takavuosien peli Crash Nitro Kart remasteroitaisiin nyt uusille konsoleille, saattaisi se näyttää VR Kartsilta.

Ohjattavuudeltaan VR Karts toimii omasta mielestäni melkein kaikilta osin. Kontrollit ovat simppelit ja helposti omaksuttavat. Liipaisimet ovat kaasu ja jarru ja X-nappulalla käytetään matkaan napattu power up.

Kartin näyttö ilmaisee aina, että minkä tyyppinen power up on kyydissä – eli onko se perästä pudotettava vaiko kanssakisaajaan pään liikuttamisella tähdättävää ja lukittavaa mallia. Ympyrällä käytetään nitroa silloin kun sitä on ja samalla hoidetaan mutkissa driftaaminen samalla kun käännetään rattia. Ainoastaan driftaamisen puute ilman nitroa on miinus pelin kontrolleissa. Peli tukee myös Dualdshockin kallistusominaisuutta ja tilt-ohjaamisella pelaamiseen tulee vähän enemmän eloa ja haastetta ja kyseinen ohjaustapa jopa toimii ihan kohtalaisella tavalla.

VR Kartsin kehykset ovatkin kunnossa ja VR-laseilla pelaaminen on ihan hauskaa. Suurimmat puutteet tulevat vaillinaisen tekoälyn ohella sisällön määrään vähäisyydestä sekä ratasuunnittelusta.

Mainittujen pelitilojen ohella kun muuta tekemistä ei ole. Maksimissaan kuuden pelaajan nettipelistäkään on turha odottaa löytävänsä muita kanssapelaajia, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Toki on huomioitava, että VR Karts on ollut saatavilla pleikkarille tätä kirjoittaessa vasta muutamia päiviä. Silti, yleensä jo ensimmäiset päivät julkaisun jälkeen kielivät siitä mitä tuleman pitää.

Minkäänlaista paikallismoninpeliä VR Karts ei myöskään tarjoa – luonnollisestikaan, koska peli vaatii ne lasit. Kanssapelaajien puutteen vuoksi oman karting-kuskin erittäin rajoitettu muokkaaminenkin jää vähän turhaksi ominaisuudeksi – kuka muokattua kuskiasi olisi näkemässä?

Viewpoint Games on silti kuitenkin jo julkaissut yhden maksullisen, viiden euron DLC:n, joka tuo mukanaan lisää kustomointikrääsää, kuten hattuja asetettavaksi kypärän päälle. Tätäkään turhaketta ei tietenkään voitu antaa ilmaiseksi – kyseessä on kuitenkin jo sellaisenaan pari vuotta vanha ja PSN Storessa neljäkymmentä euroa maksava peli!

Ratojen osalta VR Kartsin suunnittelu on kamalan mielikuvituksetonta. Ensinnäkin erilaisia ”ratateemoja” pelissä on vain kaksi: rantahenkinen sekä linnojen muurien sisäpuolella ajettava keskiaikaistyyppinen.

Molemmille teemoille erilaisia ratoja on tarjolla kuusi kappaletta, eli kaiken kaikkiaan pelissä on kaksitoista rataa. Radat kuitenkin itseään toistavien maisemiensa lisäksi ovat myös kokemuksina tasapaksuja. Missä ovat ilmalentoja tuottavat hyppyrit? Missä ovat maaston korkeuserot? Missä vauhtikaistat? Missä ovat erilaiset vauhdikkaat ja värikkäät klaustrofobiaa aiheuttavat putket tai ajeleminen silmukoissa tai Nascar-ratojen tapaan ylöspäin kallistuvat mutkat? Niitä ei ole misään.

Sanalla sanoen, VR Karts sisältää vain tasaisia ratoja tavallisten mutkien kera. Ainoat vauhdikkaat hetket tulevat nitrosta ja powerdriftaamisesta. Kun taustalla soi vieläpä melkein sama musiikki joka ikisessä radassa, on itseään toistavuuden tunne vahvana toistuva asia peliä pelatessa. Kunpa se yllä mainittu maksullinen DLC olisi edes ollut uusia, mielenkiintoisempia ratoja mukanaan tuonut ratapaketti.

Kokonaisuutena VR Karts on lähinnä vain pelattavuudeltaan toimiva esitys Viewpoint Gamesilta. Näin muutoin metsään on menty hinnoittelun osalta ja pahasti, eikä sisällöstä ja sen vähyydestä kannata missään nimessä maksaa pyydettyä hintaa. Jopa viidentoista euron pelinä ostos olisi hukkaan heitettyä rahaa. Sääli, sillä PSVR-laseille ei todellakaan ole ajopeleistä tunkua.

Yhteenveto

Heikko esitys

Hyvää

  • Peruspelattavuus kunnossa
  • Virtuaaliesitys toimii
  • Tilt-ohjaaminen hauska vaihtoehto

Huonoa

  • Pelin hinnoittelu!
  • Maksullista DLC:tä heti julkaisussa
  • Nettipeli ammottaa tyhjyyttään
  • Tekoälyn kanssa kisaaminen melko tylsän yllätyksetöntä
  • Sisällön vähyys
  • Tylsän tasapaksu ratasuunnittelu
  • Itseään toistava taustamusiikki
  • Mutkat ilman nitroa