Whispers of a Machine arvostelussa

Whispers of a Machine on ruotsalaisen studion, Clifftop Gamesin käsialaa ja samalla järjestyksessään toinen peli ja vieläpä saman genren edustajia.

Jonkinlaiseen ruotsalaiseen puolittaiseen dystopiaan sijoittuva, klassista mallia oleva point&click seikkailu Whispers of a Machine asettaa pelaajan Keskusviraston erikoisagentin, Vera Englundin saappaisiin. Eletään aikaa, jolloin ihmiskunta on saavuttanut teknologisen huippunsa tekoälyjen avulla ja tullut sen jälkeen rytinällä alas “Romahduksen” jälkeen.

Emmerdale TV-sarjan kaltaiseen rauhalliseen pikkukylään, Nordsundiin, sijoittuvassa seikkailussa isosta kaupungista kotoisin oleva erikoisagentti Vera lähetetään tutkimaan brutaalia murhatapausta. Rauhallinen tuppukylä muuttuu nopeasti pelottavaksi paikaksi, kun uusia ruumiita alkaa ilmaantua toinen toisensa perään. Nordsundissa ei poliisivoimia juurikaan ole, poliisipäällikkö (komisario) ei tiedä oikein mistään mitään ja jopa sairaalan ainoasta lääkäristäkin on tehty Veran avustamista varten ruumishuoneen vakiokasvo. Onneksi Vera ei ole aivan tavallinen agentti, vaan erikoiskyvyillä varustettu sellainen.

Whispers of a Machine on murhamysteeriseikkailu selkeästikin, mutta se onnistuu erottumaan esimerkiksi klassisen Gabriel Knightin sekä niin ikään indieseikkailuna julkaistun, nautinnollisen Cognition: An Erica Reed Thriller -pelin rinnalta edukseen teemansa sekä päähahmonsa, sympaattisen Veran ansiosta.

Vera kun on eräänlainen superagentti, joka muuttuu pelin edetessä aivan solutasolla, riippuen siitä miten pelaaja Veran roolissa tietyissä kohdissa pelissä reagoi. Pyhän kolminaisuuden pallukka sitten liikahtelee kolmion sisällä sen mukaan, muuttaen Veran luonnetta. Veralla on pelin alkaessa muutama yli-inhimillinen voima käytössään (lisävahvuus sekä muiden hahmojen syketason tunnistus). Empaatti ja kylmä analyytikko saavatkin toisistaan poikkeavia uusia voimia käyttöönsä, sitten kun aika on. Kaikkiaan pelin neljään päivään jakautuvan murhavyyhtitutkimuksen aikana Vera saa kolme uutta kykyä käyttöönsä.

Väliaikainen majoittuminen Nordsundiin tietää sitä, että tiedossa on puzzlekaupalla ratkottavaa. Suurin osa puzzleista menee loogisella päättelyllä, joitain oveliakin puzzleja löytyy ja ikävä kyllä myös muutama vähän epäloogisempikin. Ne huonommat ovat kuitenkin vain muutaman pähkinän luokkaa koko pelissä. Pelaajan reagointitavan mukaan vaihtelevat Veran kyvyt vaikuttavat siihen, miten tietyt puzzlet pelissä ratkeavat. Eräässä puzzlessa pitää saada eräs henkilö liikahtamaan muualle. Jos Vera on saanut tietyssä kohtaa peliä käyttöönsä näkymättömyystaidon, käytetään sitä harhautuksessa. Jos agentin luonne onkin lähtenyt hieman toisille poluille, joudutaan käyttämään joko mielenhallintaa tai persoonankopiointia kohteen harhauttamiseksi.

Erilaisten erikoiskykyjen avaaminen pelitavasta riippuen takaa ainakin sen, että jonkinlaista uudelleen peluun arvoa riittää toiseenkin kertaan, monesti point&click -pelit kun eivät kokemuksina juurikaan muutu. Erilaisia loppuja tarinalle on myös tarjolla kaksi. Samalla on hienoa, että esimerkiksi raa’an voiman käyttö on valettu osaksi puzzlenratkontaa. Periaatteessa Clifftop Games on onnistunut tuomaan seikkailupeliin ripauksen toimintaa, muuttamatta kuitenkaan sitä perinteistä ajattelumallia, jollaisina puhtaat point&click -pelit on totuttu kokemaan. Erikoiskykyjen ohella Veran apuvälineisiin lukeutuu kätevä muistivihko sekä skanneri, jolla voidaan havaita muun muassa sormenjälkiä. Skannerin sekä erikoiskykyjen ansiosta puzzlenratkontaan tulee aivan uudenlaista ulottuvuutta.

Mallista puheen ollen, toimii Whispers of a Machine kaiken kaikkiaan varsin mutkattomasti ja käyttöliittymä esinevalikkoineen on hyvin virtaviivaista sorttia. Kaikki jutustelu ja esineiden poimiminen toimii vasemmalla hiiren nappulalla, kun taas valikossa olevien esineiden käyttö hoituu raahaamalla ne esiin ja halutun kohteen päälle. Kaikki ruudun hotspotit saa halutessaan esille space-näppäimellä. Tämä on ihan hyvä, koska pelin klassinen käsinpiirretty tyyli saattaisi muutoin välillä tehdä tärkeiden esineiden hahmottamisen vaikeammaksi.

Visuaalisesti piirretyt taustat ovat aina yhtä tunnelmallisia ja muutenkin ne huokuvat juuri sopivanlaista, uskottavaa scifimaailmaa. Hauskasti, mutta immersiota särkemättä lähes kaikkien hahmojen etu- ja sukunimet ovat ruotsalaisia. Myös muutamien rakennusten nimet, kuten matsal ja skola antavat viitteitä tekijöidensä kansallisuudesta. Mitä tulee itse hahmoihin, ovat niiden keskustelunaikaiset ”profiilikuvat” onnistuneita, mutta edes jonkinlaista animointia olisi kaivannut. Tällaisenaan, kun ruudulla seikkailevat hahmot eivät elehdi millään tapaa keskusteluiden aikana – edes profiilikuvien suut eivät liiku. Peli jääkin näiltä osin jopa ikivanhojen Lucas Artsin ja Sierran kultavuosien seikkailuiden taakse hahmojensa elävöittämisessä – kaikki on aavistuksen verran turhan staattista. Peligrafiikan staattisuutta onneksi kuitenkin paikkaa erinomainen ääninäyttely, joka lukeutuu ehdottomasti allekirjoittaneen mielestä seikkailupelien kärkipäähän ja miksei muutenkin sinne parempien joukkoon, genreen katsomatta. Pelistä ei kerta kaikkiaan löydä yhtäkään huonoa ääninäyttelijää ja samaan aikaan kaikki dialogi on mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua – turhaa lätinää ei juurikaan ole.

Audiopuolta kruunaa kaikin puolin toimiva, taustalla soiva ja ruutujen mukaan vaihtuva ja sopivan futuristinen sekä samaan aikaan kaunis taustamusiikki. Mitä tulee yleiseen äänimaailmaan, vaivasi ainakin allekirjoittaneen testikonetta jonkinlainen kummallinen (Windows 10 kohtainen?) bugi. Mitään ääniä ei pelistä saanut ulos, ellei käynnistänyt sitä järjestelmänvalvojana. Sama bugi tuntuu vaivaavan Clifftopin edellistä peliä, Kathy Rainia.

Noin viidentoista euron hintaiseksi ja kutakuinkin kuuden tunnin mittaiseksi seikkailupeliksi Whispers of a Machine on varsin oivaa viihdettä. Sillä on omat puutteensa, mutta peli on silti varsin vahva taidonnäyte Clifftop Gamesilta.