WRC 10 arvostelussa

Mainioista rallipeleistä ei ole ollut viime vuosina pulaa. Codemasters on nurkannut markkinoita realismispektrin kummaltakin laidalta mainioilla Dirt Rallyilla sekä Dirt 5:llä, siinä missä virallista World Rally Championship -lisenssiä isännöivä ranskalainen Kylotonn on vakiinnuttanut paikkansa jostain siitä väliltä. Kilpailu uhkaa kaventua yhden kehittäjän showksi vuonna 2023, kun WRC-lisenssin viisivuotiskausi siirtyy Codemastersille, mutta tämä ei ole estänyt ranskalaisia ylittämästä itseään tänäkin vuonna. WRC 10 on erinomainen viihderalli, joka ottaa lajin vakavasti muttei kuitenkaan ryppyotsaisesti.

Jos on päässyt tutustumaan parin viime vuoden WRC-tarjontaan, ei kymmenes WRC juuri esittelyä kaipaa. Kyseessä on virallista World Rally Championship -lisenssiä kantava rallipeli, joka antaa pelaajan kaahattavaksi täyden kattauksen moderneja menopelejä höystettynä kauden virallisella ratavalikoimalla. Tarjolla on yhteensä 12 nykyrallia etappeine ja erikoiskokeineen, plus kuusi Sanremon ja Akropoliksen kaltaista klassikkoa vuosikymmenten varrelta. Tämän vuoden uutukaisina paistattelevat muun muassa Viron ja Kroatian rallit, RallyRACC Rally De España sekä Belgian Ypres. Itse tykästyin etenkin eteläisen naapurin anteeksiantaviin hiekkapolkuihin ja kotoisiin metsämaisemiin, jotka antoivat kaltaiselleni amatöörille mainion paikan opetella riskinottoa. Vuoden erikoisuudeksi nousevat 19 historiallista rallia, joilla juhlistetaan WRC:n ensi vuonna vietettävää 50-vuotistaivalta. Katsaus menneiden vuosikymmenten kuuluisimpiin ralleihin on suomalaisittain aika kiehtovaa; jos on halunnut leikkiä B-ryhmän Peugeotillaan katsojien keskeltä pujottelevaa Juha Kankkusta tai Uuden Seelannin voittoa Fordillaan tavoittelevaa Marcus Grönholmia, tarjoaa WRC 10 siihen oivan mahdollisuuden. Ainoa harmituksen aihe on klassisten rallien tiukahko vaikeustaso; pelaajalta odotetaan voittoa tiukasti sanellussa aikatavoitteessa, mikä iskee helposti kapuloita etenkin aloittelijoiden rattaisiin.

Pelimoodien tarjonta on kirjavaa, joskaan ei hirveän yllättävää. Juhlarallien ohella listalta löytyy erilaisia harjoituksia, yksittäiskisoja, uramoodi sekä tukku moninpelitiloja, joista kovimmalle käytölle nousivat jaetun ruudun moninpeli sekä vaihtuvat päivä- ja viikkohaasteet. Moninpeliä pelataan läpikuultavia kummitusautoja vastaan, kuten ilmeisesti aiemmissakin WRC-osissa. Kuriositeettimaininnan ansaitsevat niin ikään verkossa pelattava kartturimoodi sekä risteilevistä maanteistä koostuva testialue. Testialue ei tarjoa sinänsä edes haasteita, mutta osoittaa pelikoneiston taipuvan tarvittaessa myös hiekkalaatikkomaisempiin ympäristöihin. Jää nähtäväksi, poikiiko tästä vielä jotain konkreettisempaa Kylotonnin tulevan vuoden joutsenlauluun, mutta olen melkein varma, että lopullinen koeponnistus nähdään viimeistään lähivuosina tulevassa Test Drive Unlimited Solar Crownissa. Autopelien trendejä mukailleen, tämän vuoden painoksesta löytyy myöskin joustavahko maalieditori, joka antaa lyödä menopelille uutta väriä ja viitisensataa tarraa.

Suurin osa yksinpelistä taittuu jälleen uramoodissa, joka istuttaa pelaajan tuttuun tyyliin jaetulle tallipäällikön ja ykköskuskin jakkaralle. Ura starttaa joko Junior WRC:stä tai WRC 3:sta riippuen siitä, selviääkö pelaaja alkukarsinnasta ja etenee WRC 2:n kautta aikuisten ralliautoihin. Kauden etenemistä seurataan kalenterista, johon lätkitään rallien ohella erinäisiä harjoituksia, erikoishaasteita ja tiiminrakennuspäiviä. Hyvä menestys palkitaan tyypillisesti rahalla, kokemuspisteillä, tiimin moraalilla sekä valmistajan tyytyväisyydellä. Syrjähypyt vieraan valmistajan koe- ja näytösajoihin verottavat tiimihenkeä, mutta avaavat toisaalta uusia uramahdollisuuksia. Pakollisia tapahtumia ei taida tämän vuoden WRC:ssä olla muuta kuin rallit ja lepo, eli jos haluaa skipata treenit, juhlakisat ynnä muut ääriolosuhteiden ajohaasteet, onnistuu se paria poikkeusta lukuun ottamatta kertaa varsin helposti. Uramoodi on periaatteessa viihdyttävä, mutta suhtautuminen tallipäällikön hommiin tuntuu kenties rahtusen löysältä: henkilöstö-, tallityytyväisyys- ja talousasioilla voi nakata käytännössä vesilintua, kunhan ajaa hyvin ja muistaa klikkailla kokemuksen kerryttämät taitopisteet pelin laajahkoon taitopuuhun. Toisaalta, harvapa meistä tarttuu rallipeliin päästäkseen nauttimaan byrokratiasta – itsekin suhtauduin uramoodiin lopulta enemmän tunnelmointina kuin pelillisenä haasteena.

WRC 10 näyttää todelliset hampaansa ratin takana. Ajomalli tasapainottelee taidokkaasti lähestyttävyyden ja realismin välillä, tarjoten kolikkopelimäisen, mutta varsin syvän ajokokemuksen. Oppimiskäyrä on matala ja auto pysyy hallinnassa ilman ylimääräisiä ajoavusteita, jopa gamepadilla. Yksinkertaisten perusteiden alta kuoriutuu vaikeustasoa, sillä etapit ovat pitkiä ja mutkia riittää opeteltavaksi. Segarallymaisella kaiteiden nojailulla pärjää ehkä juniorisarjassa, mutta vauhtiin ja ajolinjoihin joutuu keskittymään toden teolla yhtään vakavammassa seurassa. Pidemmillä ajomatkoilla pienetkin virheet alkavat kertautua ja täydellinen suoritus vaatiikin harjoittelun ohella melkoista flow-tilaa. Pahoistakaan mokista ei tarvitse lannistua, sillä peli antaa oletusasetuksilla armolliset kuusi uudelleenyritystä per etappi. Puristeille löytyy toki myös “permacrash”-tila, jossa homma pitää vetää purkkiin yhdellä yrityksellä.

Valinnainen vauriomallinnus tuntuu vähän vaisulta jopa kaikkein realistisimmilla asetuksilla: autoa ei saa rikki vaikka pamauttaisi kiveen 180 kilometrin tuntinopeudella, ja Henri Toivosen tragedian toisinnosta isketään samanlainen muutaman sekunnin aikasakko kuin esimerkiksi yleisön päälle ajamisesta. Todellinen rangaistus on kumulatiivinen: jos matka kulkee jatkuvasti ojasta metsikköön, kertyy kisaviikonlopun korjausvelka sietämättömäksi, eikä aikasakkoja enää kurotakaan umpeen autolla, joka pysyy kasassa eristysteipillä ja pyhällä hengellä. Ainoa asia, jossa peli toden teolla hapuilee, on tekoälykisailijoiden vaikeustaso. Kokemus vaihteli jo normaalilla tasolla naurettavan helposta hampaita kiristävän vaikeaan jopa saman rallin sisällä. Pahimmat vaikeustasopiikit tuntuivat keskittyvän etenkin sadekeliin ajoon, joissa aiemmin useiden minuuttien marginaalilla hävinneet kilpakumppanit paukuttivatkin yhtäkkiä liki virheettömiä suorituksia. Peli antaa onneksi hienosäätää vaikeustasoa uramoodin sisälläkin, mutta ratkaisu tuntuu kömpelöltä ongelmaan, jollaista ei pitäisi hyvin käyttäjätestatussa pelissä edes esiintyä.

WRC 10:stä löytyy muitakin kohtia, jotka voisivat hyötyä pienestä viilailusta. Esimerkkinä vaikkapa Pleikkarin DualSense-ohjaimen kautta kuuluvat äänitehosteet: käsien välistä kantautuvat pakoputken paukahdukset ja soran rapina luovat tunnelmaa, mutta jostain syystä ominaisuutta ei voi kytkeä pois päältä, eikä äänenvoimakkuutta säätää. Yöpelaamisen voi siis unohtaa, ellei käytössä ole kuulokkeita. Pykälää harmillisempi ongelma on epätasainen ruudunpäivitysnopeus. Valittavissa on kolme grafiikkatilaa, joista visuaalisin on aivan liian nykivä pelattavaksi ja noin 60 kuvan sekuntivauhtiin pyrkivä tasapainomoodikin tuottaa ruudun keskelle melko näkyviä repeilyviivoja. En pystynyt omalla televisiollani vahvistamaan, toisiko peliin rakennettu 120 hertsin suorituskykymoodi helpotusta, mutta ongelmat matalammalla virkistystaajuudella ovat sen verran näkyviä, että ne soisi korjaantuvan päivityksen myötä. Pienempiin säröihin lukeutuvat muun muassa erinäiset kolaribugit, sekä katkotonta kultamitaliputkea seuranneet paimenkirjeet, joissa talli jaksoi valittaa huonosta suoriutumisesta.

Särmistään ja vaikeustason keinahteluistaan huolimatta, kokemukseni WRC 10:n parissa oli enimmäkseen positiivinen. Vaikkei peli varsinaisesti kisailekaan konsolipolvensa näyttävimmän saati realistisimman ajosimulaattorin tittelistä, löytyi ympäristöstä sen verran kauneutta ja kisoista vetoa, että uusiin haasteisiin tuli hypättyä joskus jopa yöunien kustannuksella. Uramoodi piti otteessaan muutaman kauden verran, ja jaetun ruudun sessiot pelattiin järjestäen penkin reunalta, kädet jännityksestä hikoillen. Verkkopelipuoli ei ole koskaan ollut omin juttuni, mutta peliseuraa näytti ainakin vielä tässä kohden elinkaarta riittävän. Jos ei muuta, niin viikko- ja päivähaasteissa riittänee aivan varmasti purtavaa seuraavaan WRC-iteraatioon saakka. Jos Kylotonn saa hiottua ylimääräiset bugit sekä rypyt ruudunpäivitysnopeudessa päivityksillä, lunastaa WRC 10 paikkansa helposti tämän vuoden palkintojakkaralta.