Ranskalainen kehittäjä Kylotonn Games muistuttaa paljolti niin ikään ajopeleihin erikoistunutta italialaista Milestonea. Molemmat ovat tehneet runsaasti ajopelejä (Milestone enimmäkseen kaksipyöräisistä) ja kaikki pelit on totuttu tekemään ”vähän sinnepäin.”
Kylotonn tunnetaan muun muassa viimeisimmästä melko surkeasta FlatOut -sarjan pelistä, mutta myös keskinkertainen V-Rally 4 on saman studion käsialaa. Rallin WRC-sarjan virallisten videopelien tuottamisesta Kylotonn on vastannut jo viimeisen neljän vuoden ajan.
Nyt julkaistu WRC 8 onkin siis Kylotonnin neljäs MM-rallipeli. Allekirjoittanut joutuu myöntämään, että ranskalaisten (osittain niin ikään haukutut) kehittämät WRC-rallit ovat aika pitkälti jääneet välistä, mutta tätä arvostelua varten sain kaivettua edes WRC 6 -pelin mukaan vertailuun kokeiltuani sitä useita tunteja WRC 8 -pelin arvostelun aikana. Muutaman lukemani arvostelun perusteella suuria eroja WRC-versioiden 6 ja 7 välillä ei pitäisi käsittääkseni olla.
Rallia realistisemmin
WRC 8:n suurimpien uudistuksien kerrotaan olevan dynaaminen sää, laajennettu urapeli sekä parannetut ajofysiikat. Kieltämättä, kun WRC 6:tta ja WRC 8:a kokeili peräjälkeen, oli eroa melkoisesti. Tämä ei koskenut pelkästään selkeästi uudistunutta grafiikkaa, joka WRC 8 -pelissä tuntuu parantuneen etenkin valaistusten ja varjojen osalta. Myös yökisat näyttivät paljon paremmalta.
WRC 8 myös tuntuu ajettaessa melkeinpä aivan eri peliltä ja selkeästi ilman ajoapuja pelisarja on nyt lähempänä simulaatiota kuin aiemmin, vaikka ei peli mikään yltiörealistinen Dirt Rally siltikään ole. Pikemminkin sanoisin, että kyseessä on hyvä kompromissi äärirealismin sekä rennompaa simulaatiota kaipailevien välillä.
Erilaiset ajopinnat, asfaltti, sora, jää ja lumi tuntuvat kaikki hyvin erilaisilta niin kuin pitääkin, eikä puolihuolimaton ajelu ja mutkiin ryntääminen enää ole hyvä idea. Nyppylät ja isommatr hypytkin on syytä oppia hoitamaan oikeaoppisesti, sillä alastulo on muutoin useasti kohti ojaa, metsää, rotkoa tai kiviä -rallista riippuen.
Padiohjaus olikin WRC 8:ssa tämän vuoksi WRC 6 -peliin verrattuna selvästi vaikeampaa, koska ajotuntuma on autenttisempi. WRC 6:ssa huomasin pystyväni ajamaan mutkat kuin mutkat, säällä kuin säällä ja padilla. WRC 8:ssa auto lähtee herkästi lapasesta, jos vetisellä asfaltilla vedellään miten sattuu. Myös selvästi pelkkää jäätä kumien alle tarjoavat tienpätkät ovat petollisen vaarallisia.
Pienen harjoittelun jälkeen padilla kuitenkin alkaa pärjäämään ja ajaminen alkaa tuntua haastavalta, mutta ei mahdottomalta selättää. Kokeilin WRC 8:n kanssa myös Logitechin G29 ratti-poljinsettiä ja on pakko todeta, että ihastuin kokemaani: ajotuntuma oli yllättävän napakka ja hyvä. Ratilla erilaiset ajopinnat tuntuivat vieläkin enemmän toisistaan eroavailta. Myös tärinäpalautukset olivat luokkaa hyvät. Enpä hirveästi peliä padilla enää sen jälkeen halunnut pelatakaan.
Osittain varmasti realistisemmaksi muuttuneiden ajofysiikoiden myötä myös pelin yleinen vaikeustaso oli kovempaa sorttia kuin vertailussani käyttämässä WRC 6 -pelissä. Jos WRC 6 oli aivan liian helppo jopa mediumilla pelattuna, tuntui WRC 8 olevan melkeinpä samaa tasoa easylla, joskaan ei liian helppo silloinkaan. Mediumilla taasen peli tuntui paikoitellen olevan yllättävänkin haastava, välillä vaikka kuinka hyvin ajoi erikoiskokeen etappeja. Välillä taas tuntui siltä, että samalla medium-tasolla peli antoikin yhtäkkiä anteeksi pieleen menneitä mutkia ja neulansilmiä, tai jopa aikasakollisen ojaan putoamisen: siitä huolimatta sain etappeja paikoin vihreäksi. Sanoisinkin, että pelin vaikeustasoissa olisi pientä hiottavaa, sillä monesti peli näytti vihreää tai punaista juuri päinvastaisesti kuin mitä allekirjoittanut omalta suoriutumiseltaan oletti.
Millä kalustolla?
Pelisarjan valttikortti luonnollisesti esimerkiksi Codemastersin Dirt Rally -pelejä vastaan on sen virallinen lisenssi. Mukana pelissä on totta kai virallisen rallilisenssin myötä kaikki oikeat neljätoista rallimaata sekä kaikki WRC-tallit ja kuskit. Jari-Matti Latvala, Teemu Suninen ja Esapekka Lappi ovat kaikki mukana.
Päristelemään pääsee jopa suomalaisella rallilegendalla, Marcus Grönholmilla, joka ajoi kuluvana vuonna pienen comebackin muodossa Ruotsin lumirallin ja on siksi pelissä mukana Toyota Gazoo Racing tiimin väreissä. Heikko kisa päättyi keskeytykseen, mutta mitäpä siitä, saamme nauttia Grönholmin virtuaalisesta ajattamisesta vielä kerran, kiitos Kylotonnin. WRC2-luokasta sen sijaan löytyy muun muassa Toyotan tallipäällikkönäkin toimivan Tommi Mäkisen oma rallitiimi, Tommi Mäkinen Racing (TMR). Aiempien pelien tapaan mahdollista on kaasutella myös WRC2- ja WRC junior -sarjan autoillakin. Vaihtoehtoisia bonusautoja on mukana vain neljä kappaletta.
Pelisisältönsä puolesta WRC 8:n tarjonta on sarjan aiemmille peleille melko lailla tuttua: pikapelin lisäksi löytyy uratila, kausimoodi, nettipeli sekä paikallinen jaetun ruudun moninpeli. Uratilaa on siis uudistettu ja nyt se muistuttaakin pitkälti samaa kuin mitä V-Rally 4 -pelissä oli tarjolla. Uramoodissa olisi tarkoitus aloittaa Junior WRC-sarjasta ja pikkuhiljaa menestymällä nousta ylöspäin kohti varsinaista WRC-sarjaa.
Rallien ajamisen ohella pitäisi katsoa, että oman tiimin moraali pysyy hyvänä ja välit autovalmistajaan niin ikään. Nämä ovat tuttuja elementtejä jo sarjan aiemmista peleistä, mutta nyt mukaan on otettu myös tiimin tarkempi johtaminen. Pelaaja palkkaa asiantuntijoita rallitiiminsä avuksi. Meteorologi antaa tarkempaa säätietoa, fysioterapeutti pitää huolta työntekijöiden fyysisestä jaksamisesta, mekaanikko nopeuttaa vikojen korjauksia erikoiskokeiden välillä ja agentti hoitaa paremmin palkitsevia kisojen välisiä tapahtumia pelattavaksi. Kaikki spesialistit kuitenkin haluavat palkkansa, joten välttämättä kaikkia pestejä ei kannata aivan heti täyttää. Työntekijät myös uupuvat ja jatkuvassa työputkessa olevat joutuvat välillä poistumaan reserviin lepäilemään, jos vaihdoista ei pidä huolta.
Uratilasta löytyvään kalenteriin voi ja kannattaakin laittaa puuhasteltavaa rallien väleistä löytyviin tyhjiin päiviin. Ne voi halutessaan sivuuttaa pelkästään lepäämällä, mutta uratilassa voi ottaa osaa historic-ralleihin sekä vaikeissa olosuhteissa valmiiksi osittain hajonneella autolla ajettaviin minierikoiskokeisiin, joissa pitäisi tietyn aikarajan puitteissa ehtiä riittävän pitkälle kilometrien osalta. Molemmista saa parhaimmillaan kivasti rahaa, mutta myös XP:täkin kertyy. Koska “vanhoja” ralliautoja on vain neljä ja niistäkin oikeasti vanhoja vain kaksi, käyvät historic-ajot nopeasti tylsiksi. Jospa ensi kerralla klassikkoautoja saisi enemmän.
Kokemuspisteitä keräämällä saadaan lopulta palkkioksi kehityspisteitä, joita voidaan käyttää pelin taitopuun eri skillien avaamiseen, jotka parantavat esimerkiksi uupuneen tiimin toipumista, auton korjaamista etappien välillä tai sitten parantavat XP:n kerääntymistahtia. Taitopuu muistuttaa erehdyttävästi Codemastersin F1-pelien vastaavaa, mutta kaikesta huolimatta se tuo lisää syvyyttä urapeliin.
Tiimin ylläpitäminen maksaa, mutta niin maksaa myös tietysti ralliauton kolhujen paikkailu. Erikoiskokeiden välistä löytyvä yksi huoltoalue on kuitenkin syytä hyödyntää, etenkin silloin jos auto on ottanut enemmän kipeää. Kaikkea ei saa millään korjattua, mutta korjausaika on syytä käyttää tappiin asti.
Vaihdelaatikon temppuilu, moottorin pudonneet tehot, toimimattomat jarrut tai puoltava ohjaus eivät kun eivät tee jatkosta helppoa ja voivat pilata koko loppurallin. Lasku korjauksista tulee aina perässä rallin jälkeen. Kisamenestyksestä riippuen pelaaja saa aina tietyn määrän rahaa palkkioksi. Jos ralli menee penkin alle, ei tule rahaa, tiimimoraali putoaa ja välit autovalmistajaan laskee sekin kuin lehmän häntä. Nollaa näyttävä tili muuttuu nopeasti miinusluonteiseksi, mikäli rahaa maksamiseen ei ole. Seuraavat rallirahat menevätkin velkojenmaksuun. WRC 8:n uramoodi ei ole välttämättä sinänsä mikään maata mullistava elämys, mutta sen parissa kuitenkin viihtyy varsin mukavasti ja se on hyvä vaihtoehto säätämisestä vapaalle ja ”stressittömälle” kausimoodille.
Muuta sisältöä tarjoavat kulloinkin vaihtuva viikkohaaste sekä pidempikestoinen, niin ikään kokeiltavissa oleva eSports-tila, joista molemmissa voi yrittää ajaa parhaansa ennakkoon valitussa rallissa ja ennakkoon valitulla autolla. Split screen -pelitila tarjoilee tänä päivänä autopeleille harvinaista paikallista moninpelailua. Pelaajat voivat valita rallin sekä erikoiskokeen autoa ja tallia unohtamatta. Erikoiskokeeseen lähdetään mukavasti ajamaan samaan aikaan, toista ei tarvitse odotella. Molemmat näkyvät toistensa ruuduilla värikkäinä ja läpinäkyvinä haamuautoina, joten törmäilyä tai muutakaan epärealistisuutta ei tapahdu, vaan molemmat pelaajat yrittävät ajaa oman nappisuorituksensa, mutta samaan aikaan voi nauttia pienestä keskinäisestä kisaamisesta kaverinsa kanssa.
Samalla tyylillä on toteutettu nettipelikin. Maksimissaan kahdeksan pelaajan huvitteluiden aikana kaikki ruudulla näkyvät ralliautot ovat haamuautoja. Nettipeli sinänsä toimi teknisesti varsin hyvin, peliseuraa ei aina meinannut löytyä ja silloin kun löytyi, kesti aloittamisessa välillä turhan kauan ja ”ready-nappulaa” joutui painelemaan useita kertoja pelin resetoidessa kisan aloittamisen. Jokseenkin hölmösti nettipelissä ei lainkaan saa äänestää rallimaata tai erikoiskoetta, vaan isäntänä toimiva pelaaja valitsee nämä yksinään. Joillakin pelaajilla tuntui olevan taipumusta valita pelkkiä (tylsiä) yleisöerikoiskokeita, mikä oli jokseenkin puuduttavaa kun se tapahtui useamman kerran putkeen yhden session aikana. Kaiken kaikkiaan nettipeli on kuitenkin enemmän positiivinen kokemus kuin negatiivinen ja lisää pelin elinikää, mikäli urapelit ja kausimoodit on jo kahlattu lävitse.
Loppusanat
Kylotonnin WRC 8 yllättää positiivisesti. Ennakkoluulot karisevat, kun konepellin alta paljastuukin varsin kelpo ja aiempaa enemmän realismiin nojaava rallisimulaattori, josta löytyy se virallinen WRC-lisenssi.
