WRC 9 arvostelussa

Vuosi 2020 on ollut monin paikoin poikkeuksellinen ja haastava. Rallin MM-sarja ei sekään ole jäänyt moottoriurheiluna vaille osumia ja peruutuksia.

Alunperin kolmetoista rallia kattanut kisakalenteri supistui seitsemään ja pois putosivat muun muassa kaikki kolme uutta rallimaata. Jyväskylän ajettavan Neste Rally Finlandin tavoin kalenteriin kymmenen tai jopa kahdeksantoista vuoden tauon jälkeen takaisin listatut, Uuden-Seelannin, Kenian sekä Japanin ralli jäivät oikeassa elämässä tältä vuodelta ajamatta.

Onneksi meillä on ranskalaisen Kylotonn Racingin joutsenlaulu, WRC 9. Ensi vuodesta eteenpäin lisenssiä ohjaileekin sitten jo F1-pelisarjastakin tuttu Codemasters.

WRC 9 -pelin keskeisin uusi juttu tuntuisi olevan nimenomaan se ”kolme uutta rallia.” Muilta osin peli kun tuntuu melko tutulta vuosipäivitykseltä tuoreimpine kuskeineen ja talleineen. Mitä ralliautoihin tulee, valikoimasta löytyy luonnollisesti WRC:n pääsarjan ohella myös WRC Junior, WRC 2 sekä WRC 3 -kalusto. Näiden kylkiäiseksi tarjoillaan vanhempaa klassikkoautojen pienkokoelmaa.

Pelin tuttu tuulahdus ei sinänsä ole huono juttu, koska WRC 8 oli jo varsin hieno taidonnäyte Kylotonnilta verrattuna studion aikaisempiin ralleihin. Onkin melkein sääli, että ranskalaiset jäävät nuolemaan näppejään ensi vuonna.

Tuttu paketti rallia

Pelisisältönä tarjoillaan totutusti pikapelitilaa, uramoodia, kausimoodia, haastetilaa sekä nettipeli ja viikko- sekä päivähaasteet, minkä lisäksi ajoharjoittelua varten on myös oma pelitila.

Kausimoodissa ajetaan täysi kalenterillinen rallia, eli ei mitään 2020 tynkäkautta. Kausi aloitetaan valitsemalla joko WRC Junior tai WRC 3 -ajoluokka, josta sitten noustaan kuninkuusluokkaan. Uramoodi on jo WRC 8 -pelistä tuttu moodi, jossa kausimoodista poiketen voi valita niin ikään WRC 3 -luokan, mutta tällöin pelaajalle annetaan kolme yritystä suorittaa ajotesti annetussa ajassa – muutoin aloitetaan pohjalta.

Uramoodissa olisi ideana pärjätä ja sitä kautta tienata rahaa, XP:tä sekä tiimille moraalia ja jaksamista. XP:llä täytetään mittaria ja kerätään taitopisteitä, joita sitten ripotellaan laajaan taitopuuhun, joka kattaa auton osapäivitykset aina tiimin kasvattamisesta tiimihierojaankin asti, joista viimeksi mainittu parantaa tiimin henkistä jaksamista.

Keskeisenä juttuna uramoodissa toimii kalenteri, johon syötetään tapahtumia. Käytännössä pelaajan on pakko tuon tuosta ajella harjoituksia suljetulla alueella sekä käydä ”ekstriimeissä olosuhteissa” valmiiksi hajotetulla ajokilla ja yleensä vieläpä rankkasateella ja yöaikaan. Pitää napata joko pronssi, hopea- tai kulta-aika, ennen kuin peli antaa laittaa kalenteriin seuraavan rallin. Nämä pakolliset sivutapahtumat tuntuvat hieman mielikuvituksettomalta täytteeltä kalenteriin, etenkin kun kalenterin toimintaperiaate on täysin sama kuin viime vuoden pelissäkin.

Hajosiko tojotasi?

WRC 9:stä saa halutessaan melko realistisen, jossa auto hajoaa ja jokainen mutka ja kapea tien pätkä on otettava vakavasti tai päätyy pöpelikköön. Ei peli kuitenkaan edelläänkään aivan Dirt Rally -sarjan pelien tasolle nouse, mutta on mukava väliversio virallisella WRC-lisenssillä. Asfaltilla autot tuntuvat luonnollisesti parhaimmalta ja kun irtosorainen tie tai talvisen jäinen pätkä vaihtuu kuivaan pintaan, sen tuntee ja siitä osaa olla kiitollinen. Ralleina uudet maat ovatkin tässä mielessä mukavan erilaisia: Kenia on mutainen safari, Japani täynnä kapeaa asfalttipätkää ja Uusi-Seelanti enimmäkseen syheröistä vuoristoajelua soratunnelmissa.

Vaihtoehtoisesti pelistä saa myös helposti lähestyttävän arcademaisemman kokemuksen ja padillakin pelin kanssa pärjää varsin hyvin, mutta ratilla pelatessa ajonautinto on kuitenkin parhaimmillaan. Ajoapuja voi säätää autopeleille tutuilla osa-alueilla, kuin myös tekoälyn vaikeustasoa voi portaattomasti nostaa tai laskea nollasta sataan prosenttiin. Pelaaja voi halutessaan laittaa jopa perma-crash option päälle, jolloin ralleja ei aloiteta alusta, mikäli autonsa runnoo erikoiskokeen aikana ajokelvottomaksi.

Kausimoodi ja uramoodi ovat molemmat ihan mukavaa sisältöä, mutta jos aiempia pelejä on pelannut, on etenkin uramoodi rakenteeltaan vähän turhankin tuttu – perinteistä kausimoodia ei oikeastaan voi juurikaan sen kummemmin moittia.

Vanhoja haasteita

Tuttu on myös muuttumaton haastemoodikin, joka pitää sinänsä ihan kivana ajatuksena huimat 50 haasteskenaariota sisällään. Ne jakautuvat uramoodistakin tuttuihin suljetuilla radoilla kurvailuun ja esimerkiksi neulansilmämutkien harjoitteluun sekä extreme-olosuhteissa ajettaviin erikoiskokeisiin, joista molemmissa pitäisi ajaa mahdollisimman lujaa, jotta kerkeäisi vähintään pronssiaikaan.

Haasteiden läpäisy eri mitalein tuottaa eri määrän pisteitä ja tietty määrä pisteitä tarvitaan aina, että uusi haaste aukeaa valittavaksi. Haasteet ovat kuitenkin kaikki nimenomaan joko extremeä tai suljetun radan ajelua. Ainoana erona on pelaajalle aina ennakkoon valittu kulloinkin vaihtuva auto. Joskus alle saadaan uusi WRC-auto, joskus esimerkiksi joku pelin legendaluokan ajokeista, joiden määrä on WRC 9 -peliä varten kasvanut neljästä yhdeksään, minkä lisäksi mukana on myös kolme bonusautoa. Kun näitä haasteita on viisi tai kymmenen ajanut, alkaa haastetila jo pahasti puuduttamaan ja Kylotonn olisikin voinut helposti uudistaa sitä tai lisätä siihen jotain mielekkäämpää sisältöä.

Pidempien moodien ja haastetilan rinnalle tarjotaan viikko- ja päivähaasteita, joissa pelaaja voi yrittää parhaansa noustakseen mahdollisimman korkealle leaderboardilla valmiiksi valituissa ralleissa, valmiiksi valitulla autolla. Split screen tarjoilee paikallista hupailua, joskin tarjolla on vain pikapelailua – mitään yhteistä WRC-kautta ei kaverin kanssa pääse pelaamaan. Onneksi ajamaan pääsee samaan aikaan, eikä toisen suoritusta tarvitse odotella.

Maksimissaan kahdeksan pelaajan nettipeli toimi arvostelun aikana mallikkaasti, joskaan peli ei jokseenkin kummasti tuntunut löytävän peliseuraa lainkaan aulavalikon kautta, ainoastaan quickplay -vaihtoehtoa käyttämällä.

Kisaaminen toimii split screenistä tutulla tavalla. Kaikki lähtevät ajamaan samaan aikaan ja pelaaja näkee ruudulla kilpailijoidensa värilliset haamuautot – ainakin niin kauan, kun pysyy muun joukon perässä. Netissä taso tuntuu nimittäin olevan kovaa luokkaa, vaikka olisi rattikn käytössä. Kaikesta huolimatta ajaminen saa netissä uuden ulottuvuuden, kun adrenaliini jyllää aivan eri tavalla kuin yksin pelatessa vain pelkkää aikaa vastaan. WRC 9:ssä isäntäpelaajalla tuntui olevan onneksi vähemmän myös taipumusta yleisö-EK:n valikoimiseen – pelissä kun muut pelaajat eivät edelleenkään saa äänestää mitä pätkää ajetaan.

Audiovisuaalisesti WRC 9 on pääasiassa toimiva viritys, eikä peli näytä eroavan juurikaan WRC 8 -pelistä visuaalisesti. Voisin kuitenkin melkein väittää, että PC:n tarkempi kuva ja tekstuurit saavat pelin etenkin tietyissä olosuhteissa näyttämään melko rujolta ja viime vuonna arvostelemani PS4-versio oli siinä mielessä jopa paikoin paremman näköinen. PC-versiossa yöllisen ajon epärealistiset valaistusefektit sekä kovan auringonpaisteen kyllästämät tienpinnat saavat tekstuurit näyttämään paikoin tökeröiltä, mutta pääosan ajasta grafiikka kuitenkin toimii hyvin ja ajaa asiansa, sen mitä sitä ehtii vilkuilemaan. En kuitenkaan välttämättä katselisi pelin uusintoja grafiikan ihastelu mielessä, sillä valtaisasti ihasteltavaa ei ole.

Pelin vauhdikas kuudenkymmenen kuvan päivitystahti on kuitenkin korvaamassa paikoin puolitiehen jättävää, täysille detaileillekin asetettua visuaalisuutta. Jostain kumman syystä ainakin testikoneella pelillä oli tapana tökkiä tietyillä erikoiskokeilla ja yleensä vain tietyissä kohdissa taipaletta – vaikka peli olisi muuten siihen asti pyörinyt sen kuusikymmentä kuvaa vauhdissa. Paikoin töksähtely tai hidastuminen oli vain pientä, välillä peli töksähti oikein kunnolla sekunniksi pariksi ja saattoi pilata kriittisen mutkan tai hyvän otteen, kun tulikin ajettua lähes hallitsemattomasti päin puuta tilanteen seurauksena. Muutaman kerran tökkäily johti siihen, että Logitech G29 -rattini kadotti kokonaan forcet lopuksi aikaa erikoiskoetta ja toisella kertaa töksäisyhetki laittoi peliäänet pätkimään ja rätisemään, minkä jälkeen ne katosivat kokoaan – kunnes päävalikossa jälleen toimivat normaalisti. Kummaa touhua.

Loppusanat

Olettaen, että ruudunpäivityksen sekoilu ja sen aiheuttamat bugit olivat allekirjoittaneen oman pelikoneen juttuja, on WRC 9 kaiken kaikkiaan toimiva paketti rallia, jota on hauska pelata etenkin perinteisenä kausimoodina ja uratilanakin, mikäli se ei ole entuudestaan jo liian tuttu. Yksinpelisisällön rinnalla toimiva haastava nettipeli tarjoaa tarvittavan lisäpiristeen.