WRC Generations

WRC Generations - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: WRC Generations
Lajityyppi: Simulaattorit
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Kylotonn Racing/Nacon
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 5.12.2022 Arvioitu lukuaika: 8 minuuttia
Arvostelun WRC Generations kansikuva

WRC-rallin kulunut 2022 kausi oli sarjan viideskymmenes, eli juhlavuosi. Kausi oli myös erinäisten muutoksien vuosi. Ensimmäinen kausi, kun hybridiautot tulivat mukaan. Eräänlainen uudistus oli myös Uuden-Seelannin rallin paluu kalenteriin vuoden 2012 jälkeen ja Ruotsin paluu vuoden tauon jälkeen – samalla jälkimmäisen sijainti siirrettiin vanhasta Värmlandista Västerbotteniin. Monte Carlo Rally siirtyi Monacoon. Kaikkiaan mukana oli vain kolmetoista rallia. Kauden voitti upeasti suomalainen Kalle Rovanperä, Harri Rovanperän poika.

WRC Generations on ranskalaisen Kylotonn Racing studion seitsemäs ja viimeinen, ainakin virallisen WRC-lisenssin omaava rallipeli. Ensi vuonna sorataipaleille lähtee tuoreimmillaan mainioilla Dirt Rally ja DR 2.0 -peleillään säväyttänyt, tätä nykyä EA:n omistuksessa oleva Codemasters.

Kylotonnin ensimmäiset rallattelut eivät olleet kummoisia, mutta WRC 8:n myötä pakka saatiin viimein hienosti kasaan parantuneen ajofysiikan osalta ja ”kasi” olikin jo varsin mainio rallipeli. WRC 9 oli sekin samaa maata, joskin enemmän tutunoloinen urheilupelien vuosipäivitys, jossa muun muassa ura- sekä haastetila olivat lähes täysin samat kuin WRC 8:ssa. Viimevuotisen WRC 10 -arvostelun hoiti arvostelijamme Petteri, mutta ei kymppikään laadullisesti metsään mennyt.

Vuoden tauon jälkeen allekirjoittanut on taas ranskalaisen ralliauton ratissa. WRC Generations on nimensä osalta melkein kuin vanhasta Star Trek – Generations -elokuvasta ideoitu: nykypäivän hybridimoottoreilla varustetut WRC-autot (joita on surkeasti nykyisin mestaruussarjassa vain kolme valmistajaa) kohtaavat pelin legendaariset bensamyllyt, joita tarjolla valikoimassa on kiitettävät 23 kappaletta.

Miten hybridit eroavat ”perusautoista” WRC Generationsissa? No, äänensä osalta ovat hiljaisempia etenkin, kun akku on käytössä, mutta myös siten, että pelaaja voi säätää akun käyttöä kolmella eri tavalla, jotka kaikki vaikuttavat auton kiihtyvyyteen. Paras kiihtyvyys syö akun nopeasti, huonoin maltillisemmin ja tasapainotettu asetus on juuri sitä, näiden kahden välimuoto. Vaikka sähköautot ja hybridit yleistyvät yksityiskäytössäkin kovaa vauhtia, ei sitä bensamoottoreiden ääntä ja fiilistä silti ralliautoissakaan mikään voita. Onneksi faneja ei ole ainakaan vielä unohdettu.

Mukana on legenda-autoja, sekä neljä autoa kattava bonusryhmä. Aivan kaikki legendaluokan autot eivät kuitenkaan ole mestaruusautoja, vaikka periaatteessa niin annetaan olettaa. Laskenta kyllä alkaa WRC-rallin debyyttikaudesta 1973 päättyen vuoteen 2022, mutta mukana on esimerkiksi vain yksi Tommi Mäkisen mestaruusauto, kun taas toisaalta Marcus Grönholm on saanut osakseen kaksi autoa, joista toinen, 2007 kauden Focus, ei ole edes mestariauto. Toisaalta olisi ollut tylsää täyttää valikoima yhdeksällä Loebin autolla ja kahdeksalla Ogierin autolla – ranskalaisena Kylotonn olisi sen helposti voinut hieman puolueellisesti tehdä, mutta onneksi näin ei ole käynyt.

Mukana on myös esimerkiksi edesmenneen Colin McRaen ja Richard Burnsin autot, mutta kummallisesti vuosilta 1997 ja 2000, vaikka miesten mestaruudet tulivat vuosina 1995 ja 2001. Carlos Sainz, Juha Kankkunen kuin Ari Vatanenkin ovat kaikki mukana listalla. Kaiken kaikkiaan mukana on kuitenkin kirjava lista kokeiltavaa ja bonuksena löytyy neljä ei-mestaruusautoa – kaikki näistä tuntuvat hyvinkin erilaisilta ajaa verrattuna tuoreimpiin ja hiljaisempiin(!) ralliautoihin.

WRC-luokan ja klassikkojen ohella luonnollisestikaan muita alempia sarjoja, WRC 3 -luokkaa eikä WRC 2 junioria ei ole unohdettu. Junior-luokassa kaikilla on alla identtinen Ford Puma kaikilla alla, kun taas WRC 2 pitää sisällään muun muassa Skodan, Volkswagenin ja Citroenin autoja – kaikki merkkejä, jotka eivät ole mukana kuninkuusluokassa.

Päällisin puolin sisältö on taas kerran tuttua – ehkä jopa liiankin tuttua. Joskin pelin mukana olevat 21 rallimaata taipaleineen eivät vastaa kuluneen 2022 kauden kolmeatoista. Toisaalta ihan kivakin, että pelattavaa on siis enemmän kuin mitä oikeassa elämässä lopulta oli – enemmän vastinetta rahalle. Syy 21 vs 13 lukemaan on seuraava: pelin rallivalikoimasta löytyvät virallisesta kalenterista uupumaan jääneet Chile, Meksiko, Argentina, Wales, Ranska, Saksa, Turkki sekä Italian toinen, Sanremon ralli. Ainakin osa näistä jäi pois koronahuolien vuoksi.

Pelattavaksi keskeisimpinä moodeina ovat pikapeli, aina tervetullut split screen, nettimoninpeli, haastetila, urapeli sekä kausimoodi. Liigatila, klubien luonti- sekä liittymismahdollisuus sekä kartanlukija co-op -pelitila ovat nekin mukana. Simppeliä harjoittelutilaa ja viikko- ja päivähaasteitakaan ei ole unohdettu.

Mitään uutta ei siis varsinaisesti ole tarjolla pelimoodien osalta. Kyseessä onkin jälleen enemmän tutunoloinen vuosipäivitys ja tämä on onneksi otettu huomioon myös pelin hinnassakin: lapulla komeilee alhaisempi 40€ alustasta riippumatta.

Ajotuntuma on edelleen varsin kohdallaan ja vaikka aivan Dirt Rallyn tasolle ei olekaan koskaan ylletty, on WRC Generations, edeltäjiensä tapaan, lähes täydellinen sekoitus vaativampaa simulaatiota, mutta kuitenkin sellaisella ripauksella arcadea tai ”simcadea”, että padillakin pärjää varsin mainiosti, vaikka ajelisi ilman mitään ajoapuja ja vieläpä manuaalivaihteisesti. Toki ratti+poljin -setti ja kenties vielä vaihdekeppikin siihen päälle antavat parhaan nautinnon.

Allekirjoittanut pelaili peliä vuoroin Logitech G29 setin+vaihdekepin kera, mutta myös PS5:n dualsense-ohjainta oli mukava käyttää yhdessä pelin kanssa. Aivan täydellinen ei ohjaus kuitenkaan ole ja kuten jotkut Steamin keskustelupalstoillakin ovat todenneet, on pelissä ainakin joidenkin autojen osalta sellainen ongelma (niin padilla kuin polkimillakin) että kaasu pitäisi aina olla tapissa, jotta kosla liikkuisi kunnolla.

Puolittainen kaasun painaminen jättää vauhdin 50km/h tuntumaan ja etenkin mutkissa tällainen kummallisuus aiheuttaa päänvaivaa: pitäisi vaan ajaa talla pohjassa mutkiinkin, vaikka aivot sanovat toista. Tätä kummallisuutta on nähtävissä muun muassa ohessa olevalla videolla Ruotsin rallissa, noin kymmenen minuutin kohdalla. Kyllä ihmettelin kovasti, mikä hitto autoja tuntuu riivaavan, kun jatkuvasti on fiilis, että alla oleva auto hyytyy alla. Ruotsin osuus oli ensimmäisiä nauhoituksiani ja siinä vaiheessa pelille ei oltu vielä julkaistu päivityksiä. Viimeisimmän päivityksen myötä tämä melko merkittävä bugi on Kylotonnin mielestä korjattu, mutta kyllähän ongelma on edelleen olemassa, ainakin joissain autoissa.

Mitä tulee tekoälyyn ja haastetasoon, koin, että peliä vaivaa lisäksi edelleen ajoittainen pielessä oleva vaikeustason balanssi. Mikäli peliä ajelee 100% vaikeustasolla, joka on siis mediumin ja hardin välissä oleva ”balansoitu” -asetus, saa varautua siihen, että toisinaan erikoiskokeilla ollaan runsaasti kärkeä jäljessä, vaikka ajaisi suhteellisen hyvää ajoa, kun taas toisinaan rallit sujuvat palkki toisensa perään vihreinä mokailemallakin.

Ajotuntuma ottaa huomioon alla olevan pinnan ja niinpä mutainen ja sateinen hiekkatie on aina ilo vaihtaa tukevaan asfalttipintaan. Lumi on oma elementtinsä ja esimerkiksi soraiset Turkin hiekkasyheröt vaativat nekin tarkkuutta, jotta perä ei lipsu ojaan tai jarrutustilanteessa auto puske hallitsemattomasti eteenpäin, puuhun tai alas jyrkänteeltä. Ruotsin petolliset ja kovat lumivallit ovat kuumottavia.

Vanha tuttu perinteinen kausimoodi on aina yhtä mukava, mutta siinäkin samanlainen kaava toistuu Kylotonnin peleissä: Aloitukseen valitaan joko alin Junior-sarja tai sitten WRC2. Ajotestin kautta sitten määräytyy, pääseekö WRC 2:een ajamaan vai joutuuko kiipeämään alimmalta puolalta. WRC-sarjaan ei ole heti asiaa.

Sarjasta riippumatta kalenteria ajetaan oikeassa järjestyksessä ja aina välissä sitten korjaillaan kertyneitä vaurioita ja säädellään autoa ja vaihdellaan rengastyyppiä, mikäli halutaan. Vaurionmallinnus ajon aikana tuntuu rajoittuvan yleensä aina hajonneeseen renkaaseen ja huoltopisteessä – mikäli ei aivan romurallitunnelmaan heittäydy – vauriot ovat sen verran maltillisia, että aikaa lähes kaiken korjaamiseen yleensä löytyy.

Uramoodi on hieman erilainen siinä mielessä, että pelimoodissa toimitaan myös ikään kuin managerin roolissa ja aiempien WRC-rallien tapaan päivitellään taitopisteillä eri osa-alueita ja palkataan insinöörejä ja terapeutteja tiimiin, porukan työmotivaatiota tarkkailemaan. Rahaa menee ja tulee ja ralleissa menestymällä ja sponsoritavoitteita täyttämällä sitä sitten kertyy. Päällisin puolin uramoodi on hyvinkin identtinen WRC 8 ja WRC 9 -peleihin nähden (WRC 10 jäi siis itseltä välistä).

En ole varma vaivasiko peliä itseään jonkinlainen toistuva bugi (vielä kahden ensimmäisen muun muassa erinäisiä kaatuiluja korjanneen päivityksen ja yhden hotfixin jälkeen), mutta minä en omassa pelissäni uramoodista tuttua keskushubina toimivaa toimistonäkymää pidemmälle kertaakaan päässyt – peli kaatui jokaisella kerralla Windowsin työpöydälle valitellen korruptoituneista tiedostoista.

Edes urapelin tallennuksen deletoiminen ja uuden luominen ei auttanut, eikä Steamin asennustiedostojen eheyden tarkistaminen. Kenties koko pelin poisto ja uudelleen lataaminen netistä olisi auttanut, mutta enpä moiseen 47 gigan imutteluun jaksanut alkaa, etenkin kun peli toimi kaikissa muissa moodeissa kaatumatta.

Kokeeksi raivasin vielä tilaa SSD-pelilevylleni ja siirsin WRC Generationsin asennuskansion HDD-asemalta sille, mutta tämäkään ei korjannut kaatuilua. Sen sijaan siirron yhteydessä tuli huomattua, kuinka huonosti peli on optimoitu käyttämään vanhempia kiekkomallisia kovalevyjä: latausajat ovat turhauttavan pitkiä peruskovolla, joten SSD kannattaa ehdottomasti olla. Edes SSD:n kanssa pelin latausajat eivät kuitenkaan ole mitään muutaman sekunnin luokkaa, vaan peli antaa aikansa odottaa.

Kylotonnin sarjan aiemmista peleistä tuttu nettimoninpeli on sekin yhä mukana ja silloin kun peliseuraa löytää, on meno usein lagitonta ja jännittävää puuhaa – jännittävää, koska muiden pelaajien autot näkee haamuautoina radalla samaan aikaan – samaan tapaan kuin haamu on läsnä silloinkin, kun hinkataan vaikkapa ihan yksinpelinä jotain erikoiskoetta parhaan ajan toivossa. Tällöin ajetaan omaa parasta haamua vastaan ja leaderboardeilta voidaan katsoa, kuinka kaukana parhaista ollaan.

Kokonaisuutena nettipeli oli kuitenkin tällä kertaa mielestäni pettymys, koska pelaajia ei tunnu linjoilta juurikaan löytyvän – ei vaikka pelistä löytyy crossplay-tuki alustojen kesken.

Toisaalta kun tarkkailee pelin valmista klubivalikoimaa, näyttäisi sen mukaan erinäisissä klubeissa olevan ihan riittämiin pelaajia. Jostain syystä nettimoodin pikapelissä ja peliauloissakaan ei kuitenkaan meinaa löytää seuraa joko lainkaan, tai sitten maksimissaan kahdeksan pelaajan sessiossa ajelee muutama hassu rallikuski. Aulasta poistuminen kisan jälkeen ja uuden aulan etsiminen kaikilla vaihtoehdoilla useimmiten tuottaa hakutuloksena sen samaisen aulan mistä juuri aiemmalla kerralla tuli poistuttua.

Audiovisuaalisesti äänipuoli on varsin hyvin kunnossa ja ralliautojen äänet ovat maukkaita ja riippuen ajokuvakulmasta, äänetkin ovat hieman erilaisia – siinä ei mitään valittamista olekaan, mutta ei juuri uuttakaan auringon alla, vaikka ilmeisesti autojenkin äänissä jotain ongelmia on korjailtu päivityksien myötä.

Graafisesti WRC Generations sen sijaan alkaa jo pelimoottorin osalta näyttää ikäänsä. Kylotonnin vuodesta 2007 asti käytössä ollut, studion sisäisen KT Enginen kautta ulos puskettu grafiikka ei edes täysillä detaileilla ole useimmiten mitenkään silmiä hivelevää ja aiempien pelien tapaan yökisoissa lattean valaistuksen kera peli näyttää kenties karuimmalta.

Sadepisarat eivät nekään näytä hyvältä muuta kuin tuulilasissa ja kokonaisuutena grafiikkaa vaivaa tietynlainen vaisuus ja rosoisuus. Uusintoja ei sinänsä teekään mieli edes fiilistellä jälkikäteen, koska ne vain korostavat peligrafiikan vaisuutta.

Tästä huolimatta WRC Generations ei omalla testikoneellani pyörinyt 1080p-resoluutiolla yleensä 40fps vauhtia kovempaa, monesti pudottiin jopa 30+ tuntumaan. Detaileja alentamalla vauhtia toki tulee lisää, mutta olen melko varma, että WRC 9 pyöri paremmin samoilla asetuksilla ja samalla kokoonpanollani – onneksi WRC 9:n kaltaista satunnaista todella rasittavaa, pelin pilaavaa töksähtelyä sen sijaan ei Kylotonnin uusimmassa rallissa enää esiintynyt.

Loppusanat

WRC Generationsin myötä tapahtuu sukupolven vaihdos, kun ensi vuonna Codemasters ottaa WRC-lisenssin haltuunsa ja Kylotonn jää nuolemaan näppejään. Useamman hyvän rallipelin jälkeen WRC Generations on pitkälti perinteinen vuosipäivitys: lisää sitä samaa uusimmalla rosterilla ja oikeaa 2022 rallimäärää tuhdimmalla paketilla, eikä Kylotonnia varmasti ainakaan tulla muistamaan tästä nimenomaisesta rallipelistä.

Verrattuna suoraan edeltäjiinsä Generations kun ei aivan onnistu samalla tavalla kaikessa mitä mukaan tuo ja moninpelikin tuntuisi kärsivän pelaajavajeesta ja bugejakin löytyy. Ei WRC Generations aivan huono ole ja varmasti vielä muutama lisäpäivitys niin varmasti päästään ainakin edellispelien tasolle – ainakin yksinpelaamisen osalta.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Split screen -tuki
  • - Yleinen ajotuntuma ratilla ja polkimilla
  • - Padillakin pärjää mainiosti
  • - Alhaisempi hintalappu
  • - Enemmän ralleja kuin oikealla 2022 kaudella
  • - WRC-autojen lisäksi legenda- ja bonusautoja

Huonoa

  • - Ikääntyvä grafiikka, etenkin yöaikaan ja sateella rujompaa
  • - Vaikeustasojen balanssin kanssa olisi edelleen säätämistä
  • - Haaste- ja uramoodi liian tuttuja
  • - Uramoodi kaatuilee
  • - Nettipelistä ei löydy peliseuraa
  • - Päivitystenkin jälkeen kaasutteluongelma vaivaa niin padilla kuin polkimillakin
  • - Latausajat HDD-levyllä, SSD ei ole sekään nopea