WWE Smackdown Vs. RAW 2009

WWE Smackdown Vs. RAW 2009 arvostelussa

Smackdown Vs. RAW 2009 on THQ:n showpainipelisarjan tuorein osa, joka tuo mukanaan uutta pelattavaa, sekä muutamia uusia ominaisuuksia. Valitettavasti pelin tekoäly on yksi pelin heikkouksista, mutta jota onneksi paikkaa nautittava moninpeli ihmispelaajia vastaan.

Teksti: Mikko Kosonen, 16.1.2009 Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia
Arvostelun WWE Smackdown Vs. RAW 2009 kansikuva

THQ:n vuodesta 2005 eteenpäin vuosittain julkaistu WWE Smackdown Vs. RAW -pelisarja sai viime vuoden lopulla kilpailijan, kun Midway julkaisi oman, WWE:n kilpailijaan, TNA iMPACT! -painisarjaan perustuvan painipelinsä. Mikään kovin kummoinen julkaisu kyseessä ei ollut, mutta potentiaalia tässä uudessa kilpailijasarjassa siitä huolimatta oli, mikäli ensimmäisestä pelistä pystytään parantamaan.

TNA:n jälkeen kuningas nousi jälleen kehiin, sillä Smackdown Vs. RAW 2009 julkaistiin viime vuoden marraskuussa. Tämänkertainen arvostelumme käsittelee juurikin sarjan uusinta osaa. Lyökö johtava painipelisarja Midwayn debyyttiyrityksen alas vahvistaen asemiaan entisestään raakuudessaan?
Tavanomaisen vuosijulkaisun tapaan pelistä löytyy tärkeimpänä seikkana sekä Smackdown, että RAW-rosterereiden tuoreimmat painijat. Pelattavaksi voikin valita muun muassa Undertakerin, Kanen, Randy Ortonin, Ray Mysterion, Shadin, MVP:n, Shawn Michaelsin, Triple H:n, Mr. Kennedyn, Matt Hardyn, Melinan, Umagan, Big Shown, Big Daddy V:n, John Cenan ja niin edelleen. Kaikki ovat visuaalista olemustaan kuin erilaisia erikoisliikkeitään sekä sisääntulojaan ja sisääntulomusiikkejaan myöten aitoa esikuvaansa imitoivaa tavaraa, eikä audiovisuaalisessa presentaatiossa olekaan juuri valittamisen sanaa, vaikka peli ei graafiselta osaltaan olekaan mikään kovin kummoinen edistysaskel edeltäjäänsä nähden, joka sekin oli jo näyttävän näköinen. Presentaatiota tai tarkemmin sanottuna audiovisuaalista herkkua täydentämään pelin musiikkivalikoima on tupattu täyteen laadukasta rockmusiikkia muun muassa bändeiltä, kuten P.O.D., Disturbed, Burn Halo ja Murs. Oikeastaan ainoa valittamisen aihe pelin presentaatiopuolella onkin se, että otteluiden aikana kuultavat kommentaattorit alkavat aivan liian nopeasti toistamaan itseään köykäisellä ja vähärepliikkisellä kommentoinnillaan.

Pelimuotoina on Smackdown Vs. RAW 2009 tarjolla näytösmatsin sekä moninpelin lisäksi urapeli ja turnauspelimuodot, jotka löytyvät “game modes” kategorian alta, sekä pelimuoto road to wrestlemania. Road to wrestlemaniaa lukuun ottamatta pelimuodot ovatkin entuudestaan tuttuja. Road to wrestlemania on urapelimuodon tapaan eräänlainen urankehityspeli, sillä poikkeuksella, että siinä missä tavallisessa urapelissä pelaaja voi valita haluamansa painijan tai luoda ihan oman, on road to wrestlemaniassa tarjolla vain kuusi erilaista painijavaihtoehtoa, joita ovat Triple H, CM Punk, Undertaker, John Cena, Chris Jericho, sekä Batista & Ray Mysterio. Viimeksi mainittua parivaljakkoa on mahdollista pelata joko yksin muiden hahmojen tapaan tai sitten kaverin kanssa yhteistyöpelinä, joka tuo peliin hieman erilaisen ulottuvuuden, joskaan ei eroa tavallisesta pikapelin yhteistyöstä juurikaan. Road to wrestlemania on eräänlainen, ohuella tarinalla varustettu pelitila, jossa seurataan valitun painijan edesottamuksia kohti Wrestlemaniaa. Matsien aikana luvassa on RAW:lle ja Smackdownille ominaisia “käänteitä” ja muuta mukavaa. Pelin tavallinen “career mode” sen sijaan on yksinkertaista matsaamista ottelusta toiseen eri mestaruuksien perässä, mutta joista viimeksi mainitussa voitetut painijat avautuvat käyttöön myös pikapelissä.

Career modea voi pelata joko jollain pelin oikeista painijoista, tai sitten luoda oman superstaransa ja lähteä ottamaan mittaa Smackdownin sekä RAW:n kovimmista tähdistä. Mikäli valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon on haaste luonnollisesti kovempi, sillä pelaajan itsensä luoma hahmo on aluksi varsin heikko, mutta kehittyy sitä mukaa automaattisesti kun matseja voittaa. Careerissa on tarkoituksena kerätä jokaisesta ottelusta tähtiä ja tietty määrä tähtiä vaaditaan, että kunkin turnauksen mestaria pääsee haastamaan. Jotta matseista kertyisi riittävä määrä tähtiä, on painimisen oltava riittävän viihdyttävää ja monipuolista yleisöä ajatellen. Joten pelkästään yhtä liikettä ei kannata toistaa loputtomiin, vaikka välillä tuntuisikin, että yhdellä pärjää varsin mainiosti.

Pelin tekoäly on nimittäin jotain mistä riittää moitittavaa. Jos Midwayn TNA iMPACT -pelidebyytin tekoäly oli surkeaa, niin on Smackdown Vs. RAW 2009 -pelin tekoäly kumma kyllä jotain vielä surkeampaa. Välillä tuntuukin siltä, ettei tekoäly pistä lainkaan hanttiin kun tätä mättää menemään. Etenkin career moden alkupuolella tämä hiukan hämmentää, kun tulee voitettua suvereenisti matsi toisensa jälkeen, vaikka itse luotu hahmo olisikin vastustajaansa tasoltaan paljon heikompi ottelija. Toki on hienoa, että pelissä on kevyt alku, mutta ei se näin kevyt kuitenkaan saa olla, sillä edes vaikeustason nostaminen normal-tasolta hardille ei tunnu tätä asiaa auttavan lainkaan. Harvoina kertoina pelin tekoäly oikeasti pistää takaisin samalla mitalla, mutta tästä huolimattakaan allekirjoittanut ei hävinnyt kertaakaan ottelua sen vuoksi, että olisin ollut totaalisen alakynnessä. 2010-versio saakin parantaa otettaan tekoälynsä osalta rankalla kädellä. Heikosta tekoälystä huolimatta peli on kuitenkin nautinnollinen pelata sen monipuolisten liikkeidensä, sekä toimivien kontrolliensa ansiosta. Pelattavuutta särkee tekoälyn osalta ainoastaan pelin käyttämät sinne tänne poukkoilevat, ennalta valitut kamerakulmat, jotka on välillä valittu niin päin honkia, että kamerakulman vaihtuminen vaikeuttaa jo pelaamistakin, kun välillä ei yksinkertaisesti näe missä vastapuolen ottelija oikein on. TNA:ssa kamera sentään seurasi pelaajan painijaa paljon paremmin, ottakaa kilpailijastanne oppia THQ!

Uutta tämän vuoden Smackdown Vs. RAW -pelissä on road to wrestlemania -pelimuodon lisäksi muutamat uudet ottelutyypit, sekä “create finisher” -ominaisuus. Create finisher lukeutuu samaan kategoriaan yhdessä muiden create-ominaisuuksien kanssa (superstar, entrance ja move-set). Create finisher on nimensä mukaisesti ominaisuus, jonka avulla omalle tai jollekin pelin oikealle superstaralle voi luoda maksimissaan kymmenenosaisen lopetusliikkeen. Homma toimii siten, että pelaaja valitsee jokaista yksitäistä numeroitua osaa varten listasta jonkin haluamansa liikkeen. Jotkin liikkeet ovat tosin sen verran intensiivisiä, että peli pakottaa sen jälkeen pelaajaa valitsemaan jo liikkeen viimeistelyn. Mikäli haluaa täyspitkän(eli kymmenenosaisen)lopetusliikkeen hahmollensa, onkin tarkkaan valikoitava sellaisia liikkeitä, jotka eivät ole liian radikaaleja.
Kun molemmat urapelit tilat on kahlattu lävitse, on tarjolla moninpeli joko samalla konsolilla, tai sitten Livessä. Se mikä Smackdown Vs. RAW -peleissä on ollut hienoa, on niiden sisältämien erilaisten ottelutyyppien iso lukumäärä. 2009-versio kasvattaa lukumäärää entisestään, mutta vain yhdellä. Uutena tuttavuutena nähtävä inferno-matsi asettaa painijat liekkien ympäröimään kehään, jossa esikuvansa tyyliin ainoa tapa voittaa on tuikata vastustaja tuleen. Tämä tapahtuu siten, että kun pelaaja jakaa iskuja, kehän lämpötilan aste nousee pykälä pykälältä. Kun kehä kohoaa 300:aan celsius-asteeseen voi vastapuolen painijan heittää liekkeihin. Kohonnut lämpötila ei tosin kestä ikuisesti, joten on toimittava suhteellisen ripeästi tai muuten joutuu nostattamaan lämpötilan uudelleen 300:aan. Inferno-matsi on varsin hauska uudistus ja tervetullut lisä pelisarjan laajaan matsityyppien valikoimaan. Erilaisten matsityyppien isolukuinen, yhdellä lisääntynyt määrä, sekä moninpelin onnistuminen samalla koneella kuin Livessäkin lisää pelin elinikää, varsinkin kun pelaajiakin riittää varsin mukavasti. Smackdown Vs. RAW 2009 miellyttäneekin sarjan faneja siihen asti kunnes 2010-painos ilmestyy.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • Presentaatiopuoli kunnossa
  • Moninpelinä parhaimmillaan
  • Road to wrestlemania ja Inferno-ottelutyyppi
  • Kontrollit

Huonoa

  • Tekoäly
  • Itseään toistavat kommentaattorit