Xcom 2 arvostelussa

Olipa kyse sitten Tähtien sodasta tai Far Crysta, populaarikulttuuri tuntuu rakastavan altavastaajia. Niin myös viime helmikuussa julkaistu Xcom 2, joka nakkaa pelaajan käymään vastarintataistelua maailmassa, jossa ihmiskunta on jo valmiiksi taipunut ulkoavaruudesta saapuneiden valloittajien totalitaristiseen tahtoon. Vaikka muukalaiset valloittivatkin maapallon, he eivät onnistuneet assimiloimaan Mikkoa, joka arvioi alkuperäisen PC-version turhankin bugiseksi ja uudistuksiltaan vaisuksi kantaakseen loistavan esikuvansa manttelia. Kamppailu ei ole tosin ihan vielä päätöksessään, vaan nyt sissisota on siirtynyt PC-puolelta konsolikentille. Alla siis joitain ajatuksia Xcom 2:n PlayStation 4 -käännöksestä. Mietteitä alkuperäisestä pelistä voi käydä silmäilemässä Mikon helmikuisesta arvostelusta.

Xcom 2:n konsolikäännös on epätavallisen pitkästä käännösviiveestään huolimatta täysin sama peli, kuin kuukausia sitten julkaistu PC-versio. Pitkää odotusta ei kompensoida ylimääräisellä sisällöllä, eikä paketti tunnu muutoinkaan mitenkään erityisen viimeistellyltä. Pelikokemuksen ydin on säilynyt muuttumattomana: pelaaja luotsaa omalla UFOllaan seilaavaa vastarintaliikettä taistelusta toiseen, yrittäen pitää siinä sivussa talouden kunnossa ja sotilaat taistelukuntoisina. Korvaan tikittää milloin mikäkin tuomiopäivän kello, nostaen jännityksen korkeaksi ja tahdin melkoisesti edellistä Xcomia tiiviimmäksi. On tietenkin vähän makuasia, kuinka paljon tällaisesta stressaavasta lähestymisestä piittaa, mutta itse tykästyin kovastikin.

Se yksi asia, jossa Xcom 2:n konsoliversio onnistuu hyvin, on pelattavuus. Kontrollit löytävät paikkansa peliohjaimesta vaivatta, ja esimerkiksi yksiköiden sekä kohteiden vaihtelu liipaisinpainikkeiden kautta alkaa kummuta selkärangasta jo ensimmäisten peliminuuttien aikana. Voisi melkein luulla, että käyttöliittymä on alun perinkin suunniteltu moderneja konsoliohjaimia silmällä pitäen.

Muu tekninen toteutus onkin sitten toista maata. Xcom 2 oli jo PC:llä melkoinen bugikasa, mutta rohkenisin väittää konsolikäännöksen olevan vieläkin heikommissa kantimissa. Xcom suorastaan vilisee kaikkea pientä koodivirheen kummajaista lähtien satunnaisesti katoavista ammuskelutehosteista selittämättömiin viiveisiin. Peliä pysäyttävät bugit ovat harvassa, mutta on vaikea käsittää millaisesta laadunvalvontaprosessista voi livahtaa läpi tuote, jossa mustana välkehtivät polygonit koristavat yhtä ja samaa animaatiota joka kerta. Myös suorituskyky jättää runsaasti varaa toiveille: latausajat ovat pitkät, niitä naamioivat koristeanimaatiot töksähtelevät säännöllisen epäsäännöllisesti ja ruudunpäivitysnopeus tipahtelee jatkuvasti parinkymmenen kuvan sekuntivauhdin tietämille. Sulavuus liittyy vuoropohjaisessa pelissä toki lähinnä estetiikkaan, mutta 1,5 minuutin odottelu joka siunatun kerta kun joudut lataamaan pelitallennuksen, on ihan aito ongelma.

Jottei versioarviointi menisi ihan synkistelyksi, niin mainittakoon vielä, että karun pintakerroksen alta löytyy varsin kelvollinen strategiapeli, joka onnistui hiomattomuuksistaan huolimatta nappaamaan minut otteeseensa ihan kympillä. Uudelle tulokkaalle Xcom 2:n painostava tunnelma ja aikarajat saattavat muodostaa jyrkän kynnyksen, mutta ne veteraanit, joille ensimmäinen osa ei tarjonnut riittävästi haasteita, löytävät niitä täältä. Jos on varaa valita PC- ja PS4-version väliltä, kääntyisin ilman muuta uskollisen PC-pönttöni puoleen, mutta kyllä se vapaussota hätätapauksessa konsolillakin taittuu.