You're In The Movies arvostelussa

Jokainen on ainakin kerran elämässään nähnyt, kun maikkarin iltapäivässä täyteohjelmana -täytteen ollessa tässä se painotettava sana- nähdään kuinka ruudulla pyörivän tekstiviestichatin “juontaja” heiluu pienissä bikineissään ja yrittää, jos jaksaa, väistellä ruudulle milloin mitäkin lentäviä objekteja, kuten rantapalloja. Joskus jopa grilli.. Hyvin hauskaa. Juontaja seisoo vihreän kankaan edessä ja häneen on heijastettu kamera, jonka avulla juontajan takana oleva vihreä tausta voidaan korvata tietokonegrafiikalla, samalla kun bikinityttöä kohti lentävät objektit tunnistavat kameran ansiosta “juontajan” liikkeet jolloin osuvat objektit kimpoavat interaktiivisesti tästä.

Tätä samaa tekniikkaa on hyödynnetty Playstationilla EyeToy -peleissä, joissa pelaajat heiluvat ja juoksentelevat kameran edessä, joka sitten televisioruudulla muuntuu erilaiseksi tekemiseksi, kuten vaikkapa mopolla ajeluksi tai maratonin juoksemiseksi. Nyt tämä hauskuuttelu ei ole enää pelkästään Playstationilla pelailevien yksinoikeus, sillä nyt Xboxille on Microsoftin toimesta julkaistu yksinoikeudella You’re In The Movies -nimeä kantava peli.
Käytännössä tarjolla on etenkin EyeToy -pelejä pelanneille varsin tuttua huttua. Peli pitää sisällään kaksi pelimuotoa, joita ovat Make A Movie ja Director Mode. Peliä voidaan pelata joko yksin, tai maksimissaan kolmen muun kaverin kanssa. Luonnollisestikaan You’re In The Movies -peliä ei ole suunnattu yksinpelattavaksi, vaikka se onnistuukin. Yksin pelatessa hauskuus kestää juuri sen yhden hetken, kun näkee itsensä ensimmäistä kertaa typerännäköisenä TV-ruudulla. Make A Movie -pelimuoto on pelin pääporkkana ja se pitää sisällään useita kymmeniä eri “elokuvia” pelattavaksi. Alussa kaikki paitsi listan ensimmäinen elokuva ovat lukittuja, joten elokuvia on “tehtävä” mikäli mielii saada kaikki pelattavaksi. Ei ole kuitenkaan väliä kuinka huonosti tai kuinka vähän pisteitä kustakin minipelistä kertyy, kunhan kunkin elokuvan kerran “pelaa” lävitse.

Kun peli käynnistetään ensimmäisen kerran ja jokainen kerta sen jälkeenkin, on ensin asetettava mukana tulevan Live Vision kameran toimivuus pelin kanssa kuntoon. Kamera toimitetaan pelin mukana, mutta mikäli sattuu sellaisen jo omistamaan entuudestaan, on mahdollista säästää rahoissa ostamalla pelkän pelinkin. Ennen pelaamisen aloittamista on varmistettava valaistuksen riittävyys ja sen jälkeen säädettävä kameraa niin, että mahtuu hahmon ääriviivojen sisäpuolelle siten, ettei oma seisoma-asento kuitenkaan ole turhan hankala. Näiden kahden operaation jälkeen peli leikkaa pelaajan ruudulta ja asettaa tietokonetaustojen eteen. Hauskuus on valmis alkamaan ja pelaaja/pelaajat pääsevät heilumaan tietokonegrafiikan eteen kuin maikkarin bikinitytöt ikään.. Ainakin teoriassa. Kameran asettaminen sopivaan paikkaan, sekä juuri oikeanlaisen valaistuksen saaminen aikaiseksi on ärsyttävän hankalaa. Mikäli esivalmistelut eivät suju juuri ollenkaan, on todennäköistä, että pelaajasta näkyy ruudulla vain yläruumis, tai sitten esimerkiksi naama, josta puuttuu osa kasvoja tai muuta vastaavaa. Täydellisen kuvan saaminen itsestään TV-ruudulle onkin helpommin sanottu kuin tehty. Valojen kanssa saakin leikkiä kauan, ennen kuin tulos on edes jollain tapaa tyydyttävä, etenkin jos kotoa löytyy spottivaloja. Liiallinen säätäminen ilman riittävän hyvää tulosta senkään jälkeen onkin ehdottomasti seikka, joka pelille tekee pitkän miinuksen. Suurimmaksi osaksi syy saattaa tosin löytyä mukana tulevasta kamerasta, jota ei mitenkään liiallisella laadulla ole pilattu. Pitkällisen säätämisen jälkeenkään tulos ei tule vastaamaan sitä mitä tässäkin arvostelussa olevat valmiit pressikuvat ovat tai mitä tasoa pelin niin sanotut “tietokonehahmot” ovat.

Peliähän voi nimittäin pelata joko yksin tai kavereiden kanssa. Mikäli päättää pelata yksin, täyttää pelin omat näyttelijälahjat ne muut kolme pelipaikkaa. Ennen jokaista elokuvaa pelaajan on mahdollista valita roolinsa kussakin elokuvassa asettamalla päänsä roolihahmon kohdalle. Mikäli pelaajia on neljä, on kaikkien neljän asetettava päänsä muottien kohdalle. Jos ja kun kameran ottama kuva pelaajasta/pelaajista on edes jollain tapaa tyydyttävä voi itse hauskanpito alkaa.

Tarjolla olevat lukuisat erinimiset elokuvat jakautuvat useaan kategoriaan ja niinpä tarjolla onkin niin kauhua, toimintaa kuin scifiäkin. Elokuvat “tehdään” siten, että pelaaja (tai jos pelaajia on useampi, pelaajat vuorotellen) käy läpi nipun erilaisia minipelejä, jotka eivät liity itse elokuvaan mitenkään. Tehtävään saattaa liittyä esimerkiksi rumpujen takominen apinoiden iloksi, marakassien heiluttelu, pyykin pesu, juokseminen, köyden veto, nyrkin heristys, skootterilla ajo ja esteiden väistely sivulta toiselle nojaten ja niin edelleen. Jokaisesta minipelistä pelaajaa palkitaan pisteillä sen mukaan kuinka paljon tai nopeasti kerkesi mitäkin tekemään. Ei haittaa vaikka pisteitä ei kertyisi ollenkaan, sillä koska pelissä tarkoituksena on pitää hauskaa, ei kukaan voi varsinaisesti pudota tai hävitä. Kun kaikki minipelit on pelattu, näytetään pelaajalle/pelaajille “traileri” itse elokuvasta. Tässä kohtaa aiemmin pelatut minipelit nousevat esille. Esimerkkinä nyrkin heristys muuten vain minipelissä saattaakin elokuvassa olla nyrkin heristys jollekin hahmolle, tai sitten esimerkiksi minipelissä suoritettu juoksu ilmenee trailerissa hirviötä karkuun juoksemisen muodossa. Kunkin elokuvan parhaat kokonaispisteet kerännyt pelaaja palkitaan lopussa “parhaan näyttelijän” pystillä.

Erilaisia ja erityyppisiä elokuvia pelistä löytyy kiitettävä määrä ja niitä on varsin hauska pelailla kaveriporukassa etenkin illanistujaisissa ja etenkin maksimipelaajamäärän kera, mutta kannattaa pitää mielessä myös se, että pelatessa tulee oikeasti hiki, kun juoksee ja huitoo menemään. Kun pelin tarjoamat omat elokuvavalikoimat on omasta mielestä kahlattu liian monta kertaa lävitse, on aika ottaa esille Director Mode. Tämän valikon kautta pelaaja pääsee tekemään itse omia elokuviaan pelin valmiista kohtauksista liimailemalla näistä kasaan kokonaisia pätkiä. Omiin elokuviin saa myös liittää musiikkiakin, joita voi valita pelin tarjoamasta musiikkivalikoimasta, jonka lisäksi pelaaja voi myös nauhoittaa elokuvaansa omia ääniäänkin Xboxin kuulokkeiden avulla.
Kaiken kaikkiaan You’re In The Movies on kohtalaisen viihdyttävä ja onnistunut, kaveriporukassa hauska yksinkertainen hauskuuttelupeli. Harmillisesti oman itsensä liittäminen peliin täydellisen virheettömänä ei vain yksinkertaisesti ole tehtävä sieltä helpoimmasta päästä ja pahimmillaan vilkkuva ja puolet naamasta puuttuva hahmo näyttääkin todella typerältä ruudulla, eikä tällöin itse elokuvatrailereistakaan osaa nauttia samalla tavalla, kun oma suoritus näkyy puolikkaana kätenä tai pelkkänä vatsana. Kivana lisänä pelistä löytyy mahdollisuus tallentaa parhaimpia elokuvasuorituksiaan kovalevylle, kuin myös sitten lähettää Windows Liven kanssa rekisteröityyn sähköpostiosoitteeseen, joka on siis sama sähköpostiosoite, kuin jonka pelaaja on rekisteröinyt Xbox Live palvelun kanssa. Tällä tavoin oman videon voi ladata netin kautta tietokoneelle ja jakaa vaikkapa ystävilleen. Hassua sinänsä, ettei pelissä ole varsinaista Live-tukea, jonka kautta voisi lähetellä videoitaan kaikkien muiden peliä pelaavien ladattavaksi, saatikka että saisi ladata muiden tekemiä videoita itse. Director Moden idea näin kokonaisuudessaan on varsin hauska, mutta ellei kameraa saa täydellisesti rajaamaan pelaajia ruudulla heilumista varten, on kehnon lopputuloksen näyttäminen muulle maailmalle pelkästään noloa.