This website uses cookies so that we can provide you with the best user experience possible. Cookie information is stored in your browser and performs functions such as recognising you when you return to our website and helping our team to understand which sections of the website you find most interesting and useful.
Esikatselussa: Die Hard Nakatomi Plaza
Kehittäjä: Piranha Games
Julkaisija: Sierra/Fox Interactive
Versio: ? (Demo)
Moninpeli: Ei demossa
Minimivaatimukset:
– Pentium II 400 MHz
– 16 Mt Direct 3D yhteensopiva 3D näytönohjain
– 64 Mt RAM(Windows 95/98/ME), 128(Windows 2000/XP)
– 16 bittinen DirectX 8 yhteensopiva äänikortti
– 185 Mt vapaata kovalevyä
– DirectX 8.0a
Testikone:
– AMD Athlon 1,4 GHz
– Hercules 3D Prophet II Geforce2 Ultra 64Mt
– 512 Mt DDR RAM
– Sound Blaster Live!
Pelattavuus:
Bruce Williksen tähdittämät Die Hard elokuvat tuntee varmasti jokainen vähänkään toimintaelokuvia katsonut. Ensimmäisessä elokuvassahan Williksen esittämä poliisi John McLane joutuu yllättäen aloittamaan taistlun terroristeja vastaan Nakatomi Plaza nimisessä pilvenpiirtäjässä yksin kaikkia muita vastaan. No ei elokuvasta sen enempää.

Yleensähän elokuvista tehdyt pelit, eli niin sanotut lisenssipelit ovat olleet täyttä roskaa paria poikkeusta, Aliens Vs. Predatoria ja sen jatko-osaa lukuun ottamatta. Nyt Fox Interactive, joka on myös edellämainittujen pelien taustajoukoissa mukana, on työstämässä peliä juuri ensimmäisestä Die Hard elokuvasta. Demon perusteella peli on sekoitus alkuperäistä elokuvaa ja pelintekijöiden omaa näkemystä siitä mitä kaikkea pilvenpiirtäjässä oikein tapahtuikaan ja onhan se tietysti hyvä ettei pelaajan tarvitse vain “pelata elokuvaa läpi”.
Demon alussa esimerkiksi pitää tehdä vaarattomaksi läjä terroristien ympäriinsä virittämiä pommeja, jonka jälkeen päästään muun muassa elokuvastakin tutulla tavalla ryömimään ilmastointikanavassa ja niin edelleen. Osa tapahtumista on siis suoraan elokuvasta lähes sellaisenaan kopioitu ja esimerkiksi kohtaus, jossa McLane heittää yhden terroristin ruumiin ikkunasta alas alhaalla olevan poliisiauton päälle näyttää suoraan sanottuna hassulta, koska kohtauksesta kumminkin puuttuu se elokuvamaisuus ja autenttisuus. Lopullisessa pelissä pitäisi olla yhteensä 38 tehtävää, joista siis osa on todennäköisesti elokuvasta ja osa pelintekijöiden keksimää. Saa nähdä miten hyvin loput pelistä on toteutettu.

Vihulaisten osalta pelin on ollut tietysti pienoinen pakko poiketa itse elokuvasta, koska jos pelissä olisi ollut yhtä vähän ammuttavaa kuin elokuvassakin niin pelihän olisi ollut yksinkertaisesti aivan liian helppo läpihuutojuttu. Pelin tekoäly on vihulaisten osalta ainakin demon perusteella vaikutti pääosin ihan hyvältä; ne osaavat suojautua ja ampua sieltä varovaisesti kohti pelaajaa ja esimerkiksi yrittävät juosta karkuun saatuaan selkäänsä tarpeeksi pelaajan virtuaalipoliisilta. Kyllä ne tietysti välillä saattavat myös juosta idioottimaisesti suoraan pelaajaa kohtikin. Vihulaisista negaativista sanottavaa löytyi ainakin omasta mielestäni sen verran, että esimerkiksi demossa katolla seikkaillessa pelaaja saa vastaansa loputtomasti vihulaisia, jotka vielä tuppaavat ilmestymään kuin tyhjästä, eli jos ammut yhden terroristin ja pyörit ympäri 360 astetta, on usein vihulainen taas naaman edessä pelaajaa kiusaamassa.

Pelissä apuna Mclanella on demossa pistooli ja konekivääri ja sen lisäksi käytössä on leikkurit joilla leikataan erinäisiä sähköpiuhoja poikki tarpeen tullen ja zippo, jolla voi valaista pimeitä paikkoja ja viimeisenä radiopuhelin. Paljon mikään muu ei pelissä oikeastaan pistänyt silmään negatiivisessa mielessä, paiti että jostain kumman syystä pelin demon hiiriohjaus oli pilattu aivan täysin. Esimerkiksi sivuille katsominen oli todella nykivää ja myöhemmässä vaiheessa demoa alkoi jo tuntumaan siltä, että hiiren kääntäminen sivuille ei onnistu ollenkaan. Tästä seikasta johtuen peliä oli hieman vaikea pelata ja aika moneen kertaan sitä joutuikin latailemaan kun oli saanut liian monta nappia otsaan vihulaisilta. Voin kyllä melkein varmuudella sanoa, että kyseistä ongelmaa ei tule lopullisesta pelistä löytymään, joten tämäkään pieni bugi ei pääse pilaamaan ihan lupaavalta vaikuttavavan Die Hard aiheisen räiskintäpelin mahdollisuuksia.
Grafiikka:
Graafiselta osaltaan Die Hard on ihan näyttävä ja esimerkiksi demossa käytössä olevat pistooli ja konekivääri näyttävät hyvin paljolti elokuvaversioiltaan, kuin myös suurin osa ympäristöistäkin on tehty mallikkaasti näyttämään elokuvan kopioilta. Erityisen hieno ja alkuperäiseltä muistuttava oli iso veriläiskä ovessa, joka tuli siitä kun Nakatomi Plazan johtajalta ammuttiin aivot pellolle. Itse pelissä kyseistä kohtausta tosin ei näytetä. Grafiikkalle kuuluu myös osa siitä kiitoksesta, että peliin on onnistuttu vangitsemaan osa alkuperäisen elokuvan tunnelmasta. Pelissä sai maksimissaan valita 1024×768 resoluution ja 32 bittiset värit ja peli pyöri ihan hyvin testikoneella kyseisellä resoluutiolla ja kaikilla detaileilla.

Äänet:
Äänet ovat suuremmilta osin hyviä, eli lähinnä aseiden äänet olivat mielestäni onnistuneet ja vaikkei taustalla soiva musiikki ollutkaan suoraan itse elokuvasta, oli se silti ihan hyvin peliin ja sen tunnelmaan sopivaa. Ainut mikä äänissä ärsytti oli ääninäyttelijät yhtä poikkeusta lukuunottamatta, joka oli McLanen kanssa elokuvassakin radiopuhelimen välityksellä jutteleva tumma poliisi, jonka ääninäyttelijänä toimiikin elokuvastakin tuttu heppu, joten ei siis mikään ihmekään. Bruce Willis -fanina täytyy sanoa, että on harmi ettei hänen ääntään saatu peliin, varsinkin kun suurin osa repliikeistä joita Mclane pelissä heittää on suoraan elokuvasta sellaisenaan otettuja ja eivätkä todellakaan istu jonkin tuntemattoman, ääniosansa vielä kaiken lisäksi erittäin eleettömästi näyttelevän henkilön suuhun. Hyvä esimerkki on kun Mclane soittaa pilvenpiirtäjän katolla radiopuhelimella hätänumeroon ja yrittää saada apua paikalle kuullostaa todella naurettavalta kun ääni vain tyynesti toteaa, “kuulostanko siltä että olisin tilaamassa pizzaa?”. Ainoa ero elokuvan ja pelin repliikeissä oli se, että kirosanoja ei ilmeisesti saa pelissä sanoa. Ei pelin saksalaisten terroristien ääninäyttelijöidenkään äänissä mitään kehumista ole, koska niitä taas ei voi edes etäisesti sanoa saksalaisiksi ainakaan äänien perusteella.
Lyhyesti:
Die Hard: Nakatomi Plaza vaikuttaa yhdeltä niistä harvoista lisenssipeleistä joilla on potentiaalia olla hyviä.
Plussat & Miinukset demon perusteella:
+ Grafiikka
+ Aseiden äänet
+ Musiikki
+ Tekoäly
+ Tunnelma
– Hiiribugi
– McLanen ääni
– Välillä tyhjästä ilmestyvät vihulaiset