Esikatselussa: Arx Fatalis

Kehittäjä: Arkania
Julkaisija: FishTank Interactive
Versio: Preview
Moninpeli: Ei (ennakkoversiossa)
Arvostelukappale: FishTank Interactive
Arvostelija: Mikko Kosonen

Minimivaatimukset: Ei tiedossa

Testikone:

– AMD Athlon 1,4 GHz
– Hercules 3D Prophet II Geforce2 Ultra 64Mt
– 1024 Mt DDR RAM
– Sound Blaster Live! Player 5.1

Arx Fatalis on ensimmäisestä persoonasta kuvattu, roolipelielementtejä sisältävä 3D-toiminta. Tähän alkuun täytyy heti sanoa, että en kovin montaa roolipeliä elämäni aikana ole pahemmin pelannut, mitä nyt Deus Ex:ää, System Shock kakkosta ja jonkun verran Fallout 2 peliä. Siis täysiverisiä roolipelejähän kumpikaan kahdesta ensimmäisestä ei ole, mutta kumminkin sisältävät jotain pieniä elementtejä roolipeleistä kuten hahmonkehityksen. Itse tykkäsin hahmonkehityksestä kyseisissä peleissä ja Deus Ex ja System Shock 2 ovatkin ainakin omallani kaikkien aikojen parhaimpien pelaamieni pelien listalla hyvin korkealla.

Aluksi luettuani hieman Arx Fataliksesta epäilin pelin hyvyyttä, mutta saatuani ennakkoversion pelistä käteeni ja kokeiltuani sitä, alkoivat negatiiviset ennakkoluuloni kaikota pois. Ennen varsinaisen pelaamisen aloittamista valitaan pelihahmolle taidot valmiiksi annettujen 28 taitopisteen avulla. Erilaisia taitoja on muun muassa vahvuus joka vaikuttaa pelaajan menestymiseen taisteluissa ja raskaampien aseiden käyttötaitoon, lähitaisteluaseiden käyttötaito jonka nimi puhuukin puolestaan, hiipimistaito jonka avulla voi hiipiä varjoissa ja parhaimmillaan pystyä vaikka varastamaan vihulaisen taskusta sen “lompakon” ilman että se sitä huomaa, Tekniset taidot johon lukeutuu erilaisten lukkojen tiirikointitaito ja ansojen vaarattomiksi tekeminen.

Pelissä ohjataan muistinsa menettänyttä miestä, joka pelin alkaessa joutuu vangiksi goblinien vartioimaan vankiselliin. Pelaajan juteltua viereisen sellin vangin kanssa ensin vapautettuaan sen, selviää että pelaajan ohjastama hahmo on keskiaikaisen Arx nimisen kaupungin asukas. Pelin tapahtumat sijoittuvat pimeisiin ja luolastomaisiin ympäristöihin joissa kohtaa erilaisia vihulaisia kuten juuri goblineja, mutta myös jättiläisrottia -ja hämähäkkejä. Kohtaamiansa vihulaisia voi ja pitääkin toki mätkiä ja iskujen jakaminen onnistuu vasemmalla hiiren napilla ja sitä pitämällä pohjassa saa aikaan kovemman iskun. Itse asiassa taisteleminen muistutti paljolti juuri System Shock kakkosen vastaavaa, joskin ehkä piirun verran alkeellisempaa.

Pelin ennakkoversiossa taisteleminen onnistui vielä vähän huonosti iskujen mennessä välillä ohi vihulaisen ollessa joskus jopa aivan vieressäkin. Taistelusysteemi ei kyllä varmastikaan sellaiseksi lopulliseen peliin jää ja pelintekijöidenkin mukaan sitä vielä hiotaan. Pelaaja tulee löytämään edetessään myös erilaisia tavaroita, kuten juomaa, ruokaa, rahaa tai esimerkiksi kättä pidempiä, joita voi vaikka varastoida tavaravalikkoon ja sitten tarpeen mukaan ottaa käyttöön. Olennainen osa peliä on myös sen loitsut, joka olikin itse asiassa ihan kiva ominaisuus ja toimi hyvin ja helposti. Pelissä edetessään pelaaja löytää erilaisia loitsukiviä, jotka varastoituvat loitsukirjaan ja sieltä voi katsoa oikean “kaavan” kullekin loitsulle. Loitsujen toteuttaminen onnistuu varsin omaperäisellä tavalla pitämällä Control näppäintä pohjassa ja samalla “piirtämällä” hiiren avulla hyvin värikkään loitsukaavan ilmaan. Pelissä tuli kokeiltua soihtujen sytytysloitsua, joka toimikin erittäin hienosti valaisemalla sammuneet soihdut pimeiltä käytäviltä.

Graafisesti peli oli ainakin omasta mielestäni ihan näyttävän näköinen.. Tai ainakin niin näyttävä kuin pimeästä luolastoympäristöstä nyt yleensä saa tehtyä. Vaikka itse en olekaan Ultima UnderWorldia pelannutkaan, niin ainakin ulkoiselta olemukseltaan peli tuntuisi hyvin saman tyyppiseltä. Resoluutioita peli tuki (vain) 1024×768:aan asti ja pelistä sai myös valittua 32 bittiset värit. Itselläni oli kaikki mahdolliset detailit täysillä ja peli pyöri todella puhtaasti mikä on tietysti vain hyvä asia. Tuki grafiikkapuolelta löytyi myös bump mapping ominaisuudelle, jolla pelin varmasti saa näyttämään vielä piirun verran paremmalta.

Peliä varten luotu äänimaailma toimi hyvin; välillä etäältä kuului huutoja ja jotain mörinää, jonka lisäksi pelaajan askeleet ja kivilattialle putoavien vesipisaroiden ääni kaikui kivasti käytävillä näin luoden oikeanlaisen tunnelman ahdistavasta, pimeästä ja suhteellisen laajasta luolastostoverkostosta. Ääninäyttelijätkin olivat ihan onnistuneita, vaikka kovin paljoa ei niitä betademossa oikeastaan kuullutkaan. Taustamusiikkia pelissä ei ollut, mutta ehkäpä se ei pelin luonteeseen olisi sopinutkaan. Pelistä löytyi myös tuki EAX äänille ja se olikin omasta mielestäni tärkeä osa pelin onnistunutta äänimaailmaa.

Lyhyesti: Mitään arvosanaa en pelille vielä tässä vaiheessa uskalla mennä antamaan, koska kyseessä kumminkin on pelin ennakkoversio, mutta Arx Fatalis on ihan kivalta vaikuttava, ensimmäisestä persoonasta kuvattu Deus Ex/System Shock2 tyylinen yhdistelmä roolipeliä ja toimintaa.