Game Reality
Artikkelit
Artikkeli

Esikatselussa: Medal of Honor – Allied Assault

MK Mikko Kosonen 4.1.2002 Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Kehittäjä: 2015
Julkaisija: Electronic Arts
Versio: 1.0 (Demo)
Moninpeli: Ei demossa

Minimivaatimukset:

– 450 MHz prosessori
– 16 Mt 3D näytönohjain OpenGL tuella
– 64 Mt RAM
– 200 Mt vapaata kovalevyä
– DirectX 8 yhteensopiva äänikortti

Testikone:

– AMD Athlon 1,4 GHz
– Hercules 3D Prophet II Geforce2 Ultra 64Mt
– 512 Mt DDR RAM
– Sound Blaster Live!

Pelattavuus:

Medal Of Honor: Allied Assault on erittäin lupaavalta vaikuttava, toiseen maailmansotaan perustuva räiskintäpeli, jossa pelataan siis liittoutuneiden puolella olevalla sotilaalla. Pelin demossa päästään kokeilemaan leveliä, joka osittain tuo mieleen Saving Private Ryan elokuvasta kohtauksen, jossa sotilaat kulkivat rauniokaupungin läpi. Ensi kertaa käynnistettäessä peli näyttää uskomattoman hienonnäköiseltä ja myös kuullostaa siltä; Aurinko paistaa taivaalla ja hienosti toteutetut puut ja pusikot huojuvat tuulessa ja yllä satunnaisesti lentävien lentokoneiden ääni ja pelimusiikki luovat hyvää tunnelmaa.

Demon alusta alkaen pelaajan mukana on toinen, myöskin liittoutuneiden puolella oleva sotilas, jota ohjastaa tietokone. Jo demon ensi minuuteilla vastaan tulee muutamia vihollissotilaita ja tankki, joka pitääkin tuhota pelaajan mukana kantamallaan singolla.
Pelaajan mukaan liittyy demon aikana myös muutama muukin liittoutuneiden sotilas, joiden kanssa sitten yritetään päästä kenttä läpi. Joiltakin osin tekoälyn ohjastamat sotilaat käyttäytyvät viisaasti pelissä tulittaen vihollisia heti ne havaittuaan ja välillä paeten takaisin suojaan liialta luotisateelta, mutta eivät ne silti mitään hirveän viisaitakaan olleet koko aikaa; usein ne juoksevat suoraan väijytykseen, ampuvat vierestäkin vielä ohi vihollisesta ja välillä pelaajakin saa tuntea omien kavereiden tyhmyyden selkänahassaan valitettavan kirjaimellisesti, koska välillä pelaajan takana olevat kaverit saattavat ampua pelaajaa selkään yrittäessään osua vihulaista, joka on pelaajan takana.


Vihollisten tekoäly tuntui ehkä hieman paremmalta, eli ne lähinnä osasivat varoa luoteja paremmin, joskaan niidenkään tekoäly ei mitenkään loistanut, esimerkiksi välillä joitakin vihulaisia tuli luultua omiksi sen takia että ne saattoivat seistä vierellä huomaamatta pelaajaa heti. Demossa taistelu sujuikin lähes aina seuraavasti: omat kaverit menee edellä juosten vihollisten väijytykseen, viholliset alkavat tulittaa armottomasti, jonka jälkeen pelaajan työksi jääkin putsata paikat lopullisesti omien tappaessa vain harvoin ja niiden muulloin ampuessa ohi.

Demossa pääsee kokeilemaan pistoolia, kahta eri konekivääriä, sinkoa, kranaatteja ja tarkka-ampuja kivääriä. Jokainen ase tuntui kiitettävän erilaiselta; siinä missä pistoolissa ei ole ollenkaan rekyyliä, on se muilta osin hieman huono tappamiseen etäisyydeltä, kun taas konekivääreillä osuu jo pitemmänkin matkan päähän, tosin niissä on jonkin verran rekyyliä, jotta tähtäys olisi vaikeampaa ja täten realistisempaa. Pistoolilla pystyi myös käyttämään lyömäaseena ja pari kertaa olikin aivan pakko kolauttaa kavereita päähän pistoolin perällä vain nähdäkseen niiden hölmistyneet ilmeet. Mitään vauriota tästä kavereille ei koitunut, koska pelissä ei voi vahingoittaa omia.. Ainakaan easy tai medium vaikeustasoilla.


Singolla oli käyttöä lähinnä tankkien tuhoamiseen ja kranaatteja tuli kokeiltua pari kertaa, mutta niistä ei ollut ainakaan demolevelissä paljoa apua. Tarkka-ampuja kivääri sitten olikin yksi parhaimmista aseista ja sillä sai hyvin napsittua pidemmän matkan päästä vihulaisia. Lähinnä demossa tulikin käytettyä tarkka-ampuja kivääriä ja kumpaakin konekivääriä.

Demon perusteella luvassa ei ole mitään sotasimulaatiota, vaan pelkkää “sotakuorilla” höystettyä, poikkeuksellisen laadukasta perusräiskintää. Ainakaan pelissä ei kuole muutamasta iskusta niinkuin esimerkiksi FlashPointissa, eikä tässä pelissä ole lääkintämiehiä.. Demossa siis ainakaan ja parantamiset tapahtuvatkin tutulla tavalla, eli keräilemällä sinne tänne ripoteltuja lääkepakkauksia.
Olisi tietysti hienoa jos lopullisessa pelissä lääkintämiehiä olisi. Omat kaverit tuntuivat kestävän vielä paljon enemmän iskuja kuin itse pelaaja. Usein olikin huvittavaa katsoa kun kaveria ammuttiin monta kertaa konekiväärillä, sen itse ollessa siitä moksiskaan.

Näiden realistisuuspuutteiden lisäksi pelissä ei nähdä ollenkaan verta.. Pelin virallisten sivujen mukaan verta ei voitu oikeastikaan nähdä natsien paksujen takkien läpi, liittoutuneiden vaatteista ei sivuilla mainita mitään ja oikea syy tähänhän varmasti onkin se, että EA ei halua näyttää verta peleissään. Vaikka mikään sotasimulaatio Medal Of Honor: Allied Assault ei olekaan, ainakin itse henkilökohtaisesti pidin pelistä erittäin paljon, vaikka FlashPoint fani olenkin.

Grafiikka:

Medal Of Honor käyttää monien uusimpien räiskintäpelien tapaan Quake III:n moottoria ja grafiikka onkin erittäin kaunista. Puut ja pensaikot huojuvat tuulessa, aurinko on häikäisevä ja hieno ja etenkin pelin räjähdykset näyttävät todella upeilta itse pelissä. Hahmografiikka on myös erittäin autenttisen näköistä ja pieninä yksityiskohtina sotilailta voi ampua kypärät päästä ja pelin henkilöt osaavat näyttää eri ilmeitä naamallaan, jotka on kummatkin toteutettu hienosti.

Testikoneella peli pyöri erittäin puhtaasti 1152x864x32 resoluutiolla, mutta esimerkiksi 1024x768x32 resoluutiolla ja nelinkertaisella antialiasingilla peli ei pyörinyt ollenkaan hyvin. Kaiken kaikkiaan pelissä on uskomattoman hienot grafiikat, kuten varmaan kuvistakin näkyy.

Äänet:

Pelin äänipuolellakaan ei ole mitään hävettävää grafiikkoihin verrattuna. Aseiden äänet ovat todella hyvät ja jykevät, räjähdyksetkin ovat samaa tasoa esimerkiksi Operation FlashPointin kanssa ja ainakin demokentässä ylilentävien lentokoneiden äänet kuullostivat erittäin hyviltä, vaikka mitään koneita taivaalla ei näkynytkään. Vihulaistenkin suhteellisen lyhyiksi jäävät “repliikit” ovat hyvin puhuttuja, eikä onneksi mitään amerikan-saksaa, no kranaatteja heittäessä saksalaiset saattavat varoittaa toisiaan huutamalla “grenade”, tosin en sitten tiedä että miten kranaatti lausutaan Saksaksi, joten en tiedä oliko sekin Saksaa vaiko vaan sitä muka-saksaa. Omien puolella olevat hahmotkin osaavat ääninäyttelyn hyvin ja pelin aikana on hyvä, kun esimerkiksi omat varoittavat lähestyvästä vihulaissotilaasta/sotilaista tai huutavat pelaajalle vihulaistankin tullessa näköetäisyydelle, että ota sinko käteen. Kaikki pelin äänet ovatkin osaltaan luomassa pelin hyvää tunnelmaa.

Ainoastaan äänipuolessa jäi ehkä hieman harmittamaan kranaattien ääni joka saa ne kuullostamaan jokseenkin tehottomilta, vaikka niillä saakin tapettua vihollisia jos vaan onnistuu heittämään kranaatin tarpeeksi hyvin oikeaan paikkaan oikealla ajoituksella. Pelin aikana kuului myös musiikkia, joka oli peliin hyvin sopivaa sotatunnelmaista musiikkia, tosin musiikiraita oli hieman lyhyt ja se alkoikin nopeasti soimaan alusta. Kaiken kaikkiaan demo lupaa erittäin hyvää äänipuolta peliin.. Saa nähdä onko lopullisen pelin äänet vielä paremmat.

Lyhyesti:

Medal Of Honor: Allied Assault vaikuttaa demon perusteella erittäin hyvännäköiseltä, tunnelmalliselta ja muutenkin lupaavalta toiseen maailmansotaan perustuvalta räiskintäpeliltä.

Plussat & Miinukset (demon perusteella)

+ Grafiikka, Äänet&Musiikki, Aseet, Tunnelma

– Tekoäly välillä tyhmä, Ei verta