Platypus Reclayed tarjoilee vauhdikasta 2000-lukulaista indieammuskelua

Eriskummallisesti nimetty Platypus Reclayed on remasterointikäsittelyyn, vai pitäisikö sanoa remakekäsittelyyn päässyt, nelihenkisen Claymatic Gamesin kehittämä indiepeli. Peli julkaistiin alun perin jo vuonna 2002 – aikana jolloin uuden aallon indiekehittäjät muun muassa Xbox Live Arcadessa olivat vasta utuinen näkymä horisontissa.

Pelimekaanisesti viidentoista euron hintainen ”vesinokkaeläin” on erittäin simppeli, mutta koukuttava paketti ja tarjoillaanpa jopa pientä taustatarinaakin kaikelle sille piu-piu – ammuskelulle: pelaaja ohjastaa Mungola-maan F-27 Platypus -laivueen viimeistä alusta (nokan muotoinen) yrittäessään puolustaa kotipaikkaansa tunkeilevan sekä omat resurssinsa loppuun kuluttaneen rajanaapuri Colossatropoliksen asukkailta, jotka pyrkivät Mungolan rajojen sisäpuolelle erilaisine aluksineen väkivalloin. Ei muuta kuin puolustamaan! Pelimekaniikka tarjoilee sivultapäin kuvattua, scrollaavaa ja vauhdikasta shoot’em uppia muun muassa vanhojen klassikkojen, Life Forcen ja Gradiuksen hengessä.

Claymatic Gamesin toisen uudemman pelin, Clodhoppersin tavoin Platypus-pelin erikoisuus piilee sen grafiikassa. Kaikki taustat sekä ruudulla näkyvät alukset, niin pelaajan kuin vihollisenkin, ovat kaikki savesta muovailtuja. Taustalla näkyvät puut, maastonkummut kuin muutkin objektit ovat nekin käsinveisteltyjä.

Reclayed-versiota varten Claymatic Games on luonut kaikki mallit uudelleen ja ne on skannattu 4K-resoluutioon, joten siinä mielessä Reclayed on enemmän remake kuin remasterointi. Alkuperäistä peliä varten tekijöillä oli vain yksi klöntti savea käytössään, josta sitten tehtiin kaikki pelin alukset kierrättämällä, mutta nyt on jo saatu jokaiselle oma klöntti.

Oletuksena pelin grafiikkatilana on ”reclayed”, mutta valikosta saa päälle myös classic-grafiikat. Suurin ero kahden grafiikkatilan välillä on rosoisempien reunojen ohella se, että classicissa alukset näyttävät ikään kuin spritegrafiikalta, siinä missä reclayded-moodissa alukset näyttävät melkein oikealta savelta.

Reclayed on etenkin reclayed-tilassa isoltakin telkkarilta katsottuna ja pelattuna upean näköinen ja hauskan värikäs arcade-ammuskelu ja visuaalisesti varsin uniikki sellainen, mielenkiintoisine alusmalleineen päivineen. Pelin valikosta löytyy galleria, jossa on valokuvia reclayed-alusten kuin taustalla nähtävän savenkin työstövaiheista. Huvittavana seikkana alusten animoinnissa on selvästi käytetty apuna Legon rataspalikoitakin.

Fiiliksen osalta mieleen tulevat helposti Amigan kulta-aikojen arcadehenkiset pelit, vaikka Reclayed ei 16-bittistä grafiikkaa tarjoilekaan. Tähän tosin osaltaan vaikuttaa pelin taustamusiikkikin, joka voisi helposti olla jostain 16-bittisen aikakauden pelistä. Musiikkia on ollut miksaamassa C64audio -porukka ja uusintaversiosta löytyy muun muassa uusia 80-luvun pelien lisensoituja ääniraitoja.

Kaiken kaikkiaan pelin musat rokkaavat päämenun tunnaria myöten, vaikka ei niihin ehdi juurikaan keskittyä, kun aluslentely vaatii kaiken keskittymisen ammuspallojen ja ohjusten viuhuessa ruudulla. Onneksi kontrollit eivät vaadi suurta ajatustyötä, vaan pelaaja voi keskittyä seuraamaan tapahtumia silmillään, murehtimatta kamalasti sitä mitä pitikään painaa, sillä aluksen kontrollointi tapahtuu kahdella nappulalla. Ohjaustapojakin on muutama erilainen: aluksen ohjaaminen onnistuu ristiohjaimella tai tatilla ja ampumiseen käyvät molemmat liipaisimet tai neliönappula – pelaaja voi itse valita mikä niistä on mieluisin tapa ohjata alusta. Käytännössä liipaisinta voi pitää vaikka pohjassa koko pelin ajan jos haluaa.

Sisällön puolesta tarjolla on viiden, useampaan osaan jakautuvan tason verran ammuskeltavaa sekä neljä vaikeustasoa, joista vaikein on aluksi lukittu. Kun tietty etappi tason sisällä saavutetaan, kertoo peli kuinka monta isoa ja pientä vihollista tuhosi, kuinka paljon pisteitä tulee ja mikä on bonuspisteiden määrä – sitten taas jatketaan, kohti seuraavaa välietappia. Vaikeustasot ovat pelissä uusi juttu originaaliin julkaisuun nähden ja erittäin hyvä lisä, sillä easy-taso ei sekään ole mikään läpihuutojuttu – edes saman ruudun kaksinpelinä.

Mukavana ominaisuutena koko pelin, eli kaikki viisi tasoa voi pelata co-oppina lävitse, jos niin vain haluaa. Apu on tarpeen, sillä alun jälkeen easy-tasollakin ruutu alkaa nopeasti täyttymään pienemmistä kuin isommistakin vihollisista ja välillä saadaan vastaan bossityyppisiä, vaikeammin nitistettäviä, lähes ruudun kokoisia aluksia – kyllä meinaa mennä sormi suuhun kaiken sen keskellä navigoidessa.

Apuna pelaajalla tai pelaajilla ovat ruudulta vihollisten nitistämisestä jäävät, keräiltävät power up -aseet, jotka klassiseen arcadehenkeen tuottavat poimijalleen esimerkiksi ripeämpää sarjaa tai ammuksiin suurta hajontaa. Power uppeja ampumalla niiden tarjontaa voi kierrättää, mikäli mielii jotain tiettyä asetta. Power upin päällä näkyy kätevästi aseen tunnuskirjain, jotka oppii muistamaan muutaman pelikerran jälkeen. Esimerkkinä hajont-aseen päällä lukee W.

Muitakin aseita on, kuten ohjukset, eteen sattuvia vihollisaluksia vaurioittava tehokas ääniaalto sekä värikkäät pommit, joita on kiva pudotella vihollisen niskaan ylhäältä käsin. Erikoisuuksiin kuuluvat muun piirretyistä tuttu jousen päähän pultattu nyrkkeilyhanska sekä hassut juustokimpaleet ja donitsit, jotka ovat kaikki tehokkaita aseita. Jotta pelaminen ei menisi liian ylivoimaiseksi, kestävät power up -aseet kestää vain tietyn aikaa, jonka jälkeen palataan aluksen peruspyssyn käsittelyyn tai jos pelaajan alus tuhoutuu ennen tuota aikarajaa, synnytään uudelleen perusaseen kanssa.

Reclayded-moodissa pelaajalle tarkoitettuja alustyyppejä on kolme – tasapainoinen malli, sekä puolustukseen ja hyökkäykseen painottuva alus, joista jälkimmäisellä on järeämpi aseteho, mutta heikko suojaus ja toisinpäin. Classic-versiossa aluksia on vain yksi, tasapainoinen.

Co-oppia ajatellen voidaankin taktikoida, että taitavampi pelaaja ottaa helpommin hajoavan, mutta tehokkaan ja toinen pelaaja esimerkiksi puolustustehokkaamman aluksen. On kätevää, että oman aluksen väriäkin saa muuttaa – tällä tavoin ei mennä sekaisin toiminnan keskellä, vaikka pelaajaparilla olisikin erilaiset alustyypit käytössään ja sitä kautta eri kokoiset ja muotoiset alukset – ei aluksia vaan yksinkertaisesti ehdi kamalasti vertailla niiden liikkuessa pitkin poikin ruutua.

Helpommilla vaikeustasoilla pelaajilla on lisäelämiä enemmän. Elämät kuitenkin kuluvat lähes huomaamatta regular-vaikeustasolla ja easyllakin, hardista puhumattakaan. Kun pelaaja menettää kaikki elämänsä, on mahdollista käyttää krediitti ja jatkaa pelaamista. Co-opissa krediitit ovat yhteisiä. Kun krediitit loppuvat, ei takaisin peliin enää voi liittyä ja suurella todennäköisyydellä lopussa co-op muuttuu hetkellisesti yksinpelaamiseksi. Co-opissa peli päättyy kun molemmat pelaajat kuolevat.

Krediitin käyttö nollaa pistepotin, joka kyllä tallentuu, mutta jos ollaan pelaamassa vaikkapa tasoa 4/5, alkaa elvytetyn pelaajan korkeaksi kasvanut pistepotti tuolloin nollasta, joka aina totta kai hieman harmittaa, mutta samalla kirvoittaa uuteen yritykseen taas myöhemmin.

Pisteitä kertyy pääasiassa alusten tuhoamisesta, mutta myös silloin tällöin arcadepeleille ominaiset rypäleet, kirsikat kuin banaanitkin lentelevät pitkin ruutua ja niitä kerätessä voi saada napsittua itselleen bonuspisteitä. Co-opissa molemmilla pelaajilla on omat high score -mittarinsa ja pelin päättyessä valtavan hienona ominaisuutena, molemmat pääsevät laittamaan oman nimensä listoille. Pelin high score -lista muutoinkin on erittäin hyvin toteutettu: numeroiden vierestä näkee ennätykseen käytetyn vaikeustason sekä millä alustyypillä ennätys on tehty. Lisäksi classic- ja reclayed-pelitilalle on molemmille omat high score -listansa, kerrassaan mahtavasti ajateltu!

Ei peliä aivan yhdeltä istumalta läpi pelaile, myöhemmät tasot vaativat useita yrityksiä kaksinpelinäkin, joten on ihan kiva, että pelin reclayed-versiota varten on luotu toinenkin pelitila, score attack. Tässä moodissa pelaajalla on vain yksi elämä eikä power up -aseita ei keräillä – munille tulitetaan pelkällä aluksen peruspyssyllä. Helppoa ei heinänteko ole ja niinpä score attackissa piste-ennätys jääkin helposti alhaiseksi ja kokonaisen tason läpäisystä voi melkeinpä haaveilla vain. Siinä mielessä score attack on toisaalta pitkäkestoisempaa huvia. Score attack aukeaa kullekin tasolle kussakin vaikeustasossa, vasta sitten kun taso on pelattu läpi normaalimoodissa, joten sinänsä pientä lisäporkkanaa perusmoodiinkin tällä tavoin annetaan.

Kaiken kaikkiaan Platypus Reclayed on erittäin hyväntuulinen ja äärelleen koukuttava arcadeammuskelu nautinnollisella kaksinpelitilalla – pelistä on vaikea keksiä mitään oikeaa huonoa sanottavaa. Mikäli satut jo omistamaan alkuperäisversion, on Reclayed siitä huolimatta aavistuksen tuunatumpi ja rikkaampi kokemus ja samalla mahdollisuus kokea peli uudemmilla konsoleilla.