Pelin maailma, tarina ja hahmot kiinnostavat ja paranneltu pelikamera sekä navigaatio auttavat pelimekaanisesti.

"Retroseikkailuksi" tituleerattu pixelart-indiejulkaisu on turhan kevyt välipala Sodan Jumalan tosifaneille.

Jazzahtavan pubitunnelman ja upeasti valaistujen pallojen sekä realististen fysiikoiden parissa viihtyy mainiosti.

Pelinä originaalin Raymanin tasosuunnittelu ei ole täysin kestänyt ajan hammasta, alkuperäismusiikkien loistaessa poissaolollaan.

Uusi lisäosa tuo mukanaan sitä samaa, emopelistä tuttua pelimekaniikkaa - niin hyvässä kuin pahassa.

Vuoden kiinnostavin lumilautapeli on syntynyt rakkaudesta lajiin, mutta toteutus yskähtelee.

Kimmo ja Tommi Lahtisen psykedeelinen retroräiskintä haastaa, palkitsee ja haastaa.

Kampanja on yksinpelattuna surkea kokemus. Uutta sisältöäkin on vähän, vaikka uudenlainen endgame-pelimuoto löytyykin.

PlayStation 5 -versio on PC-esikuvansa uskollinen käännös, jonka tekniikka natisee kuin lämminvesiputki pakkasilla.

Pieniä suunnittelumokia ja vanhahtavaa grafiikkaa lukuun ottamatta uudelleenherättely on varsin toimiva beat' em up.