Intia on harvemmin otsikoissa peliteollisuudestaan, mutta isoon maahan mahtuu monenlaista yrittäjää. New Delhistä ponnistava Threye on nuori peli- ja virtuaalitodellisuusalan yritys, jonka portfoliosta löytyvät niin AR-lasit, Intian ilmavoimien käyttöön tehty harjoitussimulaattori, kuin maan ensimmäinen arcade-lentopelikin. Firman seuraava julkaisu on askel hieman odottamattomaan suuntaan: 7.3. PC:lle julkaistava Switch – Or Die Trying on näet rehellinen ja tinkimätön sukellus söpöjen indie-tasohyppelypelien maailmaan.
Noin 45 tason mittaisen intron perusteella Switch – Or Die Trying vaikuttaa sympaattiselta, mutta yllättävänkin armottomalta tasohyppelypeliltä. Pelaaja ohjastaa hieman eksyneen oloista “i”-kirjainta, jonka erikoistaitona on muuttua nappia painamalla pienestä isoksi ja päin vastoin. Pelissä on tavoitteena loikkia itsensä taso kerrallaan maaliin, ja mikäli mielii ansaita kompletionisteille varatut tähdet, on maaliviivan yli selvittävä vauhdilla ja matkan varrella killuva mustepisara keräten. Tasot ovat yleensä alle minuutin mittaisia rutistuksia, mutta pelaaminen kysyy aikaa, nokkeluutta ja hyviä refleksejä, sillä vaikeustaso on jo ensi metreiltä lähtien suorastaan musertava. Vaikutteita ammennetaan isolla kauhalla Edmund McMillenin ja Tommy Refenesin legendaarisesta Super Meat Boysta, mutta alkupelin perusteella Switch – Or Die Trying tuntuu jopa maineikasta esikuvaansa haastavammalta.
Ensimmäiset tuntemukseni Switch – Or Die Tryingista ovat ristiriitaiset. Söpön ulkokuoren alta paljastuva peli on toimiva, muttei varsinaisesti erotu toinen toistaan laadukkaampien indie-tasohyppelyjen tulvasta muulla kuin armottomuudellaan. Yksi Switchin monista pelillistä jipoista on ketjuttaa hyppyjä sekä kokonsa muuttamista motorisesti monimutkaisiksi kahden nappulan tuplahyppyketjuiksi – konsepti esitetään pelaajalle ehkä noin viidennessä tasossa, mutta jo kuudennen läpäisy vaatii käytännössä tekniikan täydellistä hallintaa. Oppimiskynnys on jyrkkä jopa koko ikänsä videopelien parissa kasvaneille, ja haiskahtaa siltä, että tekijät olisivat hieman sokeutuneet kehitysprosessin myötä pelinsä vaikeustasolle. Esikatseluversion perusteella Switch – Or Die Trying hyötyisi pehmeämmästä introsta ja haasteen tasaisemmasta hivuttamisesta, sillä pelimekaniikat ovat itsessään toimivat ja tasosuunnittelukin asianmukaisen kekseliästä. On vaikea kuvitella, että Switch – Or Die Trying tulisi jäämään historiaan esikuvansa veroisena, neuroottisen koukuttavana hardcore-tasohyppelynä, mutta potentiaali palkitsevaan viikonloppuviihteeseen on todellinen. Reilun viikon päästä nähdään, kuinka käy.