Resident Evil 4 arvostelussa
Heti alkuun on todettava, etten ole objektiivisin ihminen arvostelemaan peliä ja näkökulmani on värittynyt. Katselen pelisarjaa fanilasien läpi, jotka antavat pikkuvirheet anteeksi. Rakastuin ensimmäiseen Resident Evil -peliin jo ensisilmäyksellä ja sarjan tenho on vienyt mukanaan aina neljänteen osaan saakka.
Pelin tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa USA:n sijasta Espanjaan. Päähenkilöksi on irrotettu kakkososasta tuttu Leon S. Kennedy, joka lähtee jäljittämään Yhdysvaltojen presidentin kidnapattua tytärtä Ashleyta. Kidnappaajat vaativat lunnaita Ashleyn henkeä vastaan. Resident Evil 4:n juoni on erillinen sarjan muista osista ja siihen pääsee nopeasti sisälle alun pikaperehdytyksellä, joten peliä voi pelata kuka tahansa sarjan muita osia tuntematta.
Resident Evil -pelien kirous ja toisaalta koukku on tavaroiden järjestely ja kantaminen. Kamaa mahtuu mukaan vain vähän kerrallaan ja pelaajan on tehtävä valintoja hyötyesineiden sekä aseiden välillä. Tavarakuljetus oli tavallaan yksi peli toisen sisällä, sillä oikeat tavarat poimimalla peleistä selviää läpi huomattavasti nopeammin ja vaivattomammin.
Uutuutena RE4:ssä ovat kauppiaat. Pelissä ei enää löydetä aseita, vaan ne ostetaan kauppiailta. Tavaransäilytystilaa voi laajentaa sijoittamalla siihen rahaa, aseita voi päivittää paremmiksi ja Leonin lisäsuojaksi voi ostaa luotiliivit. Pelin edetessä kauppiaiden asevalikoima kasvaa ja pelin alkupäässä on luvassa yllätysase, mikäli saa suoritettua bonustehtävän. Kauppiaat myös ostavat vanhoja aseita, tavaroita ja pelistä löytyviä aarteita. Osa aarteista on hajonnut useampaan osaan ja niistä saa paremman hinnan, mikäli ne myy yhtenä kokonaisuutena. Kauppiaat hoitavat myös pelin sisältä löytyvää ampumis-alipeliä. Peliin on piilotettu muutamia huoneita, joista pääsee ampumaradalle. Radalla ammutaan helpompia ja monimutkaisempia sarjoja halutuilla aseilla ja kerätään voittopokaaleja. Pokaalisarjan kerättyään Leon voittaa puhdasta kultaa, joilla voi hankkia lisää tarpeellista tavaraa.
Edellisistä RE -peleistä poiketen tallennukseen ei enää käytetä erillistä mustenauhaa. Nauhaa ei tarvitse erikseen löytää ja säästellä, vaan tallentaa voi niin kauan kuin muistikorttia riittää ja tallennus onnistuu aina tietyissä ennalta määrätyissä pisteissä. Tallennuspisteitä symbolisoivat edelleen kirjoituskoneet.
Vanhoissa RE:issä oli etukäteen määritellyt kuvakulmat 2D -ympäristöstä johtuen, joten välillä zombeja ammuttiin umpimähkään pelkän äänen perusteella. Käytössä oli automaattitähtäys ja peli ei keskittynyt vihollisten lahtaamiseen. Sankari liikkui näissä visuaalisesti hienoissa lavasteissa kömpelösti ratkoen arvoituksia, ampuen vihollisia ja koittaen miettiä mitä tavaraa kannattaisi ottaa seuraavalle reissulle mukaan.
Nelososassa vanhojen pelien zombit on raivattu pois ja tilalle on tullut 3D-ympäristössä luuraavia oudon taudin saastuttamia zombimaisia kyläläisiä. Uudet viholliset ovat kuitenkin inhimillisempiä tehden maatila- ja kaivostöitä. Kyläläiset myös huutavat selviä espanjankielisiä uhkauksia Leonille. Pelin edetessä kyläläisten osuus vähenee ja tilalle tulee kauhistuttavan kauniita ja entistäkin shokeeraavampia ihmishirviöitä.
Riemastuttavin parannus vanhoihin peleihin verrattuna on hahmon liikkuminen. Poissa on aiempien osien täysin käsittämättömällä logiikalla toimiva ohjaus. Ainostaan sivuaskeleet on unohdettu; hahmo liikkuu orjallisesti vain eteenpäin tatin osoittamaan suuntaan. Myöskään kyyristyminen tai nopea manuaalinen väistäminen ei onnistu. Näitä toimintoja olisi monessa taistelussa kaivattu, mutta menetteleehän tämä näinkin.
Peli on täynnä kaikenkarvaista vipeltäjää. Pahiksia on laidasta laitaan ja pikkupomoja vastaan saa taistella tuon tuostakin. Jokaisella pomolla on tietty heikkous, jonka avulla tältä saa nirrin pois. Variaatiota on, joten jokainen pomo on erilainen ja jokaiseen tehoaa parhaiten hieman erilainen ase ja taktiikka. Lisäksi sekä isojen että pienempien pahisten lynkkaamiseen auttaa ympäristön hyödyntäminen. Rotkon reunalla oleva kivi lähtee liikkeelle vain pienestä alkusysäyksestä, lattian alla voi piillä laava-allas, tikkaat voi tyrkätä kumoon vihollisineen päivineen tai räjähdetynnyriä voi ampua ja toisinaan harhautuksena voi käyttää myös ääniä. Puolustuskeinona voi linnoittautua taloon ja raahata hyllyjä ovien ja ikkunoiden eteen.
Aseenkäyttö on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Tähtäys on täysin pelaajasta kiinni. Kohdistus näkyy tähtäysvalona, joka muuttuu pieneksi ympyräksi Leonin todella osuessa konkreettiseen elottomaan tai elolliseen olioon. Viholliset reagoivat hyvin luonnollisesti puukkoon ja luoteihin. Jalkaan osunut luoti pudottaa vastustajan polvilleen tai peräti kaataa maahan. Vihollisen pidellessä polveaan tämän voi juosta kiinni ja huitaista puukolla tai potkaista, jolloin säästyy luoteja kiperämpiin tilanteisiin. Osa vastustajista kantaa käsissään teräaseita, jotka voi ampua pois tehden heistä hieman vaarattomampia. Kranaatilla voi hoidella kerralla isomman joukon heikkoja kyläläisiä tai topakamman vastustajan. Usein taistelut vaativat taktikointia ja runsasta puukon käyttöä, sillä koko ajan käy päälle hirveä määrä vihulaisia joka suunnasta. Hetkellisesti peli antaa Leonin levähtää ja kerätä voimiaan turvallisissa tallennuspaikoissa sekä kauppiaiden luona.
Peli on täynnä salaisuuksia, mikä on tuttua aikaisemmistakin Resident Evileistä. Hahmoille avautuu uusia vaatteita, kenttiä ja aseita. Lisäksi pelin kerran läpäisemällä avautuu mainio lyhytpeli Mission Ada, jossa päästään pelissä esiintyvän salaperäisen naisagentti Ada:n saapikkaisiin. Ada -pelin läpäisemällä taas avautuu lisää salaisuuksia. Lisäksi pääsee pelaamaan lyhyitä “ammu x määrä vihollisia tietyssä ajassa ja avaa lisää salaisuuksia” -peli. Nämä puhtaat ammuskelu- ja selviytymispelit, joissa on pärjättävä haulikolla, pistoolilla ja satunnaisesti löytyvillä kranaateilla ovat melkoisen hektisiä ja tarjoavat haastetta ja pelattavaa kokeneemmillekin RE4 -konkareille. Valittavana on useampi ympäristö itse pelistä ja vastassa on kiihkomielisiä kyläläisiä, munkkeja sekä moottorisahamiehiä.
Pelin graafinen ilme on realistisen kaunis ja karu. Jokainen esine on viimeistelty ja huokuu tunnelmaa. Räjähdykset, sumu, myrskyt, sade ym. efektit ovat henkeäsalpaavia. Grafiikan taso ei ole huomattavasti laskenut GC -versiosta ja toimii myös Playstationilla yllättävän hyvin. Musiikit ja äänet ovat myöskin tunnelmaa kohottavia sekä ääninäytteleminen on viimeisteltyä. Dialogit ovat paikoitellen melko korneja, mutta missäpä japskipelissä ne eivät olisi.
Loppusanat:
Resident Evil 4 on ehdoton pakko-ostos myös niille, joita sarjan aikaisemmat osat ovat puuduttaneet ja faneille unelmien täyttymys. Tiedossa on kauhua ja eloonjäämiskamppailua, upeita maisemia, jännitystä tihentävää musiikkia, lukuisia vihollisia sekä mielenkiintoisia hahmoja ja pähkinöitä purtaviksi.
