Vuonna 2006 ilmestynyt Marvel ? Ultimate Alliance oli ainakin ideansa puolesta unelmapeli Marvelin sarjakuvien faneille; peli asetti tukun eri sarjakuvista tuttuja Marvelin hahmoja saman katon alle taistelemaan yhdessä pahuutta vastaan, joka tässä tapauksessa oli metallihaarniskainen ja vihreään viittaan pukeutuva Von Doom. Pahis kukistettiin, mutta nyt, pelin jatko-osassa selviää, että Latveriasta lähestyy uhka kohti Yhdysvaltoja, joka luokitellaan kansainväliseksi terrorismiksi maailmanpoliisi S.H.I.E.L.D.in johtajan, Nick Furyn toimesta.
Pelin ensimmäisenä tehtävänäkin toimiva terroristien eliminointikeikka päättyy lopulta ikävästi ja S.H.I.E.L.D. Sekä hänen mukaan kutsumansa supersankarit saavat keikasta julkiset risut niskaansa, tehtävän laittomuuden vuoksi. Viimeisen naulan arkkuun iskee supersankareihin liittyvä siviiliuhreja vaativa suuronnettomuus, joka pakottaa Yhdysvaltain hallituksen toimimaan: Nick Fury potkitaan pois johtajan pallilta ja nyt jokaisen yli-inhimillisen henkilön tulee rekisteröidä henkilöllisyytensä S.H.I.E.L.D.ille. Kaikki sankarit eivät tähän muutokseen noin vain suostu ja päättävät kapinoida uutta lakia vastaan, joka jakaa Marvelin miehet ja naiset kahteen leiriin ja sytyttää sodan supersankareiden välille. Pelaajan päätökseksi muutamien ensimmäisten tehtävien jälkeen jää valita toinen osapuolista: Iron Manin johtama ja valtion tukema rekisteröityneet tai Captain American johtama, rikolliseksi luokitellut kapinallisjoukot. Juoni on jokseenkin järjettömän hullunkurinen, mutta kaipa sarjakuvamaailmassa mikä tahansa on mahdollista…
Käytännössä pelissä onkin siis tarjolla kaksi yksinpelikampanjaa, mutta pelattavuudeltaan ne eivät juuri eroa muuta kuin tehtävissä kohdattavien pahisten ja tapahtumapaikkojen osalta. Itseasiassa koko Marvel ? Ultimate Alliance 2 ei eroa pelattavuudeltaan edeltäjästään, vaan tiedossa on jälleen nelihenkisen tiimin voimin tapahtuvaa vihollislaumojen loputonta turpiin pätkimistä. Pelin tarinan edetessä pelaaja törmää Marvelin lukuisten sarjakuvien sivuilta tuttuihin hahmoihin, jotka yleensä aukeavat myös pelattavaksi sen jälkeen tai ovat muuten vain “tien tukkeena” pelaajan tehtävätavoitteissa. Marvelin eri sarjakuvien sivuilta tunnetut pahikset toimivat silloin tällöin eräänlaisina välipomoina ja ovat perusvihollislaumaa hankalampia nitistää.
Kaiken kaikkiaan supersankareita on tarjolla 24, eli yksi vähemmän kuin alkuperäisessä pelissä. Pääosin sankarikirjo on tuttua kauraa edellisestä pelistä ja mukana ovat jälleen kerran ne kaikkein tunnetuimmat kuin sitten muutamia vähemmän tunnettujakin. Wolverine, Spider-Man, Hulk, koko Fantastic Four -nelikko, Green Goblin, Deadpool, Captain America, Storm, Iceman, Ms. Marvel, Dare Devil, Songbird, Gambit, Thor, Venom ja niin edelleen. Pelaaja saa vapaasti vaihtaa tiimiänsä kesken pelin ja valita joukkoonsa kenet haluaa, kunhan se on vain avattu käyttöön ja kunhan se ei taistele vastapuolen riveissä. Pelaamalla molemmat kampanjat lävitse pelaaja pääsee luonnollisesti kokeilemaan kaikkia.
Vihollisia nitistämällä kertyy pelaajan kulloinkin ohjastettavana olevalle hahmolle kokemuspisteitä, minkä lisäksi hahmot oppivat uusia erikoisliikkeitä pelin edetessä, joita on maksimissaan neljä kappaletta, yksi jokaiselle perusnappulalle käytettäväksi yhdessä oikean liipaisimen kanssa. Vasenta liipaisinta ja jotain ohjaimen perusnappuloista pohjassa pitämällä saa pelaaja aikaan eräänlaisen, Fusion -nimeä kantavan näyttävännäköisen ja jokaisen sankariparin kohdalla erityylisen superhyökkäyksen, joka tapahtuu kahden supersankarin yhteistyönä ja kestää hetken aikaa. Jokainen ohjaimen perusnappula vastaa siis yhtä sankaria, joten pelaaja saa itse valita mitä sankaria käyttää apunaan. Superhyökkäyksiin vaadittavia tähtiä kertyy taasen vihollisten pieksennästä saadulla energialla.
Tasosuunnittelultaan Marvel ? Ultimate Alliance 2 ei ole aivan yhtä ahdasta menoa kuin edeltäjänsä, mutta silti peruskaava on sama ja putkessa mennään, kohti sitä yhtä ainoaa etenemisreittiä. Maisemat ovat myös tällä kertaa hieman paremmin suunniteltuja, eikä pelistä löydy ykkösen tapaisia sotilas- ja laboratioriokomplekseja ainakaan liikaa eikä mukaan ole myöskään ympätty esimerkiksi vedenalaisia kenttiä tai muuta yhtä typerää. Tällä kertaa temmeltämään päästään ihan päivänvalossakin ja jopa New Yorkin kuvitteellisilla kaduillakin, joka on mukava piriste niille, jotka ykkösen tasosuunnitteluun kyllästyivät allekirjoittaneen tapaan.
Viihdyttävyydeltään Marvel ? Ultimate Alliance 2 on edeltäjänsä kanssa hieman parantuneesta tasosuunnittelusta huolimatta silti aikalailla samaa tasoa. Toiminta ja vihollisten hakkaaminen ja kurittaminen erilaisin liikkein on hauskaa ? mutta vain tietyn aikaa, sillä taso ja vihollislauma toisensa jälkeen tapahtuvaa nappuloiden hakkausta jaksaa vain jonkin aikaa ja yleensä muutama kenttä per ilta on maksimi mitä pelin parissa kestää samaa asiaa toistaa yhä uudelleen ? ainakin itselläni oli näin.
Harmillisesti myöskään tekoäly ei ole sitten edellispelin ottanut askeleita parempaan. Omien tiimikavereiden tekoäly kyllä on hyvä ja tehokas ja ne pieksevät vihollista armotta, mutta vihollislaumat tuntuvat olevan yksinkertaista, päällekäyvää tykinruokaa, jotka vain tulee piestä sen kummempia haasteita kohtaamatta tuusan nuuskaksi yksi toisensa jälkeen. Ainoastaan välipomot tuottavat ajoittaista haastetta, mutta näistäkin ? kuin isoimmista vihollislaumoistakin ? selviää kaikkein parhaiten käyttämällä Fusion-liikkeitä, jotka ovat ehkä liiankin tehokkaita vihollistekoälyn haastavuuteen nähden. Loppujen lopuksi peli onkin aivan liian helppo, eikä oikeaa haastetta juurikaan moneen otteeseen koe. Pelattavuuden itseääntoistavuuteen pientä helpotusta tuo maksimissaan neljän pelaajan yhteistyömahdollisuus, jota voi pelata joko saman konsolin äärellä, tai sitten etsiä peliseuraa haulla Livestä, tai kutsua ystäviä omalta listalta pelailemaan.
Nettipeli toimii paikallismoninpelin tapaan hyvin sulavasti, mutta etenkin yhden seikan olisi voinut toteuttaa paremminkin, joka liittyy hahmojen kuolemiseen. Oletetaan, että kaksi kaverusta pelaavat kimpassa ja hahmoista kolme kaatuu, jolloin vain toisen pelaajan ohjastama hahmo jää jäljelle. Tällöin toinen pelaaja ei voi muuta kuin istua ja katsoa kun toinen pelailee itsekseen, ennen kuin hänkin kuolee. Miksi ei moninpelin kohdalla olla voitu poiketa yksinpelin “elvytyskielto” -tyylistä ja antaa pelaajien elvyttää toisia hahmoja tai sitten vaikka niin, että jokaisen checkpointin jälkeen loput hahmot palaisivat takaisin toiminnan pariin. Tällaisenaan kun viimeiseksi jäänyt pelaaja joutuu aina tapattamaan itsensä, mikäli haluaa saada kaverin/kaverit takaisin peliin. Kaikesta huolimatta moninpeli on mukava piriste ja ehdottomasti se parempi vaihtoehto pelityylille, jos vaakakuppiin asetetaan yksin pelaaminen, sekä yhdessä kaverin kanssa pelaaminen.
Audiovisuaalisella puolella Marvel ? Ultimate Alliance 2 on hieman ristiriitainen esitys, tai ainakin etenkin grafiikan osalta. Kyseinen jatko-osa on selkeästi edeltäjäänsä paremman näköinen ja esimerkiksi kuvakulma on tällä kertaa paljon alempana, joten hahmotkin näkyvät paljon isompina ruudulla. Paikoitellen grafiikka on ihan näyttävää, mutta taas paikoin tulee tunne siitä, että jopa Xbox Live arcaden tarjonnan joukosta löytyy näyttävämpiä arcade -julkaisuja kuin mitä Marvel ? Ultimate Alliance 2 tuo ruudulle. Kaiken kukkuraksi kaikkein isoimmissa taisteluissa peli tuppaa tökkimään, mikä ei koskaan ole hyvä asia. Äänipuolella homma ajaa asiansa, mutta ei loista mitenkään edukseen. Musiikki on tasapaksua “muka toiminnallista” -sankarimusiikkia tai jotain muuta vastaavaa, joka ei oikein kertaakaan nouse kunnolla lihottamaan pelin tunnelmaa, kun taas ääninäyttelijöiden osalta kuulostaa välillä siltä, kuin yksi henkilö olisi tehnyt usemmankin hahmon dialogit. Resursseja on myös jostain syystä hukattu täysin turhanpäiväisiin monivalintakeskusteluihin eri sankareiden välillä, joiden lopputuloksella ei kuitenkaan juuri mitään merkitystä edes ole.
