Center Ice Hockey on musta indiehevonen sinivalkoisella jäällä

Tunsin aikoinaan tyypin, joka aina julkaisupäivän tullen osti ja varmaan tänä päivänäkin hankkii itselleen EA:n tuoreimman NHL-pelin. Sen sijaan, että hän olisi treenannut pelaamaan aikoinaan innovatiivisella ja edelleen yhtä toimivalla, realismihakuisella skill stick -ohjaussysteemillä, valitsi tämä kaveri kontrolleikseen joka ikinen kerta NHL 94 -ohjaustavan, joka lienee mukana edelleen NHL 26 -pelissäkin. Simppelit ja nopeasti omaksuttavat 94-kontrollit ovat olleet pelaajien keskuudessa niin suositut, että vuonna 2021 EA julkaisi jopa erillisen NHL 94 Rewind -arcadepelin samaisen kauden kokoonpanoilla.

Siitä on aikaa, jolloin kauppojen hyllyillä vielä komeilivat EA:n lätkäpelien ohella ESPN NHL Hockey 2K, mutta muun muassa myös Actua Ice Hockey, NHL FaceOff sekä NHL Hitz -pelit. EA sirklaamalla yritti rakentaa muureja lätkäpelisarjansa ja NHLPA:n ympärille, mutta epäonnistui. Silti 2K Gamesin lätkäsarja lopulta putosi luovuttajana pois pelistä NHL 2K10 -pelin myötä, kun EA hankki itselleen pelisarjan perustana toimineen ESPN-kanavan lisenssin. Pitkä kiekko lyötiin EA:n päätyyn, eikä sitä kukaan ole sieltä viitsinyt enää lämätä takaisin – ennen kuin ehkä nyt.

Vaihtoehto, Center Ice Hockey, tulee ehkä yllättävästä suunnasta – tai toisaalta ei, sillä onhan Suomi aina ollut tunnettu kiekkomaana, joka kasvattaa NHL-tason pelaajia kuin liukuhihnalta suon, kuokan ja takapihan kotijään tuloksena.

Siispä Joonas Kauniston soolona työstämänsä lätkäpeli onkin oikeastaan läpiajo sopivan mailan kuljettamana. Silti ajatus siitä, että joku vielä jokin aika sitten olisi sanonut allekirjoittaneelle lätkähaastajan tulevan Suomesta, olisi se ajatuksena ollut mielessäni yhtä lailla fantasiaa, kuin ajatus kuopatun KOHO-merkin palaamisesta tuhansien järvien maahan legendaaristen puumailojen valmistusta varten.

Ei tässä luonnollisestikaan mitään Kuuta olla taivaalta korkealla mailalla kurkottamassa noin viidentoista euron hintaisella kiekkopelillä, mutta yllättävän koukuttava ja ominaisuusrikas Center Ice Hockey osaa olla alle viiden sadan megatavun kokoiseksi indielätkäksi, joka pistää jo jollain tasolla kampoihin EA:n jätillekin viihdyttävyysasteikkonsa puolesta. Kyseessä ei myöskään varsinaisesti ole ihan sataprosenttista arcadelätkää, koska kiekkofysiikat, melkeinpä ihan realistiset sellaiset, ovat olemassa.

Unity-moottorilla kehitetty Center Ice Hockey kärsii pienesti tyypillisestä Unity-töksähtelystä (viimeisimmän päivityksen jälkeenkin) joka ei pelaamista aivan kamalasti häiritse, mutta sellaista pientä näykkimistä kuitenkin tuon tuosta esiintyy. Piti ihan tarkistaa, että asensinko pelin HDD:lle vaiko SSD:lle – kyllä se jälkimmäisellä oli, joten siitä eikä myöskään konetehosta homma ole kiinni. Ehkäpä tätä viilataan tulevissa pätseissä, joita onkin jo nyt ihan kiitettävällä tahdilla tullut ulos. Niinkin reippaalla tahdilla, että melkein valmis arvosteluni piti kirjoittaa osin uusiksi, koska kaksi seuraavaa päivitystä korjailivat oman nurinani aiheita.

Pelimuotojen osalta tarjolla on pikapeli, uramoodi, kausimoodi sekä turnaukset. Uramoodissa pelataan yhtä paikkaa ja oma pelaaja kehittyy matsi matsilta, kun taitopisteitä päästään ripottelemaan eri osa-alueiden ylle. Uramoodissa voi myös loukkaantua, saada sponsoreita, matsien jälkeen urheilulehdistö kyselee, miten meni. Oman autonkin, talon ja lopulta jopa ihan linnankin voi ostaa, jos ja kun rahaa alkaa olla. Niin haastattelut kuin omaisuuden ostelukin vaikuttaa humoristisena elementtinä pelaajan statseihin myönteisesti.

Otteluita voi simuloida valikossa suoraan tai ottaa matseihin osaa pelinäkymässä. Luonnollisesti kun vain yhtä paikkaa pelataan, ei pelaaja koko aikaa ole luistelemassa. Matsien kulkua jäällä voi nopeuttaa kuusinkertaiseksi tai vaihtoehtoisesti voidaan skipata ja simuloida suoraan hetkeen, jolloin on pelaajan vuoro loistaa taas jäällä ja näyttä kykyjään. Uramoodikin osaa olla mukavan koukuttava, koska matsit ovat nopeita. Yksi valitukseni aiheista olivat sekavat valikot niin ura- kuin kausimoodissakin, mutta tätä ehdittiinkin sitten parannella ja nyt valikot ovat erittäin selkeät.

Onlinepelitilakin löytyy. Onneksi saimme muutaman arvostelukoodin nettipelin testausta varten, sillä luonnollisesti ennen julkaisua, enkä vielä tätäkään kirjoittaessa, muutamia päiviä julkaisun jälkeen onnistunut saamaan selaamalla nettiseuraa onnistunut saamaan.

Online pelittää kivasti ja yksinpelin tavoin matseja pelaa mielellään yhden jos toisenkin, kolmannenkin. Ystävän kutsumisen ohella aktiivisia matseja voi selata – sitten kun niitä alkaa verkkoon ilmestyä. Matseja itse luodessa voi ne asettaa joko julkiseksi tai ”vain ystäville” tarkoitetuksi.

Center Ice Hockey imaisee kivasti otteeseensa päävalikossa soivalla mahtipontisella raidalla, joka on kuin mistäkin Rocky-elokuvan montagesta. Harmi, että pidemmän päälle pelinaikaiset, tarkemmin pelikatkojen aikaiset kolme tai neljä AI:lla toteutettua (jonka kehittäjä avoimesti kertoo) erilaista raitaa kuitenkin alkavat toden teolla kyllästyttämään. Tässäkin kohtaa viimeisin päivitys pelastaa omalta maalilta: peliin on nyt tullut mahdollisuus muun muassa mp3-muodossa laittaa pelin steam-kansioon omaa valikko- ja pelikatkomusiikkia sekä jopa erän päättäviä summeriääniäkin voi kustomoida.

Luulisi toisaalta myös, että Suomesta löytyisi joitain pieniä näkyvyyttä kaipaavia indiebändejä, jotka mielellään antaisivat laadukkaita kipaleitaan pelin taustalle soimaan ihan ilmaiseksikin, korvaamaan geneeristä AI-höttöä. No, menin ja latasin diggailemani Aksulin ilmaiskappaleet artistin nettisivuilta ja työnsin ne pelin kansioon, kyllä nyt kelpaa! Uusintojakin pyörittäessä ja veivatessa jäävät pelikatkomusiikit tuoksi aikaa päälle soimaan, joten parempien musiikkien merkeissä hidastuksetkin tuntuvat makoisemmilta.

Pelistä löytyy yhteensä 50 joukkuetta ja ne on jaettu ”NHL-joukkueisiin” sekä maajoukkueisiin lukemin 32 ja 18. Luonnollisesti minkään sortin lisenssiä tai aitoja nimiä ei mukana ole, mutta tätä paikkaa kivasti helppokäyttöinen joukkue-editori. Pelaaja voi muokata joukkueiden ja pelaajien nimiä ja pelin kansioon voi ladata PNG-muotoisia kuvia, joilla voi vaihtaa joukkueiden logoja. Ihan kokeeksi heitin kansioon Montrealin NHL-jengin logon ja asetin sen pelin Montrealille – toimii! Periaatteessa viitseliäs kaveri voi rakentaa peliin 32 joukkueen ansiosta ihan aidonkokoisen NHL-sarjan. Center Ice Hockey on kuitenkin indieformulan, New Star GP:n, tavoin hyvä esimerkki siitä, että mitään oikeita lisenssejä ei edes tarvita, että peli osaa koukuttaa ja pahasti.

Kontrolleiltaan peli on todellakin sitä ehtaa ”NHL 94:ää”. Peliohjaimella pelatessa tatilla liikutaan, B:llä laukoo ja taklaa, A syöttää ja vaihtaa ukkoa. B:n näpäytys heittää roikkukiekkoa siinä missä täyslämäri tulee pohjassa pitämällä. Suorat edestä ammutut lämärit harvemmin uppoavat pelin tekoälyveskoille, mutta joskus nekin voivat lusahtaa längeistä sisään.

Maalin takaa kiertäminen verkolle kiekon kanssa tuottaa joskus tulosta, joskus onetimerit tekevät työnsä, vaikka toisinaan (onneksi harvemmin) syötöt eivät tunnu menevän lainkaan oikeaan suuntaan vastaanottajan haahuillessa aivan muualla. Toisinaan kiepautus maalin edessäkin saattaa tuottaa yllättävää tulosta.

Kiekkofysiikat ovat siinä mielessä kivat, että kiekko pomppii, eikä ole liimattu jäähän. Se voi pompata veskan maskin kautta tolppaan ja pyöriä maaliviivalla, tai esimerkiksi jonkun mailasta katsomoon ja niin edelleen. Ainoa harmi on, että veska ei juurikaan heittäydy, vaan keskittyy pelkästään normaaliin torjunta-asentoonsa, vaikka liikehdintää, animointia ja erilaisia elävämpiä maalitilanteita tuntuu viimeisimmän (13. marraskuuta) päivityksen myötä olevan aiempaa enemmän.

Veska torjuu näkyvästi räpylällä ja tekee muutakin kuin liikkuu vain tankin tavoin edes takaisin maalilla. Kun kiekko menee vahdin taakse, saattaa mailakin joskus heilua raivoisasti – tämäkin, hieman tuunattujen pelaajatuuletuksien kera on selvästi ollut pieni muutos. Mikäli pelaa lukittua pelaajapaikkaa (tämäkin on mahdollista) ja pelaa veskan roolia, ei pelissä tarvitse juuri muuta tehdä kuin liikkua maalilla ja aktivoida torjunta-asentoa.

CPU-veskat myös hieman ärsyttävästi joka ikinen kerta jäädyttävät kiekon, jos sen saavat haltuunsa. Tästä seuraa tietysti aina pelikatko – joka hieman tylsistyttää, mutta ei enää ota päähän, kiitos custom-musiikkien, jolloin jatkuva AI-rummutus jää historiaan. Ainoa toinen tekoälyyn liittyvä kumma juttu on tekoälyn ohjastaman joukkueen ajoittaiset paniikkilämärit, joita pelaajat tuntuvat laukovan pelaajan päädyn suuntaan. Tästä pitkästä kiekosta seuraa yleensä luonnollisesti pelikatko, jos pelaaja sen itse sieltä noutaa, mutta oudointa tässä on se, että tätä CPU:n turhaa laukomista tapahtuu myös silloin, kun mitään alivoimaa ei ole päällä.

Pelin valikoista löytyy muutamia erilaisia asetuksia, joilla pelaamisen mielekkyyteen voi vaikuttaa. Varsinaista vaikeustasosäädintä ei ole, mutta pelaaja voi antaa esimerkiksi CPU:n pelaajille ja maalivahdille erillisellä säätimellä helpotusta. Mitään EA:n NHL-pelisarjan slider-viidakkoa ei ole, mutta jotain kuitenkin. Kiekon kokoa voi säätää – oletus on 100%, mutta huomasin pelin muuttuvan paljon kivemmaksi, mitä pienemmäksi kokoa pudotti. Pienin asetus on 60%. Myös tappeluiden ja jäähyprosenttien pudottaminen reilusti paransi peliä, sillä molempia tuli oletuksena aivan liikaa ja välillä jäähyn saattoi saada jopa aloituksen kiekkokahinassa.

Edelleen, noin 69% asetuksella jäähyjä tulee välillä vähän milloin mistäkin, eikä tilanteita aina edes huomaa, kun oma pelaaja saa jäähyä – toisinaan tuntuukin, että jäähy tuli tuulesta temmattuna. Oletuksena jäähyt ovat kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, koska ne skaalataan nopeutetun kellon kanssa. Kun skaalaus-täpin ottaa pois, ehtii ylivoimasta olla jotain hyötyäkin ja sama toisinpäin, että painetta on pidempään alivoimalla pelatessa. Jäähyihin kaipaisi ehkä myös maalitilanteiden kaltaista uusintaa, että vähän näkisi mistä sen oma pelaaja nyt taas mukamas lähti boksiin istumaan. Mitään maaliherkutteluja ei varsinaisesti ole, vaan kaikki tehdyt maalit näytetään uusintana samasta kuvakulmasta, kuin jolla pelataan. Hienoimmat uusinnat voi halutessaan tallentaa.

Visuaalisesti Center Ice Hockey toimii, jää näyttää hyvältä luistinuurteineen ja kaukalokin uskottavalta Minecraft-katsojineen. Pelaaja-animaatiot ovat riittäviä, vaikka sitä veskan heittäytymistä vähän kaipailikin. Yleisö alkaa kivasti hurrata, kun näyttää siltä että joku pääsee kiekon kanssa läpiajoon kohti vastapuolen maalia. Kiekko kopsuu kivasti kaukalon reunaan ja pleksiinkin. Tolppakin kilahtelee ajoittain, mutta ehkä hieman liian harvoin lätkäpeleille aina yhtä maukas pingahdus-ääni kuului, vaikka mielestäni tolppaan tuon tuosta kolautinkin – ääni voisi olla kovempikin. Ilmeisesti ainakin osa ääniefekteistäkin on AI-tuotantoa, mutta en pidä muutamien ääniefektien tuottamista AI:lla saman tason syntinä kuin musiikkien, jotka ovat paljon näkyvämmässä roolissa.

Kokonaisuutena suomalaisvalmisteinen lätkäpeli, Center Ice Hockey, on mukavalla tapaa pariinsa koukuttava lätkäpeli, jota huomaa pelaavansa helposti otteluita toisensa perään. Mikäli onlineseuraa kaipailee, kannattaa kuitenkin varautua siihen, että ei välttämättä helpolla löydy.