NHL 2K10 arvostelussa

On mielenkiintoista nähdä kuinka pelintekijät ovat usein syystä tai toisesta täysin sokeita oman teoksensa laadulle — tai pikemminkin sen puutteelle. Hyvänä esimerkikkinä voitakoon pitää vaikkapa 2K Sportsin NHL 2K -pelisarjaa. NHL 2K8 -peliin asti se oli ehdottomasti ? ainakin omasta mielestäni ? se paras lätkäpelisarja realistisine kiekkofysiikkoineen sekä hienoine maalitilanteine päivineen, eikä tekoälyssäkään ollut juuri valittamista. Kun 2K9 julkaistiin, tuntui kuin kaikki edellä mainitsemani olisi heitetty roskakoriin ja olisi luotu puhtaalta pöydältä lähestulkoon täysin päinvastaista edustava peli.

On jälleen se aika vuodesta, kun kaksi kilpailevaa lätkäpelisarjaa, eli uusin 2K -peli, sekä EA:n uusin kiekkoilu ottavat toisistaan mittaa. Viime vuonna kamppailun voitti selkeästi EA:n NHL 09 hyvällä pelattavuudellaan sekä runsailla uutuksillaan, mutta miten onkaan asianlaita tänä vuonna, kun vastakkain ovat NHL 2K10 sekä NHL 10… (Joista jälkimmäisen nimeämispolitiikkaa en kertakaikkiaan voi käsittää).
Ensimmäisenä arvostelupenkkiimme päätyy 2K Sportsin NHL 2K10. Sarjan suurena fanina 2K3 -pelistä saakka olen vannonut 2K-sarjan nimeen, mutta surkeahkon viimevuotisen esityksen jälkeen olen tänä vuonna ollut varovaisen toiveikas, ottaen huomioon, että vuosi 2009 on muun muassa juuri NHL 2K -pelisarjan kymmenvuotisjuhla, eikä tätä ole myöskään pelintekijöiden toimesta jätetty huomioimatta ? ainakaan pelin kannessa siis.

Siihen nähden, että tässä nyt juhlitaan pelisarjan kymmenettä vuotta, ei uutta ole juuri nimeksikään tarjolla. Kun pelin käynnistää ensi kerran on kyllä ilo huomata, että 2K -sarjaa kehittävät ovat vihdoin ymmärtäneet sen, kuinka suuri kiekkomaa väkilukuunsa nähden Suomikin oikein on ja niinpä peli tunnistaa automaattisesti konsolissa käytetyn maan ja hokkus pokkus, peli on ensi kertaa lokalisoitu myös meille suomalaisille. Lokalisointi tosin rajoittuu valikoihin, sekä pelinaikaisiin ilmoituksiin, kuten jäähy tai pitkä kiekko, joten mistään suomenkielisestä selostuksesta on siis kuitenkaan turha unelmoida.

Pelimuodoiltaan NHL 2K10:n tarjonta on pysynyt samana. Pikapeli, kausi, franchise, minikaukalo, lampikiekko, rankkarikisa, harjoittelumoodi, playoffs, sekä Live-moninpeli muodostavat pelin kokonaisvalikoiman. Pelimuotojen osalta uutta ei ole tarjolla NHL 2K9 -peliin nähden, vaan lähinnä pelin suurimmat uudistukset rajoittuvatkin muutamaan uuteen ominaisuuteen. Edelleenkään ei siis ole esimerkiksi joukkuerintamalla luvassa EA:n lätkäpelin tapaan eri maiden liigasarjoja, ei edes kotoista SM-Liigaamme, vaan joukkuevalikoima rajoittuu jälleen kerran NHL-joukkueisiin, sekä maajoukkueisiin.

Mitä nämä uudet ominaisuudet sitten ovat? Ehkäpä huomaamattomin, mutta ihan käytännöllinen asia on uudistetut valikot, joita NHL 2K9:ssä aikoinaan niin ikään hiottujen valikoihin nähden vielä helpompi käyttää, eikä ominaisuuksia — kuten vaikkapa lampikiekkoa ? ole enää piiloteltu julmettujen valikkohirviöiden taakse. Pikapeli onnistuu NHL 2K9:n tapaan pelin käynnistyttyä vaikkapa heti ohjaimen start-näppäintä painamalla, mutta uutuutena aina ensimmäisenä ruudulle rävähtävässä pikapelivalikossa, kuten pelin kaikissa muissakin pelimuodoissa voi nyt erittäin vaivattomasti valita tietokoneen tai kaverilistalla olevien pelaajien lisäksi vastustajakseen pikahaulla Live-pelaajia. Ihan kiva uudistus, sinänsä mutta toisaalta taas tuntuu sekoittavankin pakkaa jonkin verran.

Tutun Xbox Live -valikon löytäminen moninpelisessioita varten osoittautui aluksi erittäin vaikeaksi; lähinnä siksi, että sellaista ei enää pelistä yksinkertaisesti löydy. Varsinkin aluksi Live-moninpelin ? ellei verkkoliigaan liittymistä lasketa mukaan ? löytäminen onkin jokseenkin kiven takana, ennen kuin tajuaa, että pikapeli Livessä saadaan aikaan samasta pikapelivalikosta, kuin pikapeli tietokonetta tai samalla konsolilla pelailevaa kaveria vastaan. On vain tajuttava valita pikapelivalikossa vaihtoehto “sijoitetut” ? jonka suomennosta en edelleenkään ymmärrä — jolloin peli heittää pelaajan sattumanvaraisesti löydetyn pelaajan kanssa valitsemaan joukkueita. Varsinaisen moninpelivalikon poistuttua, loistavat poissaolollaan myös viimeisimmistä 2K-lätkäpeleistä tutut erilaiset peliaulat, joissa voi “tsättäillä” muiden pelaajien kanssa ennen ja jälkeen pelin ja tämä on huono juttu. Enää ei voi peliaulojen poistuttua tarkastella muiden mahdollisten pelikavereiden taitotasoa, mainetta tai edes sijoitusta pelin ranking-listalla ennen pelikaverin valitsemista. Toisaalta jos olet pelannut pelisarjan vuosipainoksia yhtä tiiviisti kuin allekirjoittanut, tiedät, että ainakin nyt ärsyttävä ranking-listojen nollailu tuon tuosta pelin kehittäjien toimesta ainakin on historiaa.

Uudistuksien joukkoon lukeutuu uudistettujen pelivalikoiden ohella aiempaa parannellumpi versio joukkueen- ja pelaajanluontityökalusta. Nyt pelaajat pääsevät luomaan pelaajat ja joukkueensa paljon suuremman yksityiskohtaisuuden voimin. Yksittäisen pelaajan yksityiskohtaisuuksia voi säätää muun muassa kasvonpiirteiden, painon kuin pituudenkin osalta, kun taas joukkuetta luodessa pelaaja saa vapaasti määrittää koti- ja vieraspeliasujensa väritykset, sekä valita haluamansa logon monesta erilaisesta tarjolla olevasta. Kieltämättä parannetun työkalun avulla saa entistä persoonallisempia joukkueita aikaan, mutta näin yleisesti ottaen uudistuksena kyseinen työkalu on jokseenkin pienen puoleinen. Omilla luoduilla pelaajilla ja joukkueilla voi ottaa mittaa toisten pelaajien luomista joukkueista Livessä. Moninpeli netissä näin yleisesti ottaen tuntui toimivan varsin moitteettomasti ja peliseuraakin tuntui löytyvän.

Pikku-uudistuksista huolimatta NHL 2K10 ei kuitenkaan tuo mukanaan sitä kaikista kaivatuinta parannusta sitten viime pelin, eli reippaasti nautinnollisempaa pelattavuutta. NHL 2K8 oli ennen NHL 2K9:n ilmestymistä allekirjoittaneen mielestä se sarjan paras osa ja valitettavasti NHL 2K10 -pelin myötä asia tuntuisi pysyvän NHL 2K9:stä lähes muuttumattomana, joka on ikävää, sillä NHL 2K9:n myötä sarjan pelattavuus otti aikoinaan reippaasti takapakkia.

NHL 2K9:n ilmestyttyä Visual Consepts yritti apinoida enemmän EA:n menestyvämpää ? ja hieman realistisuudeltaan simppelimpää pelattavuuttta ? ajautuen pois siitä, mikä 2K-sarjan ylipäätään aikoinaan nosti EA:n varteenotettavimmakis ja lopulta ainoaksi kilpailijaksi. Juurikin realistisen kiekkofysiikan väheneminen NHL 2K9:n myötä vähenivät pelisarjassa myös hienojen ja jännittävien pelitilanteiden määrä ja samalla sarjasta tuli EA:n lätkää yksitoikkoisempaa ja tylsempää muistuttavaa viihdettä, eikä peli tekoälyllisesti tai graafisestikaan jostain kumman syystä ollut enää 2K8 -pelin tasolla, esimerkiksi pelaajien liikeanimoinnin heikennyttyä huomattavasti. Aivan kuin koko 2K8 olisi lentänyt romukoppaan ja 2K9 olisi luotu täysin puhtaalta pöydältä. Valitettavasti 2K10 on suora perillinen 2K9:lle eikä pelattavuus siksi ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan, vaikka peukut ristissä ovat olleetkin.

Pelaajien luisteleminen tuntuu välillä kuin tervassa tarpomiselta etenkin lusitelunopeuden suhteen ? jopa sprinttinappulan ollessa pohjassa — eivätkä oman joukkueen pelaajat tunnu osaavan riittävän usein myöskään etsiä hyvää syöttöpaikkaa, joka aiheuttaa sen, että tilanteiden rakentaminen — esimerkiksi vaikkapa ylivoimatilanteessa — on paljon hankalampaa. Tekoäly ei tietokoneen osaltakaan tunnu olevan juurikaan sen parempaa laatua. Ajoittainen hienojen ylivoimapyöritysten rakentaminen tietokonevastustajalta onnistuu kyllä, mutta itse maalintekeminen tuntuu olevan tietokoneelle kuin kiven takana, jos pelaaja on vähänkin kokeneempi vastustaja. Arvostelun kirjoitushetkellä tekoäly ei esimerkiksi tuntunut osaavan hyödyntää edukseen edes viisi vastaan kolme ylivoimatilanteita maalitilastoja ajatellen. Vaikeustasolla ammattilainen pelatessa on haastekäyrä aivan liian matala lätkäpelejä aiemmin pelanneille, eikä tähtipelaajatasollakaan ? eli pelin toiseksi vaikeimmalla vaikeustasolla pärjääminen ole sekään kovin haasteellista.

Pelattavuuden parantamiseksi eivät todellakaan riitä NHL 2K10:n myötä mukaan tulleet, LB:n sekä vasemman tatin yhdistelmällä toimivat erilaiset harhautukset, 1 Vs 1 liikkeet, eivätkä “stumble shotit” — joiden avulla pelaaja voi parhaimmillaan kompuroidessaan ja jäähän kaatuessaankin vielä saada kiekon verkkoon ? taikka ohjaimen Y-nappulalla onnistuva mailannosto, jonka avulla voi yrittää estää vastapuolen pelaajaa. Tempuista viimeksi mainittu tuntui olevan kikkana heti taklauksen jälkeen se kaikkein tehokkain tapa riistää kiekko vastapuolen pelaajalta varsinkin tietokonetta vastaan pelatessa, kun taas ihmispelaajaa vastaan tämä saattoi toimia joskus. Kuten NHL 2K9:nkin arvostelun yhteydessä myös NHL 2K10:n kanssa tulin tehneeksi pienimuotoisen testin ja siispä kaivoin esiin NHL 2K8 -pelin virkistääkseni muistia siitä, että NHL 2K8 todellakin olisi vieläkin se paras 2K-sarjan peli. Ja niinhän se on.

Pelattavuus NHL 2K8:ssa kun on edelleenkin kuin toiselta planeetalta ? hyvässä mielessä siis ja vaikkei kyseinen arvostelu käsittelekään kyseistä peliä, on sitä vaikea olla tuomatta esille useammassakin asiayhteydessä. Hienoja maalitilanteita on paljon enemmän ja eritoten maalivahdit NHL 2K8 -pelissä käyttäytyvät paljon realistisemmin ja yrittävät torjua kiekkoa paljon uutterammin antaen yksinkertaisesti kaikkensa. NHL 2K10:ssäkin maalivahdit venyvät välillä hienoihinkin torjuntoihin, mutta sekaan mahtuu myös paikallaankököttely -tyylisiä torjuntojakin, jonka vuoksi kiekkokin tuntuu heiluttelevan kassia useammin. Hyvänä asiana 2K10:ssä voidaan kuitenkin pitää sitä, että erilaisten maalien onnistumisprosenttia on kasvatettu, eikä maalin syntyminen tarvitse aina välttämättä one-timeria taikka maalivahdin täydellistä kahville viemistä onnistuakseen, vaan joskus hyvän maskin kera höystetty laukaus voi mennä sisään siniviivaltakin asti.

Kuten mainitsin, oli NHL 2K9 jostain kumman syystä pieni taka-askel graafisesti pelattavuutensa ohella. NHL 2K10 jatkaa samoilla linjoilla ja grafiikka ei juurikaan ole paranunut. Hahmoanimaatio on 2K8 -peliin (aivan, jälleen vertaan siihen) tönkömpää ja pelaajat luistelevatkin paikoitellen kuin elottomat zombiet. Myös esimerkiksi pelikatkojen aikainen maalivahtien liikeanimaatio on todella olematonta. Maalivahdit usein tyytyvätkin vain seisoskelemaan tumput suorina paikoillaan, kun aiemmin ne jopa ehkä liikkuivatkin maalinsa edessä. NHL 2K9:ssä ensikerran esiintynyt pienoinen bugi, eli pelaajien toisiinsa törmäileminen on läsnä myös 2K-sarjan uusimmassakin pelissä. Kuinka vaikeaa voi olla korjata tällainenkin vika? Toki kyseessä on vain kosmeettinen haitta, mutta sellainen joka syö ikävästi kakkua realismilta, kun pelaajat törmäilevät pelikatkojen aikana vaikkapa tuomariin ja “työntävät” tätä tahattomasti eteenpäin luistellessaan. Toisaalta tämäkin kielii siitä, ettei pelisarjan “synttärijulkaisuun” ole jaksettu panostaa niin paljoa kuin olisi ehkä pitänyt.
Äänipuolelle mahtuu niin ikään muutamia outouksia ja osa ääniefekteistä, kuten maalivahdin räpylään lävähtänyt kiekko, joka kuulostaa välillä kuin laitataklaukselta. Selostus sen sijaan on edellisosien tapaan jotakuinkin toimivaa ? tai ainakin EA:n NHL -peleihin nähden toimivampaa ? mutta pelin kommentaattori typerine kommentteineen ja käheine kurkkuineen kuulostaa jokseenkin rasittavalta. Onneksi hän on äänessä todella harvoin. Näin yleisesti ottaen EA:n pelisarjan tapaan osa selostuksesta on aiemmista peleistä kierrätettyä, joskin vain uudelleen puhuttuna. Eikö edes kerran viidessä vuodessa voisi aloittaa selostuksen kanssa kokonaan puhtaalta pöydältä? Harmillista on myös se, että 2K9:n tapaan selostaja ei enää kerro yksityiskohtaista nippelitietoa pelikatkojen aikana ruudulla näkyvistä pelaajista, vaan tyytyy jauhamaan jotain yleistä höpöhöpöä.