Tätä kirjoittaessani on jo kolmas kesä peräjälkeen, kun me PC-pelaajat saamme kunnian nauttia paahtavan auringon lisäksi sadepäivinä Rockstar Gamesin supersuositun Grand Theft Auto -pelisarjan uutukaisesta. Sanonta kuuluu, että kolmas kerta toden sanoo ja toden totta kolmas täysin kolmiulotteinen GTA-peli on jotain todella hienoa. Vuonna 2002 ilmestynyt GTA III oli Rockstarin ensiaskelma kolmiulotteisen GTA:n maailmaan ja sitä seurannut Vice City pisti edeltäjäänsä nähden vielä paremmaksi. Grand Theft Auto: San Andreas pistää Vice Cityä vieläkin paremmaksi.
Grand Theft Auto: San Andreas sijoittuu nimensäkin mukaisesti fiktiiviseen San Andreaksen kaupunkiin. Kyseessä oleva uusin GTA on ihka ensimmäisen GTA-pelin vihoviimeinen kaupunki, joista kaksi muuta Vice City ja Liberty City nähtiin edellisissä peleissä.
GTA III sijoittui nykyaikaan(vuoteen 2002?), Vice City 80-luvulle, kun taas San Andreas sijoittuu ajallisesti 90-luvun alkupuolelle. Pelissä omaksutaan tumman Carl Johnsonin rooli, joka palaa kotiseudulleen sen jälkeen, kun hänen äitinsä murhataan. Vanha jengi on hajonnut ja kilpailevat jengit vallanneet kadut. Kaiken kukkuraksi kaksi korruptoitunutta poliisia lavastaa Carlin syylliseksi henkirikoksesta ja tekevät Carlista oman juoksupoikansa. Tilanne on muutettava ja asiat korjattava omien hyväksi.
Pintapuolisesti tarkasteltuna San Andreas on varsin tuttua Grand Theft Autoa; varastellaan autoja, kaahataan ympäriinsä, tapetaan jalankulkijoita, ammuskellaan, suututetaan virkavalta, tapetaan virkavallan edustajia ja niin edespäin. Pelimekaniikka on säilynyt lähes ennallaan, mitä nyt hiiri-näppäimistö yhdistelmällä pelatessa on uusimmassa pelissä suositeltavaa liikutella ja ohjata kameraa manuaalisesti jalan kulkemisen lisäksi nyt myös ajettaessakin. Tämä uudistus kaipaa pientä totuttelua, mutta kunhan siihen tottuu ovat kontrollit yhtä toimivat kuin aina ennenkin.
Ampuminen ja nyrkein huitominen on Vice Cityyn nähden paljon sulavampaa ja siten tällä kertaa oikeasti jopa mielekästäkin. Vice Cityssä tämä oli vielä hieman kömpelöä, mutta nyt asiaa on hiottu. Oikealla hiirennapilla saa Carlin lukittua kohteeseen tai tähtäimen ruudulle, riippuen siitä onko käytössä paljaat nyrkit vaiko jokin ase. Nyt onnistuu myös kertalaakitapot paljon paremmin aseella kuin aseella, minkä lisäksi ammuskeltavilla hahmoilla näkyy energiakolmio päänsä päällä. Pääasiallinen raudanhankinta hoidetaan paikallisessa asekaupassa, mutta voi toki kuolleiltakin ottaa aseita ja niitä löytää sieltä täältä. Esimerkiksi kaupassa ei myydä moottorisahaa, mutta sellaisen voi löytää maaseudulta. Kaupunkialueilta löytyy useimmiten vastaavasti pesäpallo -ja golfmailaa.
Kun raapaistaan hieman pintaa vielä syvemmälle, tulee nopeasti huomanneeksi kuinka paljon pieniä asioita Rockstar North oikeasti on lisäillyt/parannellut Vice Cityn ajoilta edellä mainitun ohjaustavan sekä taistelumekaniikan lisäksi. Kuten Vice Cityssäkin, myös San Andreaksessa pelaaja seuraa tiettyä päätarinaa, joka tällä kertaa keskittyy Carliin ja tämän kamuihin, sekä näiden edesottamuksiin katujen takaisin valtaamisessa.
Vice Cityn tarina oli aikanaan hyvä harppaus eteenpäin toteutuksen osalta siinä mielessä, että se tarina oli paljon yhtenäisempi kuin GTA III:ssa, siinä ylipäätänsä oli jotain tolkkuakin ja tehtävät liittyivät ainakin jollain tapaa pelin tarinaan. San Andreaksessa kaikki tämä on vielä paremmin toteutettu ja tällä kertaa pelaaja todella tuntee olevansa yksi jengin jäsenistä ja suorittamalla tehtäviä tuntuu siltä, että ollaan ajamassa asiaa yhteisen hyvän(tai pahan)puolesta. Sanalla sanoen pelin tarina on paljon immersiivisempi, joka saa pelimaailmaan tuntumaan paljon elävämmältä.
Pelin tehtävät ovat erittäin mielenkiintoisia ja vaikka valtaosassa pelin tehtävistä täytyy yksi jos toinenkin kaveri päästää päiviltä, eivät tehtävät missään vaiheessa tunnu itseään toistavilta tai lainkaan samankaltaisilta. Tämä on älykkään ja vaihtelevan tehtäväsuunnittelun ansiosta. Tehtävät ovat muutenkin kieliposkessa suunniteltuja, joka tarkoittaa sitä, että pelinautinnon lisäksi niistä usein saa myös hymyn suupieleen.
Tai miltä kuulostaa esimerkiksi vihaisten mafiosojen kynsistä karkuun ajaminen pelaajan istuessa moottoripyörän takana samalla tulittaen perässä roikkuvia mafia-autoja ja moottoripyöriä. Entäpä levytuottajan heivaaminen suoraan palkintojenjakogaalasta autoineen päivineen merenpohjaan, aselaatikoiden varastaminen armeijan varastoalueelta ja karkumatka paikalta Humveet perässä. Erityisen hauska on allekirjoittaneen mielestä tehtävä, jossa maalaisjunttien maatilalta täytyy varastaa isokokoinen puimuri. Varastamisen jälkeen vihaiset maajussit voi huoletta jyrätä ylitse puimurin korjattavaksi ja jalostetuksi jauhelihaksi, jota puimuri takaosastaan sitten pudottelee. Hupaisa tehtävä on myös ison marihuanaviljelyksen polttaminen liekinheittimellä, ennen kuin poliisit saapuvat paikalle. Lopuksi paetaan paikalta hippibussissa huumehöyryissä. Kaiken tämän sekaan mahtuu esimerkiksi myös kilpa-ajoa, valokuvauskeikkoja, joista jälkimäisessä napsitaan tietyistä kohteista kuvia, sekä auto, lento -ja venekoulu hieman vaativampaan makuun.
Edellisessä GTA-pelissä pelaaja pääsi ensimmäistä kertaa myös talojen sisällekin, mutta puuhastelu niissä oli erittäin rajoittunutta. Onhan se sitä oikeastaan vieläkin, mutta San Andreas sisältää tällä kertaa myös tehtäviä, jotka tapahtuvat rakennuksien sisällä. Nämä tehtävät saattavat olla suoria ammuskelukeikkoja tai sitten hieman mielenkiintoisemmin hiippailutehtäviä, joissa ei saa päästää lainkaan ääniä tai ylipäätänsä antaa vihollisen tietää pelaajan olemassaolosta. Talotehtävät ovat mielenkiintoisia siinä missä muutkin pelin tehtävistä siksi, koska ne on onnistuneesti toteutettu.
Jokainen aiempia GTA-pelejä pelannut kuitenkin tietää, että GTA-pelit tarjoavat muutakin itse päätarinan tehtävien suorittamisen ohella. San Andreaksen osavaltio jakautuu kolmeen kaupunginosaan, joita ovat Los Santos(Los Angeles), Las Venturas(Las Vegas) ja San Fierro(San Francisco). Jos Vice Cityn kaupunki oli GTA III-pelin vastaavaan verrattuna suuri, niin on San Andreaksen osavaltio(huom. osavaltio)Vice Cityyn verrattuna aivan käsittämättömän laaja. Edellä mainittujen kaupunkipainotteisten alueiden lisäksi San Andreas pitää sisällään viisi maaseutualuetta. Jokainen voi päässään kuvitella pelin laajuuden. Toisaalta tämä on varmasti niitä asioita, jotka pitää kokea itse ennen kuin uskoo.
Jokin aika sitten kirjoittamassani GTA-tyylisen Mercenaries-pelin arvostelussa haukuin kyseistä peliä hieman sitä, että pelin laaja peli-alue ei ollut pelkästään hyvä asia siksi, koska siitä niin suuri osa oli täysin tyhjää, yhdentekevää ja asuttamatonta maalaismaisemaa. San Andreaksen peli-alue on Mercenaries -pelin vastaavaankin verrattuna todella suuri, mutta silti samanlaista tylsyyden tunnetta ei San Andreaksen kohdalla synny ja syy tähän on hyvin yksinkertainen; San Andreaksen peli-alue on täynnä tekemistä. GTA: San Andreas on ehkäpä ainut peli mitä allekirjoittanut tietää, jonka parissa voi viihtyä pitkään jo pelkän maisemien tutkailun ja pelkän kruisailun ansiosta. Edes edelliset GTA-pelit eivät tässä ole yhtä hyvin ansioituneet. Onneksi mukana on totuttuun tapaan paperikartta, josta koko San Andreaksen osavaltion lisäksi kaikki pelin sisältämät paikat aina asekaupoista automaalaamoihin näkee. Peli aloitetaan Los Santoksesta ja kahteen muuhun kaupunkiin pääsee vasta sitten, kun on edennyt tiettyyn kohtaan pelissä.
Kadulta voi kaapata itselleen tuttuun tapaan haluamansa menopelin kaiken sen liikenteen keskeltä ja halutessaan vain kaahailla päättömästi pitkin katuja. Pääasiassa pelin autovalikoima on enemmän tai vähemmän tuttua Vice Citystä, joskin ne tututkin autot, moottoripyörät ja skootterit sekä lentokoneet ja helikopterit näyttävät hieman uudemmilta vuosimalleilta. Löytyy pelistä sitten toki myös muutamia kokonaan uusia tuttavuuksiakin, eikä pelkästään tavallisien henkilöautojen keskuudesta. Uusia tuttavuuksia ovat esimerkiksi betoniauto, hinausauto, asuntoauto, traktori, puimuri, täysperävaunurekka(joko vaunulla tai ilman)sekä polkupyörät. Myös poliisit ovat nyt saaneet itselleen vahvistukseksi moottoripyöräyksikön ja maaseutualueella voi bongata poliisimaasturin.
Autojen varastelu, jalankulkijoiden piekseminen, poliisien ampuminen sekä muu rikollinen toiminta johtaa totuttuun tapaan tähtimäärän nousemiseen ja poliisien kiinnostuksen heräämiseen pelaajaa kohtaan. Peli on entistä haastavampi poliisivoimia vastaan pelattaessa ja neljän tähden Wanted-tasolla saa jo tehdä hiki hatussa työtä, että selviää hengissä poliisiautoista, tiesuluista, poliisihelikopterista ja SWAT-yksiköistä. Tietysti jos pidemmälle vielä hengissä selviää, tutustuu FBI:n ja armeijan joukkoihin. Poliisit kannoillaan karkuun ajavaa pelaajaa ei yhtään auta se, että pelin ohjattavuutta on Vice Cityyn nähden muutettu hitusen verran realistisemmaksi(tai siltä se ainakin tuntui), joka tarkoittaa sitä, että auto voi helpommin lähteä käsistä.
Mikäli ihan järkevää tekemistäkin kaupungista etsii, on perinteisimpänä tarjolla jo GTA III:n ajoilta tutut ambulanssi, poliisi ja taksitehtävät, joista voi tienata hieman taskurahaa, mutta uutuutena on myös esimerkiksi parittajan sekä parkkipojantehtävät, joista ensinnä mainittu ei oikeastaan poikkea ambulanssi/taksitehtävistä juurikaan; tarkoitus on yksinkertaisesti kuljettaa prostituoitu asiakkaan luokse. Parkkipojan tehtävissä sen sijaan joutuu parkitsemaan hotellille saapuvien asiakkaiden autoja parkkihalliin. Muita taskurahan keräämiskeinoja ovat muun muassa listittyjen ihmisten rahojen “kerääminen”, yöaikaan onnistuva talojen ryöstely, kilpa-ajot, romuralliareena jossa jokaisella on kyydissä drive-by ampuja, sekä biljardin pelaaminen baarissa rahapanoksen kera. Etenkin biljardin pelaaminen on hauskaa, koska se on niin hyvin toteutettu, että sen parissa huomaa viihtyvänsä hieman pidempäänkin. Itse varsinaisista päätehtävistä ei useinkaan saa lainkaan rahaa, joten tienestit on osittain kerättävä kasaan juuri edellä mainituin keinoin, onneksi vaihtoehtoja rahan keräämiseen kuitenkin on kiitettävä määrä.
Jo ennestään tuttuja palveluja ovat asekauppa Ammu-Nation ja automaalaamo/korjaamo Pay ‘N’ Spray, jolla kannoilla olevat poliisit saa kätevästi karkotettua. Tuo San Andreas mukanaan myös kasan uusiakin tuttavuuksia. Uutuutena pelin kaupungista löytyy ruokapaikkoja, yöklubeja, kasinoita, baareja, kuntosaleja, autonvirityspaikkoja, sekä oman ulkonäön kohentamispaikkoja, joihin lukeutuu parturi, tatuointiliike ja vaatekauppa. Ruokapaikassa voi esimerkiksi käydä levähtämässä kiivaan poliisikarkumatkan jälkeen nauttimassa pizzaa tai hampurilaista, jolloin pelaaja menetettyä energiaansa takaisin.
Kivana yksityiskohtana jatkuva ylensyöminen johtaa lihomiseen niin ulkonäöllisesti kuin fyysisen kunnonkin osalta; lihavampi juoksee hitaammin kuin laihempi kaveri. Liikakiloja voi pudottaa ja yleistä kuntoaan kohottaa kuntosalilla. Ulkonäönkohennuspaikoissa voi tehdä juuri sitä mihin nimikin viittaa, eli vaatettaa hahmoaan eri asuilla. Ihan kiva niin, sillä uusin PC-GTA ei anna pelaajan tehdä enää omia skinejään hahmolleen. Niin ja vaikuttaa pukeutuminen myös pelaajan seksikkyysmittariinkin. Seksikkyys vaikuttaa osaltaan siihen kuinka hyvin/huonosti pelaaja pärjää mahdollisen tyttöystävän kanssa.. Aivan, pelissä voi hankkia myös itselleen tyttöystävänkin, joka on tosin pidettävä myös tyytyväisenä, mikäli suhdetta haluaa pitää yllä pidempään.
Seksikkyys ei kuitenkaan ole ainut asia mitä pelissä mitataan. Muun muassa kunnioitus, fyysinen kestävyys, lihavuus/laihuus ja lihasmassa ovat niin ikään asioita, jotka paranevat/huononevat pelaajan pelitavan mukaan. Myös moottoripyörillä ja ajoneuvoilla ajamista mitataan, kummallekin on olemassa oma taitomittarinsa, joka kasvaa sitä mukaa kun ajokilometrejä edellämainituilla kertyy. Myös eri aseita käyttämällä pelaaja pystyy nostamaan käyttötaitoaan niiden kanssa ja mitä parempi taito, sen paremmin ja tehokkaammin ammuskelu sujuu. Voisi melkein sanoa, että uusin GTA sisältää hieman roolipelimäisiä elementtejä ja itse olen kyllä sitä mieltä, että ovat varsin tervetulleita. Pitää ainakin pelimielenkiintoa entistä paremmin yllä.
Jonkin ajan pelaamisen jälkeen tutuksi tulevat San Andreaksessakin eri alueiden valtaaminen, sekä omien jengiläisten värvääminen mukaan jengisotiin. Vice Cityssä alueiden valtaaminen oli toteutettu niin, että pelaajan täytyi ostella kiinteistöjä eri puolilta kaupunkia rakentaakseen omaa imperiumiaan. San Andreaksessa toteutus on hieman erilainen. Koska pelin teemaan sisältyvät gangstat ja jengisotiminen, onnistuu alueen valtaaminen Los Santoksessa hauskasti siten, että aloitetaan aluetta hallitsevan jengin kanssa sota. Jos pelaaja selviää hengissä hetken aikaa kestävästä sodasta ja saa kaikki kilpailijat siinä samalla hengiltä, siirtyy alue pelaajan jengille. Mitä enemmän eri alueita valtaa sitä suurempi on rahasumma, joka kertyy pelaajan kotiovelle. Vihollisjengit voivat kuitenkin myös hyökätä pelaajan omistamille alueille ja jollei niitä puolusta, joutuvat ne vastaavasti vastapuolen haltuun. Omia alueitaan joutuu puolustamaan pelissä silloin tällöin. Kyllä niitä kiinteistöjäkin vielä San Andreaksessa ostellaan, mutta ostetut talot ovat joko turvapaikkoja, joissa voidaan sitten tallentaa peli, tai muita kiinteistöjä, jotka tarjoavat uusia tehtäviä.
Kaikkien uudistuksien ja parannuksien keskellä myös pelin tekoälyä on viritelty parempaan sitten Vice Cityn ja esimerkiksi kahnaukset poliisien kanssa ovat nyt paljon haastavampia, poliisien ollessa aiempaa älykkäämpiä. Myös vastapuolen jengiläiset osaavat ottaa pelaajalta tehokkaasti hengen pois. Hauskoja yksityiskohtia ovat ne, että myös muutkin kuin pelkkä pelaaja voi saada poliisit kannoilleen, minkä lisäksi esimerkiksi välillä kun kolhaisee toisen autoilijan kyljen ruttuun saattaa tämä pillastua ja lähteä ajamaan pelaajaa takaa, tai sitten paeta paikalta. Kaikkein huonoiten pelin tekoäly kuitenkin pärjää valitettavasti pelaajan omien jengiläisten kohdalla. Tekoäly omilla kavereilla on tasoa tyydyttävä, mutta esimerkiksi jengisodissa, kaverit eivät välillä tajua ampua lainkaan kohti juoksevaa vihollisjengiä, juoksentelevat levottomasti ja jäävät auton alle, tai sitten tulevat usein juuri sillä hetkellä pelaajan tähtäimen eteen, kun tämä painaa liipaisimesta ampuakseen vihollista. Väistämättä välillä jengisodissa tuleekin ammuttua myös omia kavereita hengiltä.
Vice Cityssä oli loistava ääniraita täynnä kasarikamaa, joka todella loi sitä oikeanlaista tunnelmaa peliä pelattaessa. San Andreas jatkaa samalla hyvällä linjalla ja koska olemme 90-luvun alussa, on tarjolla myös sen aikakauden musiikkia. Mukana on jälleen kattava valikoima eri radiokanavia, jotka sisältävät kasapäin hauskaa ja humoristista radiohöpinää ja jotka soittavat kaikki hieman eri tyylistä musiikkia. Tarjolla on niin räppiä, rokkia, kantria kuin poppiakin ja tutuiksi tulevat muun muassa artistit Ice Cube, Snoop Dogg, Billy Idol, Rod Stewart, Guns ‘N’ Roses ja Ozzy Osborne.
Erilaista musiikkia todellakin on tarjolla iso kasa ja kaikki on todella laadukasta tavaraa. Mikäs sen hauskempaa kuin esimerkiksi drive-by-shooting ajot Guns ‘N’ Rosesin “Welcome to the jungle” kappaleen tahdissa tai kirmata traktorin selässä pitkin maalaismaisemia kantrimusiikin tahdittaessa taustalla menoa. Toki jos mukana tuleva musiikki ei miellytä korvaa, voi totutusti kääntää niin sanotulle pelaajan omalle radiokanavallekin, joka soittaa pelaajan ihka omia musiikkikappaleita. Rockstarin panostus audiopuolen laatuun ei suinkaan lopu tähän, koko muu perusäänimaailma autojen ääniä ja aseiden laulua myöten on kunnossa, mutta musiikin ohella, kuten aikanaan Vice Cityssäkin, San Andreaksesessa loistaa parhaiten sen lista useista tutuista ääninäyttelijöitä. Tavallisille jalankulkijoillekin on jopa siunaantunut kivasti kaikenlaista repliikkiä mitä suustaan päästelevät ja tämä vaihtelee myös kivasti sen mukaan missä päin San Andreasta ajelee. Pelin tarinaan kuuluvat päähenkilöt ovat kuitenkin ne, joissa peli jälleen kerran loistaa kaikkein kirkkaimmin.
Ääninäyttelijöiden listalta löytyy muun muassa sellaiset nimet kuin Samuel L. Jackson, Chris Penn, Peter Fonda ja Ice T. Carlin, eli pääsankarin ääninäyttelyn hoitaa tuntemattomampi Chris Bellard. Kaikki pelin ääninäyttelijöistä hoitavat hommansa niin hyvin kotiin, että ei voi muuta kuin nostaa hattua heille. Etenkin Chris Bellard ja aivan loistava näyttelijä (yksi allekirjoittaneen henk.koht suosikeista)Samuel L. Jackson ovat omissa rooleissa kuin kotonaan ja tekevät pelistä samalla niin paljon upeamman kokemuksen luomalla hahmoihinsa syvyyttä ja oikeaa persoonallisuutta ja siten imaisemalla pelaajan niin paljon paremmin pelimaailmaan sisälle. Loppusilauksen pelin äänimaailmaan antavat hyvätasoiset kuulokkeet, joilla kannattaa ehdottomasti pelata jos sellaiset vain omistaa.
Aivan audiopuolen tasolle ei uusin GTA ulkoisesti yllä, sillä visuaalisesti San Andreas ei enää ole aivan sitä graafista kärkeä, mutta sen minkä se paikoitellen heikossa grafiikassaan häviää, ottaa se omansa takaisin pelimaailmansa laajuudessa. Jo aiempaan otteeseen tässä arvostelussa mainitsemani pelimaailman laajuus on aivan uskomaton kokemus. Pelaaja voi vaikkapa ajaa korkean vuoren huipulle, katsastaa sieltä kaukana horisontissa häämöttävää kaupunkia ja sen jälkeen lähteä ajamaan kohti sitä. Kaikkialle voi mennä, jopa matalien talojen katoillekin, koska Carl osaa roikkua ja kavuta seiniä pitkin ylös ja aitojen ylitse. Myös uiminen ja sukeltaminenkin sujuvat kaverilta vaivatta. Vapaudentunne on paikoitellen sanoinkuvailematon.
San Andreaksen osavaltion maisemat ovat myös kiitettävän vaihtelevat ja esimerkiksi siinä missä Red County nimisellä maalaiskunnalla törmää traktoreihin, asuntoautoihin, sheriffeihin sekä stetsonit päässä vastaantuleville jalankulkijoille, jotka höpisevät Etelän murteella, on vastaavasti Los Santoksen kaupunkialue täynnä uudempia ja hienompia autoja siinä missä useimmat ihmiset puhuvat tyyliin “wassup homie?”
Graafisesti heikoimmilla pelissä ovat lähinnä erilaiset rakennukset, joiden yksityiskohtaisuus vaihtelee Ok tasoisesta menettelevään. Muutoin peli näyttää edelleen hyvältä ja vaikka peli ei sieltä hienoimmasta olekaan, niin on San Andreas samalla selkeä ja etten sanoisi iso askel eteenpäin grafiikan hienoudessa verrattuna Vice Cityyn. Grafiikan tasoa on parannettu ja tekstuurit ovat nyt aiempaa korkeatasoisempia. Vaikka rakennukset ovatkin paikoitellen hieman vaisunnäköisiä, niin on San Andreas silti paikoitellen uskomattoman hieno allekirjoittaneen mielestä.
Etenkin yöaikaan näyttää pelin välkkyvaloineen päivineen valaistut kaupunkimaisemat upeilta, eikä pelin sääefektit, vesisade, ukonilma(hieno jyrähtely), helleaalto ja sumukaan ole ollenkaan pahannäköisiä. Lujaa kaahaamista kuvastamaan on peliin suunniteltu eräänlainen sumennusefekti, joka sumentaa kuvaa sitä enemmän mitä lujempaa ajoneuvolla ajaa ja se on erittäin toimiva efekti. Pelin hahmojen liikeanimaatio on myös aiempaan nähden paljon sulavampaa ja siten aidomman näköistä kuin ennen, tavalliset jalankulkijat ovat yksityiskohtaisempia ja menopelit kasvojenkohotuksen astetta realistisemman näköisempään suuntaan ruttaantuen kolaroinnin yhteydessä nyt myös hitusen hienommin.
Pelin omalla moottorilla tehdyt, juonta eteenpäin siivittävät välianimaatiot saattavat paikoitellen ehkä olla hieman rujoja, mutta muutoin ne ovat tyylikkäitä, elokuvamaisia ja humoristisia kuin on myös itse dialogikin. Hauskana yksityiskohtana GTA III-pelin nimetön ja mykkä, mustatakkinen antisankarimme tekee cameo-roolisuorituksen San Andreaksessa. Pelin tekijöillä riittää myös itseironiaa, sillä myöskään San Andreaksessa kyseinen kaveri ei inahdakaan niiden muutaman välianimaation aikana joina kyseinen hahmo nähdään.
Upean kokonaisuuden sinetöi teknisen puolen suoritus. Esimerkiksi pelin piirtoetäisyys on maksimiarvolla nyt todella pitkä ja mikä hienointa, pelin käynnistämisen yhteydessä nähtävä lataustauko on ainut laatuaan koko pelin aikana. Eri kaupunginosien välillä ei siis lataustaukoja lainkaan enää nähdä ja se ensimmäinen lataustaukokin kesti testikoneella vain noin viisitoista sekuntia. Peli myös pyöri pääosan ajasta erittäin sulavasti, lievää silloin tällöin tapahtunutta hidastumisia lukuun ottamatta. Peli on yksinkertaisesti kokonaisuudessaan jotain todella hienoa mitä ei kenenkään toimintapelifanin kannata jättää väliin. Ainoa huono puoli pelissä oikeastaan on se fakta, että jälleen kerran tarjolla ei ole minkäänlaista moninpeliä. Toisaalta San Andreas tuntuu ensimmäiseltä GTA-peliltä, jonka voisi jopa harkita pelaavansa toiseen otteeseen lävitse.
