Microsoft Flight Simulator 2024 on parasta virtuaaliturismia keskeneräisessä paketissa

Toisin kuin usein luullaan, Microsoftin pitkäikäisin tuoteperhe ei ole Windows, vaan vuonna 1982 siivilleen noussut Microsoft Flight Simulator. Microsoft toimi vuosia Bruce Artwickin ja Sublogicin tuottaman pelisarjan julkaisijana, kunnes hyppäsi lopulta kapteenin paikalle vuonna 1997. Sarja ehti hiipua Microsoftin käsissä jo vähän unholaankin, kunnes muun muassa Plague Tale -peleistään tunnettu ranskalainen Asobo Studio nosti sen uuteen renesanssiinsa erinomaisella Flight Simulator 2020:llä. Flight Simulator 2024 on monellakin tapaa tervetullutta jatkoa neljän vuoden takaiselle simulaattorimammutille, joskin kuoppainen nousukiito saa hetkittäin miettimään, olisiko tälle lennolle kannattanut lähteä sittenkin vasta vuonna 2025.

Pikaisella silmäyksellä Flight Simulator 2024 on kuin ilmetty edeltäjäänsä: molemmat nojaavat Asobon kunnianhimoiseen pelikoneistoon, joka yhdistelee korkeuskartoista, satelliittikuvista ja fotogrammetriasta koko maapallon kokoisen pelikentän. Vaikka temppu on jo jokusen vuoden vanha, loksauttaa se yhä leukoja. Pelistä löytyvät niin Eiffel-tornin ja Empire State Buildingin kaltaiset kuuluisuudet kuin Myllypuron vesitorni ja Roihupellon metrovarikko. Erona toki se, että kuuluisimmat maamerkit on askarreltu käsin, kun taas oman kodin kohdalla saa tyytyä joko algoritmisesti rakennettuun 3D-malliin tai rahtusen sulaneeseen fotogrammetriamarsipaaniin. Lentokenttiä löytyy kirjaimellisesti tuhansia, aina Heathrowsta Nummelaan ja Charles de Gaullesta Arlandaan. Tänä vuonna mukana on myös helikopterikenttiä, eli liikkeelle voi lähteä halutessaan vaikka Meilahden sairaalan katolta. Luonto ja kasvillisuus ovat kokeneet siinä määrin vaikuttavan kasvojen kohotuksen, että pelistä löytyy erilaisten kasvillisuusvyöhykkeiden lisäksi myös eläimistöä. Puut sekä aluskasvillisuus rehottavat riittävän tiheästi, että peliä voi hyödyntää erinomaisesti pienimuotoisena virtuaalisena luontoretkialustana. Ja aivan – Flight Simulatorissa voi nykyisin siis myös kävellä. Selkeitä parannuksia löytyy niin ikään myös valaistuksesta, vedenpintafysiikoista ja pilvistä. Ihan jokainen neliökilometri ei kestä lähitarkastelua, mutta ilmasta katsottuna Flight Simulator 2024 näyttää vaikuttavalta lähes kaikkina hetkinä!

Ura olohuoneen lentäjäsankarina

Asobon julkaisemat speksit paljastavat lukuisia parannuksia niin fysiikkamoottoriin kuin lentokonejärjestelmien mallinnukseen. Voisin yrittää valehdella ymmärtäväni sähkö- ja hydrauliikkajärjestelmien nyansseja, mutta vesilaskeutumisten aaltofysiikat ja kiitoteille mallinnetut epätasaisuudet huomaa vähän huonompikin pilotti. Oma lukunsa ovat kuumailmapallot, joissa simuloidaan lämpimän ilmavirran ja valtavan kankaan yllättävänkin yksityiskohtainen simulointi. Väheksymättä tekniikkaa, itselleni konkreettisimmat uudistukset olivat kuitenkin sisällöllisiä. Vapaalentotilojen kylkeen on tullut myös tavoitteellisuutta. Mukana on niin vauhdikkaita Rally Race -kisalentoja kuin laskeutumishaasteita. Ja onpa mukana kokonainen uramoodikin. Parhaat kuvakaappaukset  irtoavat niin sanotuilta “valokuvalennoilta”, joissa peli kierrättää pelaajaansa maailman kuuluisimmilla nähtävyyksillä tai bongaamassa eläimiä. Osa pelimoodeista, kuten Red Bull Air Racet ja 2020-versiosta tutut Bush Tripit ovat kirjoitushetkellä vielä lupauksen tasolla, kuten myös sisältökauppa satoine lentokoneine ja -kenttineen. Asobo on kuitenkin jo luvannut päivittää kaiken edellä mainitun mukaan, eikä lupausta ole ainakaan edellisen Flight Simulatorin näytöillä syytä epäillä. Myöskin aiempaan Flight Simulatoriin hankittujen DLC-sisältöjen pitäisi putkahtaa kaupan myötä uuteen peliin.

Eniten struktuuria omaan olohuonelentelyyni toi uramoodi. Ura lähtee liikkeelle lentokoulusta, joka kattaa lentämisen perusteet aina instrumenteista oikeisiin lentokorkeuksiin ja navigointiin. Esitietovaatimuksia ei ole, mutta tunnilla on syytä pysyä hereillä, sillä harjoituksia seuraa tasokoe. Alussa saa lentää pelkkiä näköalalentoja pienlentokoneilla, mutta sitä mukaa kun kelloon napsahtaa pelitunteja, aukeavat ovet uusille harjoituksille, sertifioinneille ja myöskin kaupallisille lennoille. Täydelle uralle mahtuu kaikkea jännittävää aina mainosviirien lennättämisestä pelastus- ja sammutuslentoihin. Uramoodi on sanalla sanoen massiivinen, enkä valitettavasti ehtinyt arvosteluikkunassa rehellisesti sanottuna kovinkaan pitkälle, mutta jo nimellinen tavoitteellisuus toi lentelyyn aivan valtavasti sellaista motivaatiota ja syvyyttä, joka edellisestä Flight Simulatorista jäi puuttumaan. Jossain kohden pelaaja joutuu vastaamaan myös kalustonsa kunnosta, jonka jälkeen esimerkiksi laskeutumisiin tulee suhtauduttua aivan uudenlaisella vakavuudella – kunnon kolarista saattaa seurata jopa konkurssi ja uran tosiasiallinen loppu. Hauskana yksityiskohtana, pelaaja voi valita kotikenttänsä mistä päin maailmaa tahansa, ja peli arpoo muun muassa matkustajien nimet sekä lentokohteet paikan perusteella. Mukana oli jopa vähän tahatonta komiikkaa, kun “Tiia Sund” hihkuu monotonisella tekoälyäänellään innostuksensa Kallion kirkosta, “jonka pihalta hänen isoisänsä löysi ja adoptoi kissanpennun” tai kun lento-ohjaajani Timo esittäytyy leveällä amerikanenglannilla “Thimoksi”.

Ötököitä ja alkukankeutta

Filght Simulator 2024 on siitä erinomainen simulaattori, että se sopii niin ensikertalaisen kuin kokeneemmankin kotipilotin käsiin. Monipuoliset tutoriaalit ja lentoavustimet saattelevat pahimmankin rähmäkäpälän ilmaan ja alas. Pelistä löytyy lisäksi rutkasti erilaisia makroja ja oikopolkuja, jos esimerkiksi oikeaoppinen diskuteeraus lennonjohdon kanssa ei kiinnosta tai haluaa hypätä tietyn osion yli. Toisessa ääripäässä pelaaja saa hoitaa kaiken aina esivalmisteluista viestintään ja navigointiin. Vaikka lennolle pääsee halutessaan nopeastikin, epäröisin kutsua Flight Simulator 2024:ää siltikään kovinkaan nopeaksi saati suoraviivaiseksi pelikokemukseksi. Lentäminen onnistuu ainakin teoriassa gamepadilla, mutten ehkä kokeilemaan yrittämään millään näppäimistöä ja hiirtä yksinkertaisemmalla, sillä erilaisia mapattavia kontrolleja on kirjamellisesti satoja. Hyvä lentotikku, kaasukahva ja kenties jopa polkimetkin voisi lisätä melkein perusvaatimukseksi, mikäli mielii lentää mitään kisakonetta kompleksisempaa. Lentokoneensa virtuaaliohjaimen kytkimiä voi näpelöidä myös hiirellä tai virtuaalitodellisuusohjaimilla, joskaan mallinnus ei ollut ainakaan vielä kirjoitushetkellä sillä tasolla, että pelkillä VR-tumpuilla olisi pärjännyt. Henkilökohtaiselle suosituslistalle nostaisin myös virtuaalitodellisuuskypärän, joka kohottaa immersion tasoa hyvästä uskomattoman hyväksi.

Vaikka olohuoneesta löytyisi kaikki pelit ja pensselit, voi Flight Simulator 2024:n aloituskynnystä luonnehtia poikkeuksellisen korkeaksi. Syy piilee osin erilaisissa bugeissa ja käyttöliittymän viimeistelemättömyyksissä, jotka varmasti päivitetään ennen pitkää kuntoon, mutta myös pelin luonteessa: täysipainoinen kokemus kysyy ihan aitoa mielenkiintoa lentämiseen ja poikkeuksellisesta kiinnostusta lentämiseen ja sinnikkyyttä lentämisen opetteluun. Jo pelkkien kontrollien säätämiseen vierähti yhteensä pari–kolme tuntia, sillä erilaisia ohjainprofiileja joutuu säätämään minimissään kaksi per ohjainlaite (enemmänkin, jos haluaa lentää myös helikoptereilla, ilmalaivoilla ja kuumailmapalloilla), eikä läheskään kaikkia toimintoja ole nimetty niin intuitiivisesti, että niitä osaisi asettaa oikein ensimmäisellä yrittämällä. Pitkällisen säädön jälkeenkin ainakin VR-moodissa tuntui törmäävän yllättävän usein tilanteisiin, joissa ei voi olla varma, onko vaan unohtanut mapata jonkun kontrollin vai eikö peli toimi halutulla tavalla. Flight Simulatorille on ainakin vielä kirjoitushetkellä harmillisen tyypillistä vaihtaa ohjainprofiilia varoittamatta tai lakata reagoimasta tiettyihin nappeihin ihan muuten vaan. 

Silläkin uhalla, että kuulostan liian negatiiviselta, on pakko todeta pelin olevan kirjoitushetkellä vielä pahasti keskeneräinen. VR-tilassa tietyt asiat eivät toimi laisinkaan – esimerkiksi erilaisten suojusten poistaminen lentokoneen ulkopinnoilta ei kertakaikkisesti onnistu ilman hiirtä (eikä aina hiirelläkään). Jo aiemmin mainitsemani virtuaaliohjaamot aiheuttivat myös päänvaivaa, sillä siinä missä ohjaussauvat ja nappulat toimivat ihan hyvin, ei esimerkiksi erilaisten rullien ja kierrekytkinten vääntäminen onnistunut kirveelläkään. Toivottavasti Asobo kiinnittää tähän huomiota, sillä mikäpä olisi parempaa kuin pystyä operoimaan ohjaamon nippeleitä omilla pikku-kätösillään Meta Quest 3:n “hand tracking” toiminnon avulla. Muitakin kummallisuuksia pelissä toki riittää: miltä kuulostaisi oppitunti potkurikoneen tehoista ilman kierroslukumittaria tai huomata puolivälissä navigointikoetta, ettei hiiri suostu osumaan navigointi-ikkunaan. Kerran aloitin rauhallisen maisemalentoni suoraan syöksykierteestä. Harmaita hiuksia aiheuttivat niin ikään keskelle rullaustietä parkkeeratut lentokoneet, joiden väistäminen kirvoitti välitöntä kritiikkiä lento-ohjaajaltani. Useimmat bugit ovat onneksi kuitenkin harmittomia ja sen verran kertaluonteisia, että korjaukseksi riittää aloittaa tehtävä alusta tai hypätä pikanäppäimellä lennon seuraavaan osioon. Ellei ole aivan polttavaa himoa päästä rakentamaan virtuaalilentäjän uraa jo nyt, odottaisin kenties vielä jokusen viikon, kunnes Asobo on saanut siloteltua pahimmat bugit pois päiväjärjestyksestä.

Visuaalisia elämyksiä vailla vertaa

Jos jätetään bugit hetkeksi sikseen, on Flight Simulator 2024 visuaalisena teoksena suorastaan ällistyttävän hieno. Valaistus ja etenkin pilvet ovat erittäin luonnollisen näköisiä, ja kasvillisuutta kehtaa katsoa jopa lähietäisyydeltä. Kun pelikenttänä on koko maailma, on toki varsin helppo löytää vaikkapa veden alle uponneita siltoja, kummallisesti sulanutta fotogrammetriaa ja muita epätäydellisyyksiä, mutta omassa lentosimulaattorikontekstissaan kokonaisuus on silti vaikuttava. Peli kysyy luonnollisesti tehoja, eikä esimerkiksi VR-tilaa taida saada pyörimään sulavasti millään olemassaolevalla näytönohjaimella. Testikoneen RTX 4080 ylsi PlayStation VR2:n kanssa nipin napin 40 tai 60 kuvan sekuntivauhtiin ilman, että piti nipistää jokaista detailinippeliä alle keskitason – lopputulos jäi kauas sulavasta, muttei aiheuttanut onneksi kuitenkaan aivan sellaista liikepahoinvointia kuin kenties jokin nopeatempoisempi VR-peli. Nähtäväksi jää, saako Asobo tiristettyä koneistostaan bugien lisäksi myös lisää suorituskykyä.

Pitäisi olla varmaankin melko tyytymätön Flight Simulator 2024:n keskeneräisyyteen, mutta kaikista puutteista ja bugeista huolimatta, huomaan palaavani hymyssä suin kierrättämään virtuaali-Matteja ja tekoäly-Seppoja ympäri Etelä-Suomen taivaita. Simulaattorin tarjoama hallinnan tunne yhdistettynä kuvankauniiseen VR-maailmaan edustaa lähes täydellistä virtuaaliturismia ja parasta eskapismia, johon digivälineet herran vuonna 2024 taipuvat. Uramoodi tarjoaa juuri sen verran runsaasti tavoitteelisuutta ja tekemistä, että Flight Simulatorista taisi tulla juuri lempivälineeni arjen harmauden välttelyyn.