Nascar 25 palauttaa nascarit videopelaamisen jokamiesluokkaan

Amerikkalainen urheilu hämmentää. Paikallinen jalkapallo on heittämällä kompleksisin laji, johon olen peliarvostelijana törmännyt, mutta kun siirrytään moottoriurheiluun, redusoituu toiminta tyypillisesti vasemman käden kaarteisiin. Neljään sarjaan ja lukemattomiin ovaaleihin tiivistyvästä Nascarista ei ole nähty varteenotettavaa videopeliversiointia muutamaan vuoteen, ellei lasketa olohuoneiden puoliammattilaisille suunnattua kuukausimaksullista iRacingia. Suositun simulaattorin taustalla hääräävää iRacing Studios on ottanut hommakseen nostaakseen Nascarit takaisin valtavirtaan ja onnistuukin tavoitteessaan melko hyvin: Nascar 25 palauttaa ovaalit myös niihin olohuoneisiin, joissa ajetaan yleensä vain sunnuntaisin.

Jos Nascar 25:n suurinta onnistumista pitäisi kuvata yhdellä adjektiivilla, olisi se “lähestyttävä”. Matka alkuvalikosta radalle kestää vain muutamia minuutteja, mikäli talosta löytyy toimiva gamepad. Ajotuntuma on säädetty sopivan aloittelijaystävälliseksi, eivätkä tekoälykilpailijatkaan jätä pelaajaa oletusasetuksilla yskimään pakokaasuihinsa. Rattipoljinyhdistelmä hidastaa prosessia lähinnä fyysisen asennuksen verran, muttei vaadi peliohjaimen valintaa suurempia säätöjä. Sunnuntaiajeluun tarttuu kenties mieluummin kuitenkin peliohjaimella, sillä ratin Force Feedback -vastavoimat ovat sen verran tujut, ettei autoaan aja mieluusti yksi käsi ratissa ja toinen aamukahvikupilla.

Pelimoodeja löytyy genrelle tavallisimmat neljä: kisaviikonlopun mittaiset pikakilpailut, verkkomoninpeli, eri mittaiset kustomoidut kaudet sekä tietenkin uramoodi. Jokainen moodi sisältää neljä sarjaa: aloittelijoiden ARCA Menards, madallettujen pickupien Craftsman Truck Series, Xfinity sekä suurin ja kaunein, eli Nascar. Pelaajalta oletetaan vähintään pintapuolista tietämystä lajista, sillä sarjoja ei ole selitetty missään, eikä esimerkiksi ARCA Menardsin ja Xfinityn nokkimisjärjestystä voi päätellä kuin uramoodista tai valikoiden järjestyksestä. Paketista ei löydy myöskään minkäänlaista todellista tutoriaalia, virtuaalisia ajolinjoja tai muuta käytännön opastusta oikeaoppiseen Nascar-kisailuun. Likaisella ajolla pääsee pitkälle, sillä kiilailusta ja kyynärpäätaktiikoista rangaistaan lähinnä tulikivenkatkuisilla someviesteillä. Olisi silti ihan kiva tietää, millaisilla taktiikoilla lajissa pitäisi oikeasti pärjätä.

Suurin osa omasta peliajastani vierähti uramoodin parissa. Nousu ARCA Menardsin tulokaslistoilta Nascar-mestariksi on suoraviivainen, joskin ajotunteja kuluu helpommillakin asetuksilla pitkälti toistakymmentä. Sarjat aloitetaan peruskalustolla, jolla ei yleensä yllä 20. sijaa korkeammalle, mutta rahan ja kokemuksen karttuessa, pääsee autoaan ehostamaan uudella korilla, pohjalla, moottorilla ja jousituksella. Komponentit kuluvat käytössä ja vaativat huoltoa käytännössä joka kisan jälkeen. Liian kulahtaneet osat pitää korvata uusilla, jonka lisäksi lompakkoa keventävät myöskin tallihenkilöstön palkat. Taaloja ansaitaan luonnollisesti voittamalla kisoja sekä sponsorisopimuksilla. Uramoodi tarjoaa juuri sopivasti lihaa luiden ympärille, ettei kokemus tunnu pelkältä kisavalikosta toiseen hyppimiseltä, mutta mitenkään erityisen monipuoliseksi sitä ei voi sanoa. Pohjalta löytyy selvä kaava, jossa uuden sarjan ensimmäiset kisat ajetaan altavastaajana, mutta noin kymmenennen kisan kohdalla rahaa ja kokemusta alkaa valua ovista ja ikkunoista niin, etteivät palkka- tai huoltokustannustannukset juuri hetkauta.

Radalla Nascar 25 näyttää todelliset kyntensä. Ajotuntuma on padilla hyvä, ratilla suorastaan erinomainen. Erilaisia ajoavusteita ja säätimiä riittää joka kokemustasolle, ja jos mielii ajaa vähän pidempiä kisoja, pääsee miettimään myös renkaiden kulumista ja tankkausta. Erilaisilla oletusasetuksilla pääsee pitkälle, eikä hallittavuutta tarvitse välttämättä pohtia sen pidemmälle kuin että, haluaako autonsa luistavan enemmän etu- vai takapyöristä. Ajaminen on intensiivistä ja tuntumasta välittyy illuusio realismista, vaikka touhu on tosiasiassa melko helppoa. Kortensa kekoon kantavat niin ikään tekoälykuskit, jotka haastavat armotta, mutta kuitenkin inhimillisesti ja törmäyksiä vältellen. Tekoäly tekee myös virheitä ja pyörähtää toisinaan vähän kummallisissakin paikoissa, mutta ilmiöstä pääsi eroon säätämällä virheiden frekvenssiä ja parantamalla tekoälyn kykyä selvitä spinnauksista.

Audiovisuaalisesti Nascar 25 ajaa asiansa. Radat tuntuvat autenttisilta ja perustuvat luultavasti samoihin laserkeilauksiin kuin iRacingin ratapohjat. Valaistus on toisaalta tylsän tasainen, savuefektit 2000-luvun alusta, eikä esimerkiksi varikkohenkilöstöä ole mallinnettu kuin minimaalisesti. Sääolosuhteet pysyvät alusta loppuun selkeinä ja aurinkoisina. Ovaaleja ei toki sateella ajetakaan, mutta olisi ollut kiva, jos esimerkiksi pilvisyyttä, tuulta tai vuorokauden aikaa pääsisi säätämään itse. Äänipuolella jylläävät moottoriäänet ja naapuriautoista virkamiesmäisesti raportoivat tähystäjät. Tasaisen täsmällinen ilmaisu sisältynee ammattitaitoon, mutta ehkä kauden voitosta tai yllättävästä kärkisijasta voisi innostua edes puolen nuotin verran. Koska kyse on pohjimmiltaan simulaattorimaisesta autopelistä, kehtaisin huomauttaa myöskin VR-tilan puuttumisesta.

Jos tavoitteena oli popularisoida Nascar-kisat takaisin olohuoneautoilijoiden ulottuville, onnistuu Nascar 25 tehtävässään vähintään kohtuullisesti. Tärkeimmät osat ovat paikallaan, mutta niukahko sisältö ja kunnollisten tutoriaalien puute rajannee kohderyhmän vain lajin vannoutuneimpiin ystäviin. Näin ei tarvitsisi välttämättä olla, sillä ajomalli on onnistunut ja tekoälykuskien nokittaminen varsin viihdyttävää – tarvittaisiin vaan jotain, joka innostaa uudetkin pelaajat mukaan. Jos tämä vuosi vierähti perusteiden rakentamisessa, niin ehkä ensi vuodelta voisi toivoa jotain päräyttävämpää.