Onimusha 2: Samurai's Destiny arvostelussa

Onimusha 2: Samurai’s Destiny tuo Playstation 2:lle tämän mättöpelin jatko-osassa ykkösessä kukistettu pahis Nobunaga Oda nousee kuolleista demonien avulla ja päättää ottaa kunnianhimoisen tavoitteen: Koko maailman valloitus oman demoniarmeijansa avulla. Tihutyönsä alkajaisiksi Nobunaga menee ja pistää matalaksi pelin sankarin, Jubei Yagyun kotikylän tappaen kaikki siellä asustavat ihmiset siinä sivussa. Mikäs sen parempi innoittaja pahuuden leviämisen estämiseen kuin vanha kunnon kosto.

Tyyliltään peli jatkaa varsin samoilla linjoilla kuin edeltäjänsäkin, vaikkakaan en itse ole varsinaisesti ykkösosaa tullut pelanneeksi. Mätetään vihulaisia turpiin, kuljetaan lyhyen matkaa eteenpäin kunnes taas kohdataan vihulaisia ja mätetään ja niin edelleen. Peli on hyvin tyypillinen nyky-japsipeli, sillä voisi melkein sanoa, että pelattavaa on suhteessa vähemmän kuin katsottavaa.
Väittämää voi perustella sillä, että kun on jakanut oman käden oikeutta tarpeeksi monelle, pistää peli homman katkolle ja alkaa pyörittämään varsin kauniisti toteutettuja välianimaatioita, jotka tosin jossain vaiheessa peliä alkavat ärsyttämään kun jatkuvasti joutuu tyhjänpäiväisiä videoita pällistelemään huonojen ääninäyttelijöiden säestäessä meininkiä ja pelin koomisen draaman yrittäessä saada pelaajan välittämään siitä mitä pelissä tapahtuu.

Tavallisen pelaamisen aikana hauskuus loppuu hyvin äkkiä edellä mainittujen välivideoiden ansiosta myös pelin jatkuviin muutamien sekuntien pituisiin lataustaukoihin joita ilmene aina kun pelaaja “vaihtaa maisemaa”. Pelin välianimaatioden tapaan näitä lataustaukojakaan ei mitenkään vähän ole, sillä peli-alueet on jaettu hölmösti pienen pieniin osiin. Tämän johdosta Onimusha 2 ei tunnu oikein missään vaiheessa yhtenäiseltä seikkailulta, vaan ärsyttävän katkonaiselta odottelulta ja ihmettelyltä.

Tosin en nyt menisi sanomaan, että itse pelin pelaaminenkaan niin hirveästi itseäni kiinnostaisi. Ensinnäkin peli on varsin lineaarinen ja ilmenee siten, että kuten hieman esimerkiksi Resident Evil pelien tapaan on Onimusha 2:n peliympäristöt tehty esirenderoitujen kulissien päälle jossa sitten sankarimme Jubei ja muut kohtalotoverit sitten häröilevät 3D-mallinnettuina. Näin ollen pelissä pääsee liikkumaan ainoastaan tiettyihin paikkoihin ympäristössä ja välillä sitä juoksenteleekin päin näkymättömiä seiniä ynnä muuta mukavaa.

Jubein humalatilalta vaikuttavaa ympäriinsä toikkarointia ei helpota yhtään se fakta, että pelin kuvakulma heittelee miten sattuu. Kuvakulma nimittäin vaihtuu lähes jatkuvasti (taas kerran esimerkkinä käytettäköön Resident Evil pelejä) ja johtaa siihen, että on välillä vaikea nähdä eteensä.

Kun kaupan päälle lisätään vielä ärsyttävän vaikeasti omaksuttavat kontrollit, niin johan meillä on valmis soppa nokan edessä. En kumminkaan väitä, etteikö peliä olisi ihan hauska pelata yksinkertaisena mättöpelinä sillä yksinkertaiseen mättämiseen on ihan kiva purkaa niitä aggressioitaan.. Ainakin muutaman minuutin ajan kunnes peliin kyllästyy.