The Scouring on indiekehittäjä Orc Group Studiosin ensimmäinen peliprojekti. Se löytyy tällä hetkellä Steamin early accessista ja sen hankintahinnaksi on asetettu noin 25€. Perusteiltaan kyseessä on suuresti WarCraft II -pelistä vaikutteita imenyt RTS-RPG -hybridi, jossa RPG-elementit kuitenkin ainakin tällä hetkellä ovat vielä varsin vähäisiä.
WarCraft-pelien tapaan The Scouring asettaa vastakkain kaksi sotivaa kansaa, ihmiset ja örkit. Sisällön puolesta on tällä erää tarjolla yksinpelin skirmish-moodi sekä nettipelimahdollisuus. Tarjolla on tusinan verran virallisia karttoja pelattavaksi skirmish-moodissa (kampanjatilaa lupaillaan vasta pelin 1.0-versioon) joiden koko vaihtelee pikkuruisesta pieneen ja isoon. Mitä isompi kartta, sen enemmän sotivia osapuolia kartalle luonnollisesti mahtuu. Nettipelistä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän yhtäkään sessiota, joten sitä en tämän esikatselun aikana päässyt testailemaan. Pelissä on jo nyt modituki ja suoraan päävalikosta voikin ladata ja asentaa muun muassa käyttäjien luomia lisäkarttoja, mikä vain entisestään kasvattaa pelin noin 12 kartan määrää isommaksi.
Fiilikseltään peli on ehtaa WarCraftia – pelin käyttöliittymä ja sen kuvakenappulat, kuin örkkien murahtelukin ovat niin Blizzardia, että melkein ihmetyttää miten rauhassa ovat saaneet peliään rakennella. Joka tapauksessa hyvä niin. RTS-pelejä tänä päivänä ei kamalasti nähdä ja muutenkin uusia WarCraft-pelejä janoavat fanit on jätetty nuolemaan näppejään WarCraft III -pelin ajoista asti. Orc Group yrittääkin nyt paikata omalla pelillään tätä sydämen muotoista aukkoa.
Idealtaan peli on hyvinkin perinteinen resurssienkeräämisen RTS. Louhitaan kultaa ja hakataan puita rakennusmateriaaleiksi. Peltoja viljellään, jotta saadaan ruokaa yksiköille. Hauskana yksityiskohtana peli ei ruoantuotannon osalta suoraan kopioi tässä kohtaa WarCraftia: Blizzardin peleissä farmien vähyys johti siihen, ettei yksiköitä saanut luoda lisää. The Scouring antaa luoda, mutta nälkäiset yksiköt muuttuvat hitaiksi löntystäjiksi ja huutavat ruokaa tuon tuosta. Ruoka on dynaaminen yksikkö siinä missä kulta ja puukin – se hupenee sitä mukaa kun yksiköitä rakennellaan. Mitä enemmän farmeja on, sitä enemmän saadaan ruokaa kerättyä varastoon. Yhdelle pellolle töihin saa maksimissaan kolme palvelijaa kerrallaan.
Pelissä on tällä erää mukana kourallinen rakennuksia, joista suurin osa on yksikköjen rakentamista varten. Vartiotornikin tosin löytyy sekä saharakennus. Myös leiriä suojaavaa puuaitaa päästään rakentelemaan. Mielenkiintoisena ideana vihollisten nitistäminen tuottaa kultaa taskun pohjalle, kuin myös vihollisrakennusten tuhoaminen. Pelaaja voi myös rakentaa energiaputeleita myyvän pajan, josta yksiköt voivat pelaajan kullalla ostaa itselleen parannusputeleita. Näitä voi sitten kulautella taistelun lomassa, kaatuneita yksiköitä ennalta ehkäisemään. Vaihtuva vuorokaudenaika on myös omiaan lisäämään visuaalista tunnelmaa, vaikka sillä ei merkitystä muuten ole. RTS-peleille perinteisen tuttu ”fog of war” on se, joka säätelee pelaajan näkemiskykyä kartalla.
Yksinpeliskirmishiä varten voidaan vastapelaajaksi hieman kummallisesti valita vain joko helppo tai hard-tason tekoäly. En kuitenkaan pelatessani hirveää eroa huomannut näiden kahden välillä, mitä nyt easy-tason botti tuntui antautuvan vähän liian helpolla. Antautumismahdollisuuden voi kytkeä pois asetuksista.
Tuntuu, että ei pelissä kauaa ehdi aloitusleiriään rakennella, kun joka sessiossa peli alkaa vyöryttää epäkuolleita luurankoyksiköitä niskaan kuin aikoinaan rasittavassa KKND-strategiassa konsanaan. Ja pikkuhiljaa alkaa myös varsinaista vihollisrotuakin valua kimppuun. Kunhan vahvempia yksiköitä – örkkien tapauksessa peikkoja – pääsee luomaan, alkaa vihollinenkin helpommin taittua ja pysyä aisoissa, mutta ennen sitä on pelaaminen toisinaan hieman rasittavaa leirin paikkapuolustamista, ilman tutkailun mahdollisuutta.
Perinteisen WarCraft II -tyyppisen RTS-skirmishin ohella The Scouring tarjoaa myös sitten WC III-pelin kaltaista sankaripelailuakin. Hero-moodissa pelaaja liikuttaa vain ja ainoastaan valitsemaansa sankariyksikköä, joilla kaikilla on omat erikoiskykynsä. Sankari on yksikkönä vahva ja tämän terveyspalkki myös täyttyy hiljalleen täyteen iskujen saamisen jälkeen.
Heromoodissa ideana on päihittää vastapuolen sankari ja olla itse kuolematta. Kun sankari sitten kuolla kupsahtaa, heitetään pelaajan hahmo takaisin tukikohtaan, jossa elvytysamuletti auttaa takaisin tolpilleen. Amuletti on kertakäyttöinen – peli ostaa pelaajalle automaattisesti aina uuden, kun tämä kuolee. Amuletti kuitenkin maksaa 500 kultayksikköä, joten jos kultavarannot ehtyvät, ei elvytystäkään tapahdu. Pelaaja voi sankarimoodissa komentaa muita yksiköitä rajatusti siten, että ne voidaan komentaa tulemaan mukaan tai jäämään paikalleen. Tällä tavoin pelaaja voi saada taistelujoukon houkuteltua mukaansa, mikäli päättää lähteä tutkailemaan ja etsimään vihollisen leiriä. Kartalta voi myös pomia erinimisiä arkkuja, joiden käyttötarkoitus jäi vähän hämärän peittoon. Sankarihahmo voi myös laskeutua alas kartalta löytyviin luolastoihin pieksemään luurankoja ja keräämään XP:tä, mutta “luolaston” sijaan kyseessä on pikemminkin perunakellarin kaltainen huone.
Audiovisuaalisesti The Scouring näyttää kivalta. Käyttöliittymä on – kuten mainittua – melkeinpä kopio WarCraft II:sta asetelmineen päivineen ja se on yksinkertaisen toimiva. Pelin 3D-grafiikka hahmomalleineen ja rakennuksineen on toimivaa, joskaan ei mitään kovin erikoista ainakaan vielä. Musiikki on asiansa ajavaa, toisinaan kaunistakin ja toisinaan eeppisemmäksikin heittäytyvää. Vaihteleva vuorokauden aika ja virtaavat vesistöt hengittävät kivasti elämää pelikartoille. Päivän muuttumisella yöksi on se merkitys, että epäkuolleet alkavat jälleen valua pelaajan leiriin, eli kyseessä ei ole pelkkä kosmeettinen kikka.
Kokonaisuutena The Scouring on varsin hyvältä vaikuttava early access -projekti. Sen parissa viihtyy, vaikka päälle vyöryvät, pelaajan leiriä pilaamaan saapuvat luurangot toisinaan aivoon ottavatkin. Vaikka kampanjaa ei vielä saadakaan, on skirmish-karttoja kuitenkin jo nyt hyvä määrä ja fanien luodessa lisää, määrä vain kasvaa. Mikäli WarCraft-hammasta kolottaa, kannattaa peli ihmeessä tsekata.
