Double Dragon: Revive elvyttää klassikkosarjan varsin kelvollisesti

Double Dragon: Revive on nimensä mukainen klassisen ja alun perin Technos Japanin kehittämän beat ’em up -pelisarjan uudelleenherättely. Asialla ovat edelleen kuitenkin japanilaiset; pelijulkaisija Arc System Works, joka osti oikeudet pelisarjaan 2015 ja kehittäjänä toimii lukuisia showpaineja kehittänyt Yuke’s.

Nyt julkaistu peli on eräänlainen ykkösen remake: tarina seuraa tutusti veljeksien Billy ja Jimmy Leen edesottamuksia ja kaverina häärii naishahmo Marion. Eletään synkässä tulevaisuudessa, jossa katuja hallitsee pahamainen Shadow Warriors -jengi, joka kidnappaa ihmisiä ja valjastaa heitä omiin riveihinsä aikeena lisätä kuristusotettaan kaupungista ja koko maailmasta.

Sosetsuksen-taistelulajin parissa harjaantuneet veljekset eivät anna tällaisen pelin jatkua kotikaupungissaan, vaan lähtevät tuhoamaan jengiä ja näiden isompia bosseja. Seuraa kahdeksan luvun mittaista mättöä, jossa veljekset vetävät porukkaa turpiin niin metroasemalla, kaduilla, kuin pilvenpiirtäjän isossa näköalahississäkin. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin nättien, animea muistuttavien stillkuvien sekä toimivan ääninäyttelyn avulla. Pelistä ei löydy nimekkäitä ääninäyttelijöitä, mutta kaikilla on alan kokemusta ennestään ja kokonaisuus toimii niin englanninkielisenä kuin japanilaisäänilläkin.

Yuke’s on lähestynyt luomustaan selvällä intohimolla. Revive soitattaa pelaajan korville alkuperäisestä NES-pelistä tuttuja kipaleita kauniisti remiksattuina. Päävalikossa soi muun muassa ykkösen tunnarin rennompi ja letkeämpi versio ja pelin aikana soivista raidoista kyllä tunnistaa ainakin osan olevan klassikkokappaleita.

Sisällöllisesti noin 35:n euron hintainen budjettiluokan tuplalohari tarjoaa tarinamoodin sekä extra-valikon, jonka alle kätkeytyy alati vaikeutuvia yksinkertaisia ajastettuja tehtäviä. Pitäisi esimerkiksi piestä 30 pahista annetussa ajassa tai rikkoa laatikoita X-pistemäärän edestä. Tehtävien aikana vastaan tulee toisinaan myös tarinamoodin välibosseja, joissa joko menee tai ei mene kauan aikaa. Useimmiten aika menee todella tiukille, kun tehtävän viimein pääsee läpi. Ei niitä kuitenkaan kovin kauaa jaksanut uudelleen vääntää juurikin ajan monesti loppuessa kesken ja extra-sisältö onkin juuri sitä – ekstraa, jos tarinalevelit alkavat kyllästyttämään tai noin viisituntinen tarina ei kirvoita uudelleen pelaamaan.

Uudelleen peluun arvoa tarinasta kuitenkin löytyy, kolme vaikeustason sekä high score -listan ansiosta. Jokaisen läpäistyn luvun, eli tason jälkeen peli tallentaa pelaajan käyttämän hahmon, läpäisyyn kuluneen ajan sekä vaikeustason ja antaa pisteet sekä kouluarvosanan. Näitä voi yrittää parantaa ja esimerkiksi easylla saa heikompia pisteitä kuin hard-tasolla ja listalle mahtuu useampia tuloksia. Kun on pelannut pelin myöhempiä lukuja, tuntuvat ne ensimmäiset jopa hardilla melko helpolta, joten pelissä alkaa pärjätä ihan toisella tapaa, mikäli haluaa hioa ennätyksiä paremmiksi. Kuvagallerian lukittuja kuviakin saa tarkastella vasta, kun pelin tietyt luvut taittuvat ilman kuolemista.

Pelistä löytyy totta kai myös samalla konsolilla toimiva kaksinpelikin, joten jos tarinan pelaa yksin lävitse, voi sen vetää kaverin kanssa sitten uudelleen. Vanhojen pelien tapaan kaksinpeli auttaa ehdottomasti pärjäämisessä, sillä vanhoista peleistä poiketen pelaajalla on yksin pelatessa vain se yksi energiapalkki sekä yksi elämä, eikä palkkia saa täydennettyä millään kalkkuna-aterialla. Kaksinpelissä kaatuneen toverin voi elvyttää, joten niin kauan, kun toinen on tolpillaan, peli saa jatkua.

Myös extra-tehtäviäkin voi pelata kaverin kanssa, jolloin nekin hieman helpottuvat. Nettikaksinpeli on toimivaa tasoa, mutta pelaajakuntaa ei käytännössä ole: itselläni kävi valtaisa tuuri kun sain jonkun liittymään kanssani kaksinpeliin ja pelailimme siinä sitten muutamat luvut yhdessä lävitse. Harmillisesti kuitenkaan tarinamoodi ei netissä pelatessa tallennu siihen kohtaan johon lopetellaan, vaan mikäli offlinetallennus on varhaisemmassa kohdassa peliä, joutuu siitä myös jatkamaan yksinpelinä. Nettikoodi on yleisellä tasolla toimivaa eikä kokemani nettisessio lagannut, mutta on ihme jos seuraa löytää. Osa ongelmaa on crossplay-tuen puute.

Valittavia hahmoja on aluksi vain kaksi, ikoniset veljekset, mutta äkkiäkös naiskaveri Marion liittyy remmiin ja myöhemmin vielä frenemy-ninja Renzo – sen jälkeen kun ninjan kalloon on ensin piesty hieman järkeä. Kaikilla hahmoilla on pientä eroa toisiinsa, esimerkiksi isoveli Jimmyllä on tehokkain ilmasta maahan tömäytys, kun taas Renzo on vikkelin jaloistaan ja erikoisliikkeisiinkin kuuluu tehokas, viholliset sivuun viskelevä vihreä tornado. Etenkin rasittavalla tavalla jatkuvasti itseään monistavan, sekä pari kolme kertaa terveyspalkkinsa täydeksi palauttavan loppubossin kanssa Renzo oli melkeinpä paras vaihtoehto. Kuitenkin kaikkine yrityskertoineen ja hahmon vaihtamisineen allekirjoittaneella meni jopa easy-tasolla pelatessa tunti ja 43 minuutti, että pääsin loppubossin läpi. Uudella yrittämisellä se varmasti taittuisi jo helpommin ja kenties muutamalla koetuskerralla.

Toteutukseltaan Double Dragon: Revive on alkuperäisten pelien ja muutoinkin vanhojen beat’ em uppien, kuten Streets of Ragen sekä Turtles II:n kaltainen, eli pelissä pääsee liikkumaan myös lähemmäs ruudun etualaakin. Ruudulle saapuu yleensä ruudulla olevista ovista kerralla nippu jengiä, jotka sitten kaikki putsataan pois ennen kuin voidaan taas edetä.

Avuksi tarjotaan erilaisia lyömäaseita puukosta kakkosnelosiin sekä ruoskaan ja pamppuun. Vihollisiin voi tarttua ja niitä voi viskellä ja seinän lähellä hakata päin seinää. Toisinaan tarjolla olevista tangoista taasen voidaan flengata vauhdikkaasti vihollisen naamalle. Liilana hohkaavat objektit, kuten roskikset ja auton ikkunat voidaan sen sijaan hyödyntää ja porukkaa voidaan potkia kierrätykseen kuin pakotettuun kimppakyytiinkin lepäilemään.

Kasinolevelissä on yksi erityisen hauska kohta, jossa porukkaa voidaan heittää valtavaan onnenpyörään roikkumaan, josta sitten pyörimisen lopuksi saadaan palkkioksi jokin kättä pidempi tai vaikkapa maalikannu, joista jälkimmäisen voi potkaista vihollisen naamalle tämän ihoa värittämään. Vihollisten osalta mukana on niin pienempää kuin isompaakin korstoa ja tässäkin Yuke’s on uskollinen, sillä viholliset muistuttavat niitä ykkösen pahiksia ja nimetkin ovat samoja kuin originaaleilla korstoilla. Loppubossikin on ykkösestä tuttu.

Monipuolisuutta liikkumiseen tulee hohkaavien objektien sekä erilaisten erikoisliikkeiden ohella sillä, että pelaaja voi parkourilla hyppiä yli laatikoiden ja tuolien sekä juosta kohti seinää ja hypätä siitä vihollisten niskaan. Yleisellä mittapuulla kontrollit olivat mielestäni hyvät, vaikka hetkittäin oli vaikea hahmottaa tai laskea 3D-grafiikan syvyyttä, eli esimerkiksi taaempaa ruudun takaa jos oli tarkoitus hypätä etu-alalle ilmapotkun kanssa, saattoi ilmalento välillä jäädä aavistuksen lyhyiksi.

Etenkin kun oppii tarttumaan ja heittämään porukkaa, paranee pärjääminen paljon. Miinusta tulee taisteluiden animaatiosyklistä. Monesti tuntuu, että pelaajan hahmo jää lukkoon liikeanimaatioiden pyöriessä loppuunsa, jolloin pahemmissa taisteluissa tulee usein helposti aivan turhaan turpiinkin, kun esimerkiksi Jimmy tai Billy ei olekaan aivan ehtinyt suorittaa liikeanimaatiotaan loppuun. Joskus esimerkiksi jonkin erikoisliikkeen jälkeen pelaaja ei kerkeä hyppäämään pois vihollisiskun tieltä, vaikka sen ennakoisi ajoissa – peli ei yksinkertaisesti anna hypätä. Väistönappulan koin myös aika lailla hyödyttömäksi. Valtaosan ajasta pelin lukuisat turpakäräjät ovat kuitenkin hyvin toimivalla tasolla.

Peligrafiikan osalta Double Dragon: Revive näyttää riittävän hyvältä, vaikka toisinaan maisemat ja hahmot voisivat näyttää yksityiskohtaisemmiltakin. Peli on kuitenkin parhaimmillaan sellaista nopealiikkeistä hupia, että ei tätä aspektia ehdi turhan kauaa ihailemaan. Välipätkät ovat nättejä ja mikäli koko grafiikka olisi hoidettu 2D:nä kolmiulotteisten hahmomallien sijaan, olisi peli näyttänyt kenties liikaa parin vuoden takaiselta Streets of Rage 4 -peliltä – nyt pelissä sentään on omanlaisensa fiilis.

Hahmon liikuttamista hidastavien liikeanimaatioiden ohella pientä miinusta tulee yleisistä pienistä suunnitteluvirheistä. Mainittakoon ensimmäisenä se, että ne vanhojen pelien liukuhihnat ja muut ansavirititykset olisi voinut jättää kokonaan poiskin – ei klassikoja aivan niin tarkasti tarvitse apinoida, vaikka ne eivät haastavuudeltaan ja rasittavuudeltaan olekaan NES-pelien tasoa.

Muuta maininnan arvoista on esimerkiksi se, että jo aloitettua tarinamoodia ei saa pelata kaksinpelinä, mikäli se on aloitettu yksinpelinä. Pelitallennusta jatkettaessa ei saa valita hahmoa eikä vaikeustasoa, vaan näitä voi muokata vasta ensimmäisen game overin jälkeen. Nettipelissä en myöskään päässyt irtautumaan sessiosta lainkaan ennen kuin pelikaverini päätti lopettaa session isännän roolissa.

Kokonaisuutena Double Dragon: Revive ei ole täydellinen peli, mutta sanoisin silti, että jos olet pelisarjan vanhojen osien ystävä ja olet toivonut uutta tuplaloharia kuin kuuta nousevaa, kannattaa Arc System Worksin uusi peli ehdottomasti tsekata.