Messiah arvostelussa

Tulevaisuudessa kaikki ei ole Maassa kohdallaan ja jotkut diktaattorit hallitsevat asioita. He yrittävät saada Helvetin ja Taivaan hallintaansa, mutta Jumala ei ole tästä kovin mielissään. Hän ei tietenkään itse lähde hörhöilemään Maahan, vaan lähettää sen sijaan hommiin pienen enkelin nimeltä Bob. Mutta Bob ei ole mikä tahansa enkeli; hän ei epäröi käyttää väkivaltaa ja on kaiken lisäksi.. Pieni vauva.

Kokonsa takia Bobilla on hyvä olla kyky vallata ihmisruumis ja käyttää sitä “kilpenä” kunnes isäntä kuolee. Tällä uudella idealla Messiah yrittää olla jotain ainutlaatuista. Kun hän valtaa ruumiin, on parempi käyttäytyä normaalisti. Esimerkiksi mekaanikon sisällä ollessa ei kannata ohittaa poliiseja ase kädessä.

On myös hyvin tärkeää vaihtaa hahmoa silloin tällöin, ei pelkästään silloin, kun “suoja” on vähissä, vaan myös siksi, että pelissä pitää käyttää eri hahmoja eri hommiin. Esimerkiksi huora ei voi korjata hissiä tai poliisi käyttää monimutkaisia laitteita.

Jos aikoo jättää isännän tämän ollessa vielä elossa, kannattaa ensin piilottaa kaikki aseet ja paeta niin nopeasti kuin mahdollista, koska kun isännän pää selviää, hän potkii pelaajan aivan varmasti takaisin sinne, mistä tulikin.

Bobilla on myös kyky lentää, mutta jostain syystä vain lyhyitä matkoja. Ehkä peli olisi kuitenkin ollut liian helppo, jos Bob olisi voinut vain lentää paikasta toiseen.


Messiah on varsin hyvä peli, mutta yksi sen huonoista puolista on pelin lyhyys. Hyvä pelaaja voisi luultavasti pelata pelin läpi parissa päivässä. Jos peliä ei pelaa jatkuvasti (kuten minä en pelannut) sen läpipelaamiseen pitäisi kulua noin 10–13 päivää. Eli mistään pitkästä pelistä ei tässä tapauksessa puhuta.

Lyhyyden voisi ehkä vielä sietää, mutta koska peli sisältää paljon 3D-tasohyppelyä, pelaajalle ei jää kovin paljon “normaalia” pelaamista. Tämä tasohyppely johtaa luonnollisesti siihen, että pelin aikana joutuu tekemään paljon tallennuksia ja uudelleen latauksia.


Ohjaus on varsin hyvä, ja paras tapa ohjata Messiasta on käyttää näppäimistöä ja hiirtä yhdessä. Sitten hieman pelin tekoälystä. Se on suurimmaksi osaksi ihan OK, kuten aiemmin mainitsin. Poliisit eivät esimerkiksi pidä siitä, jos näkevät mekaanikon kantavan asetta. Jos suututat yhden poliisin ja menet jonnekin muualle, on hyvä asia, etteivät kaikki poliisit kuitenkaan jaa tämän kanssa samoja tunteita.

Kun aloitat tappelun jonkun kanssa ja yrität väistellä luoteja sivuttaisliikkeillä sun muilla konsteilla, siitä ei ole paljon hyötyä, koska jostain syystä vihollinen osuu sinuun aina. Paras tapa onkin luultavasti suojautua, jos mahdollista, ja yrittää ampua suojan takaa.

Pelin 1.0-versiossa on joitakin bugeja, joten peli kannattaa päivittää 1.1-versioon.

Grafiikka:

Messiahissa on hyvä grafiikka, mutta se ei riko mitään ennätyksiä. Grafiikka on koko pelin ajan melko tummaa, mikä antaa futuristisille ympäristöille sopivan tunnelman. Messiah tukee myös T&L-efektiä, mutta en osaa sanoa siitä mitään, koska testikoneessa ei ollut GeForce-korttia. Peli pyöri kuitenkin koneellani sulavasti 1152×864-resoluutiolla ja 16-bittisillä väreillä.

Äänet:

Messiahissa on hyvät perinteiset 3D-äänet, ja peli tukee sekä EAX:ää että A3Dä. Jos omistat subwooferin, äänistä saattaa saada vielä enemmän irti. Toiminnan hetkinä soiva musiikkitykitys on toimivaa, mutta ei mieleenpainuvaa. Pääosan ajasta taustalla ei ole musiikkia.

Lyhyesti:

Messiah on 3D-tasohyppelypeli, jossa on uusi ja mielenkiintoinen idea, mutta peli on todella lyhyt.