Assassin's Creed Black Flag Resynced marssittaa epäilijät lankulta

Maailmasta löytyy oikeastaan vain kaksi hyvää merirosvopeliä: Sid Meier’s Pirates! ja Assassin’s Creed IV: Black Flag. Siinä missä Sid Meierin klassikkoa on revisioitu useammankin kerran, ovat Assassin’s Creed -fanit saaneet ravita itseään lähinnä alkuperäispelin teräväpiirtoversiolla ja Skull and Bonesin lunastamatta jääneillä lupauksilla. Assassin’s Creed Black Flag Resynced tuo monien mielestä kaikkien aikojen parhaan Assassin’s Creedin tähän päivään. Lopputulos on erinomainen, eikä vähiten siksi, että alkuperäinen konsepti pitää yhä pintansa.

Black Flagin tarina kertoo enemmän piraateista kuin assassiineista ja temppeliritareista. Pelaaja on Edward Kenway – karismaattinen merirosvo ja opportunisti, joka sotkeutuu ikiaikaiseen kamppailuun ainoastaan siksi, että näkee siinä tilaisuuden tulla satumaisen rikkaaksi. Sattuma tekee Kenwaysta etäisesti hyvien piikkiin seilaavan kapteenin, joskin laivaa liikuttavat pikemminkin rajaton vapaus ja parempi elämä, kuin assassiinien ylevät arvot. Juoni on oivallinen kokoelma minitarinoita, jossa hierotaan olkapäitä aina Mustaparran, Anne Bonnyn ja Stede Bonnetin ynnä muiden historiallisten merirosvojen kanssa. Pelisarjan ikiaikaista temppeliritarihöpinää roikotetaan mukana entistäkin vähemmän, sillä kaikki nykyaikaan sijoittuvat väliosiot on jätetty Resyncedistä kokonaan pois.

Pelaaminen jakautuu käytännössä kahteen osioon: klassiseen Assassin’s Creed -murhakiipeilyleikkiin ja merenkäyntiin. Ubisoftin modernisoitu Anvil-engine muuttaa etenkin ensimmäistä. Kenway ohjautuu hieman helpommin kuin lähipubien nimikyltteihin jumiutunut edeltäjänsä, vaikkakin pelisarjalle ominainen magneettisormisuus on kiipeilyssä yhä läsnä. Hypyt tahtovat suuntautua etenkin purjelaivojen mastoissa herkästi joko alastulonaruihin tai mereen, vaikka tarkoitus oli vain vaihtaa paattia. Hiiviskely toimii entistä paremmin: Edward osaa kyykistellä myös aluskasvuston ulkopuolella, ja hälytyskellot voi sabotoida heittonarulla turvallisen matkan päästä. Kiitellyin uudistus lienee se, etteivät pelin parjatut varjostustehtävät pääty enää epäonnistumisiin, vaan tarina jatkuu ylimääräisellä taistelulla. Myös miekkailu on monipuolistunut ja vaatii yllättävää sorminäppäryyttä: osa hyökkäyksistä torjutaan, osa väistetään, eikä vihollisten puolustuksesta pääse aina läpi ilman ajoitusta, kampitusta, pistoolia tai muuta vastaliikettä. Lukitussysteemi on epätäydellinen ja tahtoo hämmentyä etenkin joukkotappeluissa, mutta harvoin kuitenkaan hengenvaarallisesti. Pelaaminen on samanlaista kuin se on ollut läpi Assassin’s Creedin historian – ei erityisen mullistavaa, mutta kuitenkin erittäin toimivaa ja viihdyttävää .

Black Flag Resyncedin parhaat palat koetaan ruorin takana. Avoin ulappa, hylyt, saaret, arvotavaraa pursuavat kauppalaivat ja valloitusta odottavat linnoitukset herättävät yhä suorastaan lapsenomaisen innostuksen seikkailuun. Purjehtiminen ja merillä taistelu on periaatteessa yksinkertaista, mutta eläväinen meriympäristö aallokkoineen saa kaiken tuntumaan monipuolisemmalta. Laivaa liikkuu kääntelemällä ruoria ja komentelemalla purjeita ylös–alas, kun taas aseet aktivoituvat katselusuunnan perusteella: keulakanuunat ja ketjukuulat keulassa, päätykit sivuilla ja takaa tiputetaan ruutitynnyreitä kuin miinoja konsanaan. Yläliipaisimista aktivoituvat niin kranaatinheittimen tavoin toimiva mörssäri kuin kääntötykki, jolla räjäytellään tynnyreitä ja aiheutetaan lisävauriota valmiiksi murtuneisiin kohtiin. Meritaistelu on periaatteessa yksinkertaista vihollisen kiertelyä, mutta tuulen suunta, aallokko ja vihollisen asento vaikeuttavat optimaalisen ampumakulman hakemista. Osumia ei voi aina välttää, mutta miehistön voi käskeä suojautumaan. Henkitoreisiin pommitettu laiva joko upotetaan tai vallataan, jolloin homma kulminoituu isoon kansitaisteluun.

Merenkäynti ja merirosvous on monella tapaa koukuttavaa. Laivataistelut ovat jo itsessään palkitsevia, mutta motivaatiota mitataan myös rahassa ja rahdissa. Vallatut laivat voi lähettää laivastoonsa, kierrättää korjaustarpeiksi tai vapauttaa jatkamaan matkaansa ja levittämään Kenwayn mainetta armeliaana kapteenina. Pelimaailma pursuaa erilaista aktiviteettia ja kuvaketta aina harppuunakalastuksesta merilinnoituksiin, mutta peli ei tunnu kompaktin karttansa ja konkreettisten palkintojensa vuoksi kuitenkaan aivan samanlaiselta työleiriltä kuin useimmat Ubisoftin hiekkalaatikot. Omistautunut piraatti päivittää laivansa kahdessa illassa ja valtaa Karibian linnoitukset puolessa, joskin erilaisiin sivutehtäviin ja aarresukselluksiin saa varata parikin viikkoa. Auringonlaskussa purjehtiminen merimieslaulujen saattelemana on sen verran tunnelmallista ja viihdyttävää, että veri veti sivutehtävien pariin vielä juonen päätyttyäkin.

Assassin’s Creed Black Flag Resyncedin ilmeisimmät parannukset ovat pelikoneiston modernisointi sekä totaalinen visuaalinen remontti. Vaihtelevan merisään vaikutukset ulottuvat ulkoasua syvemmälle, mutta esimerkiksi saariin palastellun pelimaailman koostaminen saumattomaksi kokonaisuudeksi tuntui käytännössä yllättävänkin kosmeettiselta. Tykkään toki ajatuksesta, että Kenwayn voi halutessaan myös uittaa satamaan ankkuroidulta laivalta tai että merenpohjaa saa tutkia entistä vapaammin, mutta tosiasiassa huomio kiinnittyi useammin nykyaikaisiin hahmomalleihin, uudistettuun aaltosimulaatioon ja säteenseurantaa hyödyntävään yleisvalaistukseen. Tarjolla on jopa hiusfysiikkaa ja realistisia heijastuksia, joskin konsolipelaaja saa nauttia niistä lähinnä välianimaatioissa, ellei sitten ole valmis tiputtamaan ruudunpäivitystä 30 tai 40 kuvan sekuntivauhtiin.

Ubisoft Singapore ei ole tyytynyt ainoastaan ehostamaan vanhaa, vaan uudelleenversiointiin on mahtunut myös koko joukko uunituoreita tehtäviä. Mainittavimpina kenties kahdeksan tehtävän mittainen Mustaparta-epilogi, A World Without Gold, sekä ”Companion Quest”-henkiset laivapäällystön rekrytointitehtävät. Käsikirjoitus, ääninäyttely ja ylipäätään kerronnan sävy ovat niin lähellä alkuperäistä Black Flagia, ettei uutta sisältöä tahdo erottaa vanhasta. Ironian ystäviä hymyilyttää, että myös tehtävien toteutuksesta huokuu paikoin vuosi 2013: peräkkäisinä vihollisaaltoina pitkitetyt meritaistelut sekä harvakseltaan ripotellut (usein vieläpä pakollisten välianimaatioiden väärälle puolen asettuvat) tallennuspisteet ovat sellaista historiaa, josta päästäisin herran vuonna 2026 ilomielin irti. Tehtävät ovat sinänsä varsin tervetulleita, sillä etenkin Bonnetin ja Mustaparran tarinat kaipasivat alkuperäispelissä juhlavampaa päätöstä.

Assassin’s Creed Black Flag Resynced on monella tapaa onnistunut peli. Se tarjoaa juuri sitä, mitä yleisö toivoikin: kaikkien aikojen parhaan Assassin’s Creedin, joka näyttää ja tuntuu nykyaikaiselta ilman kymmenien tuntien roolipeligrindausta tai aggressiivista Live Service -pelien monetisaatiota. Pidän jokseenkin yllättävänä, että peliin sisällytetty digitavarakauppa nostatti julkaisun alla pienoisen myrskyn vesilasissa, sillä Resynced on nimenomaan ensimmäinen Assassin’s Creed miesmuistiin, jossa rahalla ei voi ostaa rakenteellisesti miellyttävämpää pelikokemusta. Itse en laittaisi kultataalereitani digimiekkoihin tai hassuihin hattuihin, mutta näin mainio merirosvopeli ansaitsee kyllä useammankin.