Athens 2004 arvostelussa
Athens 2004 on SE virallinen vuoden 2004 olympiapeli, mutta ei suinkaan mikään Playstation 2-pelien riemuvoitto. Jos aiot pelata tätä peliä kaveriporukassa niin peli voi ehkä olla harkinnan arvoinen, mutta yksinpelaavalle sielulle tämän hankinta on enemmänkin rahojen haaskaamista kertakäyttöiseen tuotteeseen. Edes urheilulajien suhteellinen runsaus ei tuota mitään ainutlaatuisia yksinpelillisiä elämyksiä, vaikka Athens 2004 onkin selkeästi yleisurheilupelien A-luokkaa.
Ateenasssa tänä vuonna järjestettävät olympialaiset ovat varmastikin yksi sellainen tapahtuma jota tullaan seuraamaan ympäri maailmaa melko aktiivisesti katsojakunnan kivutessa sinne listojen kärkipäähän. Mutta onnistutaanko kyseisistä olympialaisista käärimään yhtä hyvin rahaa Sonyn virallisella olympialaispelillä, jonka meille on nyt rykäissyt muun muassa Buffy The Vampire Slayer: Chaos Bleeds pelistään tuttu Eurocom Entertainment?
Menneisyyden faktoihin perustuva lähtökohta ainakin lupaa hyvää; nimittäin aina Commodore 64:n ajoilta erilaisia olympia -ja yleisurheilupelejä on väsätty ja ne ovat aina olleet toinen toistaan keskinkertaisempia tekeleitä ja lähinnä hauskaa ainoastaan kaveriporukassa pelattuna, jos pelistä nyt silloinkaan on voinut täysin siemauksin nauttia armottoman nappuloiden rämpyttämisen takia.. Peliohjainten hajoaminenkaan ei ole ollut mitään yliluonnollista joukkoharhaa. Urheilupelien saralla uusin yrittäjä on Sony, joka on muun muassa F1-kisojen lisäksi nyt hankkinut itselleen oikeudet Ateenan olympialaisiin. Athens 2004 pelin kehittänyt Eurocom yrittää varoa putoamasta tähän harmaaseen urheilupelien massaan, mutta kuinka käykään…
Kun pelin ensi kerran käynnistää saa pelaaja valita haluamansa kielen. Yllätyksellisesti tällä kertaa puutelistalle ei tarvitse laittaa meidän rakasta kieltämme vaan kerrankin me suomalaisetkin voimme olla ylpeitä itsestämme, kun kielemme on ikuistettu peliin. Suomenkielisyys sisältää valikoiden ja pelinaikaisten tekstien kotimaisuuden lisäksi jotain suomenkielistä selostushömppää, josta vastaa Nelosella yleisurheilukisoja selostava Mauri Myllymäki.
Vaikka onkin hienoa, että suomenkielisyys mukana on ja näin ollen englantia tai muuta kieltä taitamattomat suomalaiset voivat helpommin päästä sisälle peliin, on kielen kääntämisessä silti ilmennyt selvästikin jonkin asteisia ongelmia. Ainakin itseäni hieman huvitti huomata pelissä sellaisia lauseita tyyliin “Peliä tallennetaan. Älä irrota memorycard, ohjaimen tai sulje konsoli”. Toisena esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi “Ohjaa hevostasi vasen analoginen suava”. Eittämättä näin.
Pelkän kielivalinnan lisäksi pelillä on toki tarjota muutakin, eli se itse peli. Sisällöllisesti Athens 2004 tarjoaa kattavat 25 erilaista urheilulajia joita ovat muun muassa juoksu, uinti, esteratsastus, kiekon -ja jousenammunta, keihään heitto, kuulan työntö, korkeus- ja pituushyppy, painonnosto, esteratsastus ja voimistelu. Juoksu, voimistelu -ja uintilajeista on tarjolla useampi lajityyppi, joka kasvattaa pelin kokonaislajimäärän siis siihen edellämainittuun lukemaan. On hienoa, että lajeja on saatu mukaan näinkin runsaasti, kun vertaa esimerkiksi joihinkin takavuosien urheilupeleihin joista lajeja löytyi ehkä parhaimmillaan seitsemän erilaista.
Pelin kaikkia lajeja pääsee yrittämään pelihalli ja kilpailu pelimuodoissa joko yksin tietokonevastustajia vastaan taikka sitten maksimissaan neljän kaverin kera. Pelihallitilassa voi joko harjoitella kisaamista tai sitten pelata pikapelejä. Kilpailumuoto sen sijaan tarjoaa pelattavaksi kaikki lajit kokonaisuudessaan. Esimerkiksi jos pelaa kilpailutilassa uintia niin joutuu kahlaamaan lävitse neljän eri uintilajin, ennkuin kisa saadaan päätökseen. Mahdollisuutena on myös pelata Athens 2004 peliä pitempänä maratonina putkeenkin, jos kilpailutilassa valitsee asetuksen “mestari”, jolloin pelaaja kahlaa pelin jokaisen 25 lajin lävitse.
Yksinpelinä Athens 2004 on melko tylsää ja yksinäistä puuhaa, mutta kyllä sitä jonkin aikaa ainakin jaksaa pelata. Esimerkiksi kiekon ammunta ja painonnosto ovat melko kivoja lajeja pelata. Kavereiden kanssa pelattuna peli kuitenkin paranee ainakin hieman, sillä on paljon hauskempaa ottaa mittaa omista kavereistaan samalla sohvalla pelattuna.
Kontrollien osalta useimmat pelin lajeista hyödyntävät PS2-ohjaimesta vain muutamaa nappulaa. Joidenkin lajien kohdalla Eurocom on keksinyt rämpyttämistä paremman tavan ohjata urheilijaa, joka säästää pelaajaparan käsivoimia lajeissa kuten esteratsastus ja kuulantyöntö. Rämpyttämisen sijaan käytössä on yleensä X -ja L1-nappulat joita täytyy painaa vain kerran ja jonka lisäksi joissain lajeissa, kuten esteratsastuksessa eteenpäin liikkuminen hoituu vasemmalla tatilla.
Osa lajeista mukaanlukien juoksu, uinti ja pituushyppy hoituvat sillä perinteisellä “rämpytysmetodilla”, jossa pelaajan täytyy rämpyttää supernopeaan tahtiin X -ja ympyränappuloita yhtäaikaisesti. Mitä nopeammin pelaaja rämpyttää, sitä nopeammin oma kisaaja menee eteenpäin. Lajeista mieluisimpia pelata onkin selkeästi ne joissa armotonta rämpyttämistä ei vaadita, koska tällöin eivät kädet väsy niin paljoa. Ja jotenkin muutenkin Eurocomin valinta valjastaa rämpyttämiseen kaksi vierekkäistä nappulaa ei ole ehkä se kaikkein fiksuin idea.
Tämän ratkaisun johdosta pelaaja joutuu rämpyttämään nappuloita hieman hassusti.. Tai itse ainakin jouduin käyttämään oikeaa etu -ja keskisormea rämpyttämiseen eikä keskisormella välttämättä pysty rämpyttämään yhtä optimaaliseen tahtiin, kuin esimerkiksi peukalolla. Ehkä vika on vain allekirjoittaneessa…
Ihan kivana lisäominaisuutena PS2-tanssimaton omistavat pelaajat voivat virittää sen kiinni pleikkariinsa, sillä Athens 2004 tukee sitä. Näin ollen esimerkiksi nopeutta vaativien lajien pelaaminen voi olla paljon tavallista ohjainta hauskempaa, kun pelaaja voi hoitaa juoksemisen ja pomppimisen maton päällä omilla jaloillaan.
Graafisesti Eurocom on luonut Athens 2004 pelistä toimivan, eli se ajaa asiansa, mutta ei ole mikään kovin ihmeellinen kokemus tai edes PS2-pelien graafista kärkeä. Asianlaita nimittäin on niin, että Athens 2004 on graafisesti varsin keskinkertaista jälkeä. Grafiikka on tosiaankin vain toimivaa ja etten sanoisi hieman “kuivaa”, sillä siitä ei paista lävitse minkäänlaista rajojen puskemista. Muun muassa Ateenan muinainen stadioni on ihan hienosti mallinnettu, joskin melko kamalan näköinen yleisö pilaa osittain sitä. Urheilijoiksi ei ole mallinnettu mitään oikeita tämän vuoden olympialaisiin osallistuvia kavereita yhdestäkään maasta vaan sen sijaan pelaaja joutuu tyytymään varsin geneerisiin urheilijahahmoihin ja kolmikirjaimisiin nimiin. Suomen lisäksi pelissä on edustettuna 63 muun maan kansallisuutta.
Äänipuoli on varmastikin grafiikkaa vielä kuivempi esitys ja hyviä puolia siinä ovatkin lähinnä autenttiset “kenttäsaundit”, sillä näitä ja valikkomusiikkia lukuunottamatta mitään muuta pelillä ei oikeastaan tarjottavana ole. Urheilijat eivät puhku eivätkä puhise kisaa ennen eikä sen jälkeen, mitä nyt pahviyleisö mylvii hieman senkin edestä. Suomalaisen kielen valitsemalla saa pelissä tosiaan kuulla arvostelun alussakin mainittua suomalaista varsin vähäsanaista selostusta. Mistään jatkuvasta selostamisesta ei siis ole kyse vaan lähinnä yksittäisistä kommenteista. Näillä en kuitenkaan peliäni lähtisi myymään, sillä kommentointi on erittäin tönkköä ja tunteetonta paperista luettua tekstiä.
“Ja tähän päättyi hänen kisansa”. Kuvittele edellä mainittu repliikki miehen sanomana, joka on kyllästynyt elämäänsä. Ei millään pahalla herra Myllymäki.
Onkin sinänsä sääli, että Athens 2004 ei ole lukuisia edeltäjiään paljoa parempi, koska peli kuitenkin on tämäntyylisten urheilupelien parhaimmistoa allekirjoittaneen mielestä. Mitä tämä sitten kertoo yleisurheilupeleistä? Sen, että todella paljon on vielä petrattavaa enennkuin tulemme näkemään tämän genren pelejä myyntilistojen kärjessä.
