Evil West arvostelussa

Evil West on puolalaisen Flying Wild Hogin kehittämä peli, jonka aiempaa tuotantoa ovat olleet muun muassa Hard Reset sekä ysäriräiskintä Shadow Warriorin reboottaus.

Nyt matkataan vaihtoehtoiseen villiin länteen Yhdysvaltoihin, 1800-luvulle. Eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, jossa hirvitykset, etunenässä vampyyrit riivaavat tavallisia kansalaisia. Maailmaan tutustutaan Hugh Jackmanin näköisen ja hieman Clint Eastwoodin revolverisankareiden (tai antisankareiden) kaltaisesti pukeutuneen agentti Jesse Rentierin näkökulmasta.

Jesse tienaa leipänsä isänsä, Rentier-instituutin kuudennen sukupolvijohtajan, William Rentierin johtaman vampyyrinmetsästysinstituutin alaisena agenttihomissa. Työpaikkana instituutti on käymässä työkavereiden osalta vähiin – vaarallisen työn lisää ei kuitenkaan makseta.

Agentit ovat vanhelsingiläisiä armottomia vampyyrinmetsästäjiä, turvaamassa tavallisten ihmisten arkea. Vampyyrien kurittamisen ohella siinä sivussa menevät kätevästi kaikenlaiset demonit, vampyyrien ihmisliittolaiset ja muut epämääräiset isommat ja pienemmät möttiäiset kuin jopa ihmissudetkin. Buffykin olisi kateellinen tälle kattaukselle. Vampyyrien vanha konservatiivinen neuvosto ja kapinoivat nuoremmat on revitty suoraan ensimmäisestä Blade-elokuvasta.

Mitään kovin syvällistä juonta ei sinänsä tarjoilla, sillä kuusitoista tehtäväisen ja päälle kymmenentuntisen yksinpelikampanjan aikana on käytännössä tarkoitus vain tappaa kasoittain edellä mainittujen rotujen edustajia, katsoa esirenderöityjä välipätkiä ja sitten tappaa taas hieman lisää.

Kaikesta huolimatta Flying Wild Hogin rakentama maailma hahmoineen on kuitenkin mielenkiintoinen. Jesse on hauska rääväsuu, joka on kivikasvonaamansa ohella myös persoonaltaan Hugh Jackmanin Wolverinea, murisevine one-linereineen. Vaihtoehtoisesti Duke Nukem ilman tuttua pervoläppää.

Valikoista voi lukea isosti lorea niin vihollisista kuin hyviksistäkin, kun taas pelin aikana sieltä täältä voi löytää kirjeitä, jotka on onneksi myös luettu ääneen – eli tavallaan toimivat perinteisten ääniviestien kaltaisena kivana lisädetailina tapahtumista ja maailmasta. Evil West on toimintapläjäys, jonka voisi helposti kuvitella toimivan myös toimintaelokuvanakin. Se on enemmän Van Helsing kuin 2004-vuoden hölmö (kas kummaa, Jackmanin tähdittämä) hollywoodrymistely ja ehdottomasti enemmän kunnollinen vampyyrinhakkauspeli, kuin lisenssipeli Van Helsing.

Pelimekaniikaltaan Evil West on ehtaa 3rd person toimintaa, jossa Jessellä on aseenaan perinteiset paukkuraudat, kuten haulikko ja revolveri, mutta myös oikean käden teräksinen hanskanyrkki on kätevä apu kaiken muusiksi hakkaamisessa. Vasempaan käteen saadaan hieman myöhemmin sähkönyrkki, eikä esimerkiksi ristin käyttöäkään ole unohdettu.

Parasta Evil Westin suunnittelussa on oikeastaan se, että se pitää homman tuoreena. Pelaaja saa uusia aseita ja pelin aikana kirstuista ja pusseista kerätyllä rahalla ostellaan uusia aseominaisuuksia ja monsterien pieksämisestä tienatulla XP:llä päivitellään erikoiskykyjä. Aseet aukeavat lineaarisesti pelin päättämänä, eikä kaikkia kykyjäkään saa valita ennen kuin tietty pelaajataso on saavutettu, joten siinä mielessä kyky- ja taitopuut ovat hieman tylsiä.

Karttuvaa asearsenaalia vastaamaan tarjotaan jatkuvasti uusia vihollisia tarjoilevaan pelattavuuteen. Viholliset eivät ole pelkästään eri tavoin liikkuvia, vaan myös eri kokoisia ja eri aseilla varustautuneita. Jotkut juoksevat päälle ja jotkut liikkuvat hitaammin, siinä missä toiset heittävät räjähteleviä palloja etäämmältä. Onneksi pelaajan sähkönyrkillä voi kätevästi vetää puoleensa kauempanakin olevia vihollisia ja paukuttaa menemään kuin Mike Tyson konsanaan.

Pelaajan kasvava asearsenaali on varustettu myös hyvillä ja napakoilla kontrolleillakin. Revolverin vapaa paukuttelu hoituu oikealla liipaisimella, kun taas kiväärin kanssa ammuskellaan tähtäämällä ensin vasemmalla ja sitten tulta oikealla. Teräsnyrkkiä viuhutaan RB-nappulalla ja sähkönyrkkiä LB:llä. Mitä pidempään pitää pohjassa, sen näyttävämpi alakoukku saadaan aikaan ja voidaan jopa tuplaiskulla tempaista kaveri päin dynamiittilaatikoita tai isoa piikkiobjektia. Cooldownia vaativa tehokas haulikko laukeaa X-nappulalla ja Y:llä heilutellaan ristiä, siinä missä A on kätevä ja nopea väistelynappula. Pelasin peliä pääosan ajasta hard-vaikeustasolla (evil on haastavin), mutta aina välillä päälle kyllästyin siihen, kuinka peli vyöryttää isoja vihollislaumoja kerrallaan päälle.

Hardilla pärjää suurimman osan ajasta hienosti, mutta vastaan tuleekin sitten ajoittain rasittavia vaikeuspiikkejä, jotka eivät millään mene läpi monenkaan yrittämän ja täydellisen pelaamisen jälkeen, koska vihollisista tulee paljon paksunahkaisempia – onneksi vaikeustasoa saa vaihtaa lennosta. Rasittavimpia kukistaa hardilla olivat välibossimaiset jättilepakot, joiden energiapalkki medium-tasollakin pelatessa on rasittavalla tapaa ehtymätön. Harmillisesti taas, kun on tarpeeksi kauan pelannut hardilla kaikkensa antaen, tuottaa mediumiin palaaminen liiankin helpon vastuksen. Kaikkiaan taisteleminen kuitenkin on nautittavaa ja jokainen kohtaaminen tarinallisempien hetkien välissä on yleensä hauskaa ammuskelua ja mättämistä.

Juuri kun viimeisen muutaman arvostelun aikana olen valitellut sitä, että pelit nykyään turhan usein pakottavat pelaajan hahmon kävelemään pitkiäkin hetkiä tai muuten vain keinovenyttävät kokemusta, on Evil West raikas poikkeus tähän yleistyvään massaan. Kaikki välipätkät saa halutessaan skipata ja hahmoa saa juoksuttaa aina, kaikissa tilanteissa. Välillä vastaan tulee puzzlekohtauksia, joissa väännellään parit vivut, jotta saadaan jonkinlainen ylikulkusilta käyttöön, mutta pääosan ajasta pelatessa tuntuu siltä, että peli ei tahallaan hukkaa pelaajan aikaa, vaan arvostaa sitä ja yrittää tarjota mahdollisimman paljon sitä itseään: pelattavaa ja hauskoja hetkiä. Kiitos siitä, Flying Wild Hog.

Audiovisuaalisesti Evi West on hieman kaksijakoinen tapaus. Grafiikka-asetukseien osalta tarjolla on quality ja performance, joista ensimmäinen siis panostaa kuvanlaatuun ja jälkimmäinen jouhevuuteen. Performancella tarjoillaankin nopeampaa kuudenkymmenen kuvan ruudunpäivitystä, enkä oikeastaan huomannut grafiikan laadussa suurta eroa asetuksien välillä – hieman puuroisempi performance kenties oli, mutta ei häiritsevästi. Ohessa oleva pelivideo ja kuvat on otettu quality-asetuksella. Quality-asetuksella pelatessa ruudunpäivitys oli silti jouhevaa, vaikka ruudulla oli isompikin määrä vihollisia.

Hämärimmissä kohtauksissa, esimerkiksi iltahämärässä ja pimeissä luolastoissa peli ei näytä edes quality-asetuksella graafisesti kuitenkaan niin hyvältä, kuin toivoa sopisi. Paikoittain grafiikka on jopa suttuisen oloista ja esimerkiksi vihollisten, uusista Doom-peleistäkin tuttu lopputeloittaminen näyttää sekavalta mössöltä heikommissa valaistuksissa. Liekö suurin ongelma juuri se: hieman epäonnistuneet valaistusefektit mitä tulee hämäräkohtauksiin.

Vastaavasti taas peli näyttää varsin toimivalta päiväsaikaan tapahtuvissa kohtauksissa ja olisikin siksi saanut puolestani olla pelkkää päivää läpeensä, mutta koska teemana ovat muun muassa vampyyrit, on pelissä pakko olla niitä yöllisiäkin kohtauksia. Äänimaailman osalta musiikki on rentoa, joka tuo mieleen erään toisen ”villin lännen” tarinan, nimittäin yhden kauden mittaiseksi jääneen Firefly-sarjan. Kuten Fireflyssä, myös Evil Westissä musiikki kielii siitä, että ihan vakavasti ei nyt oteta asioita ja se on hyvä, kaava ja tunnelma toimii.

Ääninäyttely on kauttaaltaan onnistunutta, eikä valittamisen sanaa juurikaan löydy. Pientä nipottamista kuitenkin on se, että noin puoleenväliin pelin kampanjaa välipätkien aikana ei näy lainkaan tekstityksiä, vaikka ne olisi asetuksista päällä. Pelin aikana kyllä ja pelin omalla moottorilla kyllä, mutta ei esirenderöidyissä pätkissä. Vastapainoksi ehdottomana mainitsemisen arvoisena plussana pelistä löytyy araknofobia-filtteri, jolla voi kaikki mahdolliset pelin hämähäkkikohtaukset siivota tyhjiksi, mikäli kammoa on. En muista missään pelissä tällaista aiemmin nähneeni, joten innovatiivisella alueella pyöritään.

Loppusanat

Evil West on mainio 3rd person toimintapelin villin lännen ja vampyyriteeman ympärillä, joka osaa pitää otteessaan rautaisen pelattavuuden ja napakoiden kontrolliensa osalta, vaikka itse tarina ei niin järin kummoinen olisikaan.