Grand Theft Auto.. Autovarkauden lisäksi myös pelisarjaa tarkoittava sana tuli pelaajien tietoisuuteen ensimmäisen osan ilmestyttyä vuonna 1998. Aluksi peli ilmestyi Playstationille ja sen jälkeen PC:lle, joista jälkimmäisellä peli itsensä varsinaisesti löikin vasta läpi ja saavutti huiman suosion sen poikkeuksellisen ja siihen aikaan vielä harvinaisen väkivaltansa ansiosta. Pelissä pelaajalle annettiin aika lailla vapaat kädet tekemisen suhteen; oli mahdollista varastaa autoja, tappaa niin poliiseja kuin tavallisia kaduntallaajiakin(joko asein tai yliajamalla), suorittaa erilaisia tehtäviä, viedä autoja satamaan pientä rahasummaa vastaan ja niin edelleen. Ainoa “sääntö” oli saada kasaan pari miljoonaa dollareissa päästäkseen seuraavaan kaupunkiin tekemällä muun muassa juuri edellä mainittuja asioita joista sai sitten sitä tarvittavaa käteistä.
Pelin suosion siivittämänä Rockstar päätti tehdä pelille jatko-osan nimeltä Grand Theft Auto II, joka ensimmäisestä osasta poiketen sijoittui jonkinmoiseen tulevaisuuteen ja esitteli lähinnä uutena ominaisuutenaan “jengisodan” jonka keskellä pelaajan piti yrittää pitää mahdollisimman hyvät välit jokaiseen jengiin kumminkin samalla yrittäen kerätä rahaa tappamalla muun muassa kyseisten jengien jäseniä ja varastamalla niiden autoja. Toinen uudistus koski poliiseja Peli oli aika surkea tekele useammastakin eri syystä ja edellä mainitut jengimeininki ja uudistetut poliisivoimat olivatkin oikeastaan pelin ainoat hyvät puolet.
No, eipä pelin kakkososan huono suosio näyttänyt lannistavan pelin tekijöitä, sillä pelille alettiin puuhailla kolmatta osaa. Osaa, joka palaisi häntä koipiensa välissä “juurilleen” 3D-muottiin istutettuna. Koska pelin kaksi ensimmäistä osaa olivat olleet ylhäältäpäin “lintuperspektiivistä” kuvattuja, olivat ennakkoluulot 3D-tyyliin siirtymisestä aikamoiset sen suhteen miten peli tulisi toteutukseltaan onnistumaan.
No kun peli sitten ilmestyi sen 3D-maailma onnistui onneksi paremmin kuin hyvin, mutta peli ei tullutkaan heti PC:lle sillä Sony meni ja osti peliin yksinoikeuden puoleksi vuodeksi Playstation 2 pelikonsolilleen ja siitäkös PC-pelaajat katkereroituivat. Sonylle tämä temppu oli kullan arvoinen, koska kyseinen konsoli kärsi juuri tuohon aikaan hyvien pelien vähyydestä ja näin GTA III:n saapuminen konsolille nosti sen myynnin rakettimaiseen kasvuun. Sonyn on siis syytä olla erittäin kiitollinen pelistä, joka oli yksi niistä jolla PS2:n suosio saatiin potkaistua liikkeelle, mutta ei siitä nyt sen enempää. Puolen vuoden odotus on vihdoin ja viimeinkin ohi, sillä GTA III on nyt saatavilla myös PC:llekin.
Peli on enemmän tai vähemmän suora käännös PS2:lta muutamia pieniä, mutta tärkeitä eroavaisuuksia lukuun ottamatta, joka on pelkästään hyvä asia sillä jo pelin PS2-versio oli erittäin hyvä. Rockstar lupasi pelin PC-versioon yhtä sun toisia lisäominaisuuksia, joita ei PS2 versiosta löydy. Valitettavasti tosin odotetuin niistä eli se moninpeli ei lopulliseen peliin kumminkaan päässyt. Muut luvatut ominaisuudet, kuten isommat resoluutiot, hiiriohjaus, omien skinien tekomahdollisuus ja oman musiikin tuominen peliin ovat pelissä onneksi kumminkin mukana.
Pelin kolmanteen osaan saavuttaessa pelisarjan hyvä meininki ja tekemisen vapaus ei ole muuttunut paljoakaan ja vapaus tehdä melkein sitä mitä huvittaa onkin juuri yksi pelin kulmakivistä. Peli alkaa siitä, kun pelin päähenkilö petetään ryöstökeikalla ja hän jää kiinni. Matkalla kohti vankilaa pelin antisankari ja 8-Ball niminen räjähde-ekspertti pääsevät hyvän tuurin ansiosta pakenemaan vankien kuljetusautosta. Lyhyen vaatteiden vaihto-operaation jälkeen varsinainen peli voi alkaa. Pelin tapahtumat sijoittuvat Liberty City (New York) nimiseen kaupunkiin joka on pelissä jaettu kolmeen pienempään alueeseen, joihin kaikkiin pelaaja pelin kuluessa pääsee rötöstelemään. GTA II:n tyyliin jokaisessa kaupunginosassa majailee enemmän kuin yksi jengi, joiden ystävällisyyteen ei tosin edellisen pelin tapaan voi vaikuttaa, mutta kunhan pelaaja tarpeeksi tekee hallaa jollekin jengille, niin kyllä se sitten myös muistetaan aina kun pelaaja kurvailee kyseisen jengin alueilla. Ainakin kun ykköskaupungissa kurvailee italialaisen mafian alueella myöhemmässä vaiheessa peliä niin saa kyllä nopeasti itseltään hengen pois.
Pelaajan ollessa rahaton pelin alkaessa, on hyvä alkaa etsiä töitä kaupungista. Tämä ei olekaan mitenkään vaikeaa, sillä tarjolla on jos jonkinlaista työtä. Itselleni ei ainakaan peliä pelatessa selvinnyt oisiko seuraavaan kaupunkiin ollut mahdollista päästä pelkästään keräämällä rahaa kuten aiemmissa osissa, sillä erilaisista pienemmistä keikoista saa kumminkin loppujen lopuksi niin vähän rahaa kerrallaan, että asian selvittämiseen menisi aika kauan aikaa ja kun ei tästä pelin manuaalissakaan mitään sanottu. Joka tapauksessa pelissä on niin sanottuja “päätehtäviä” joita suorittamalla pääsee aluksi tutustumaan myös muihin kaupungin potentiaalisiin työnantajiin ja kaikki päätehtävät pelattuaan loppujen lopuksi seuraavaan kaupunkiin. Tehtävät vaihtelevat paljolti ja niinpä pelaaja pääsee pelin kuluessa muun muassa ajamaan kilpaa ympäri kaupunkia, suorittamaan yksinkertaisia tappo -ja tuhoamiskeikkoja, sekä suojelukeikkoja ja perinteistä auton varastamista ja niin edelleen. Tehtävissä on siis aika paljon vaihtelua, mikä onkin hyvä sillä erilaisuus pitää mielenkiinnon yllä hyvin. Varsinaisten päätehtävien lisäksi jokaisessa kaupungissa on aina myös yksi yleisöpuhelin pirisemässä, johon vastaamalla pelaaja saa halutessaan lisää mitä erilaisempia töitä tuntemattomilta työnantajilta. Mikäli ottamassaan tehtävässä epäonnistuu, ei tarvitse paljoa huolestua, sillä kaikkia tehtäviä saa yrittää niin monta kertaa kun vain haluaa.
Mikäli ihan laillisuuden rajoissa pysyvä työkin kiinnostaa voi pelaaja GTA III:n mukanaan tuoman uuden ominaisuuden ansiosta ryhtyä joko palomieheksi, poliisiksi tai ambulanssi -ja/tai taksikuskiksi. Pelaajan tarvitsee vain käydä läpi ammatin pikakurssi, eli toisin sanoen varastaa alan ammatin ajoneuvo ja aktivoida “tehtävämoodi”. Esimerkiksi taksikuskina ollessaan pelaajan toimenkuvaan kuuluu ihmisten kuskaaminen heidän haluamiinsa paikkoihin Crazy Taxi pelin tapaan, kun taas “poliisina” pääsee jahtaamaan kollegoitaan, eli muita kriminaaleja. Kaikkia uramoodeja yhdistää se, että “töitä” tehdään aikarajoituksen puitteissa ja ihan hyvä ratkaisu se onkin sillä näin ne ovat tarpeeksi haastavia ja kivaa vaihtelua pääasialliselle rahankeruutavalle. Jos ja kun uramoodi alkaa tylsistyttää ja esimerkiksi ambulanssikuskina tulee tapettua enemmän ihmisiä kuin pelastettua, niin pelaaja voipi lopettaa työn tekemisen koska tahansa vain huvittaa ja palata takaisin normaaliin kriminaalielämäänsä. Toisena uutena ominaisuutena pelaajalla on mahdollisuus myös kerätä pieniä rahasummia tekemällä erilaisia stuntteja autollaan. Stunttien tekeminen onnistuu parhaiten varta vasten suunnitelluista hyppyreistä mahdollisimman kovaa ajamalla, jolloin onnistunut stuntti näytetään hienosti hidastettuna auton liitäessä ilmassa. Välillä stuntteja voi tosin onnistua tekemään myös muistakin paikoista kuin pelkistä hyppyreistä lähinnä puolivahingossa. Esimerkiksi silloin jos auto kierii katon kautta monta kertaa ympäri ja jää vielä sen jälkeen oikein päin, niin voi olla että pelaaja tästä palkitaan stunttibonuksella.
GTA III:ssa kontrollit on toteutettu siten, että pelihahmoa ohjastetaan kolmannesta persoonasta silloin kun ollaan “kävelyllä” ja tässä Rockstarin hehkuttama hiiriohjaus toimii erittäin hienosti. Eli siis kääntyileminen onnistuu hiiren avulla kun taas eteen taakse ja liikkuminen sekä strafettaminen onnistuvat räiskintäpeleistäkin tutulla näppäinyhdistelmällä. Auton kontrolloiminen sitten taas onnistuu parhaiten ainakin omasta mielestäni näppäimistöllä. Hiiriohjauksen ansiosta PS2-versiossa vaikea tähtääminen esimerkiksi singolla tai tarkka-ampuja kiväärillä loistavat onneksi poissaolollaan PC:llä, sillä hiiren avulla onnistuu tarkempaakin tähtäämistä vaativa asia erittäin hyvin ja helposti. Kaiken kaikkiaan hyvä hiiri-näppäimistöyhdistelmä toimii pelissä juuri niin hyvin kuin voisi kuvitellakin. Mitään sen kummempia peliohjaimia en pelin aikana tullut kaivanneeksi, joten en sellaista testannut. Rattia pelissä ei voi käyttää ollenkaan, eikä se kyllä oikeastaan olisikaan siihen sopinut.
Autojen varastamisen ollessa pelin pääosassa on pelissä hyvä olla iso valikoima menopelejä ja pelistä löytyykin sitten aika suuri, laidasta laitaan vaihteleva sellainen; tarjolla on tavallisempien henkilöautojen lisäksi nopeita urheiluautoja, mutta myös pakettiautoja, takseja, hälytysajoneuvoja, rekkoja, busseja, maastureita, yksittäiset roska -ja jäätelöautot ja niin edelleen. Pelin autot eivät eroa toisistaan pelkän ulkonäkönsä osalta vaan eroa on niin nopeudessa, kiihtyvyydessä, ohjattavuudessa kuin kestävyydessäkin. Esimerkiksi siinä missä urheilu-autot kiihtyvät nopeasti, kulkee lujaa ja menee mutkat kivassa sivuluisussa kun vähän käsijarrua käyttää, niin rekan taikka roska-auton ratissa taas on paljon vaikeampaa tulla mutkiin kovaa niiden kankean kääntyvyyden takia ilman että auto menee päin seiniä.
Vaurionmallinnus on toteutettu hienosti ja niinpä autojen kolhiintuessa ovien maalipinta naarmuuntuu, pelti ryttääntyy ja ovet, nokkapelti kuin takaluukkukin lähtevät lopulta kokonaan irti. Mikään menopeli ei kestä loputtomasti iskuja ja niinpä siinä vaiheessa kun auton nokka on tulessa on hyvä vaihtaa auto toiseen ehjempään.
Aiempien osien tapaan pelissä on mukana poliisit, jotta pelaaja ei ihan mielin määrin voisi tappaa jalankulkijoita ja varastaa autoja. Pelissä on käytössä edellisistäkin osista tuttu “Wanted” systeemi, joka koostuu kuudesta tähdestä ja tappaessaan tarpeeksi monta ihmistä tai varastaessaan autoja poliisin nähdessä, saa pelaaja peräänsä yhden partioauton. Olettaen, että tästä yhdestä poliisiparasta ei ole pelaajalle vastusta pelaajan jatkaessa vain laittomia puuhiaan saa pelaaja peräänsä lisää poliiseita. Jos nämäkään veijarit eivät pelaajaa kiinni pysty ottamaan, tai pelaaja parhaimmassa tapauksessa vaikka onnistuu tappamaan useita poliiseja(mikä ei ole niin kovin vaikeaa), saa hän kannoilleen autojen lisäksi poliisihelikopterin joka yrittää saada pelaajan hengiltä ilmasta käsin konekiväärillään.
Jos meno jatkuu entisellään helikopterin ja autojen ollessa kintereillä, saa pelaaja neljännen tähden “syttyessä” peräänsä poliisin erikoisjoukot, eli SWATit. SWAT-joukoilla onkin sitten jo hieman järeämmän kokoisia autoja, joita laitetaan lähinnä tiesuluiksi hidastamaan pelaajan menoa. Olettaen, että nämä kaikki yhdessäkään ei saa pelaajaa kiinni/tapettua, on sen jälkeen FBI:n vuoro yrittää. FBI:llä onkin sitten käytössään poliisiautoja vielä hieman nopeammat menopelit, joita pelaajan kimppuun tulee kerralla useita yrittäessään romuttaa pelaajan auton lunastuskuntoon. Mikäli tässä tilanteessa vielä selviää tarpeeksi kauan, saa pelaaja tuntea armeijan raivon. Itse en kertaakaan niin kauaa selvinnyt, että armeija olisi ollut vastassa sillä FBI on jo aivan tarpeeksi vaikea vastus.
Jos ja kun pelaaja väistämättä jossain vaiheessa peliä kuolee, oli se sitten poliisin taikka jengien luodeista, niin päätyy pelaaja lähimpään sairaalaan jossa sitten “heräillään” ja aletaan jatkaa matkaa. Melkeinpä kaikki palvelut, niin laittomat kuin laillisetkin maksavat ja niinpä sairaalakäyntikään ei ole ilmainen sen rokottaessa hieman varkaamme paksua lompakkoa. Jos taktisesti haluaa pelata, kannattaa massamurhaamisen jälkeen yrittää kuolemisen sijasta jäädä poliisien kiinniottamaksi, jolloin ne eivät ammu pelaajaa. Jos tässä onnistuu on “rangaistus” pienempi sillä silloin menettää ainoastaan kaikki aseensa ja rahaakin palaa hyvin vähän pääosan siitä mennessä poliisien lahjomiseen, jotta pelaaja päästettäisiin takaisin kadulle seikkailemaan.
Poliiseista voi toki yrittää päästä myös eroonkin kaiken sen takaa-ajon keskellä löytämällä pelialueelta aiempien GTA pelien tapaan lahjusmerkkejä, joilla saa aina yhden Wanted tähden pois. Toinen vaihtoehto on etsiä kaupungin automaalaamo, jossa menopeli saa upouusien peltien lisäksi vähän uutta väriä pintaansa jonka jälkeen poliisit eivät enää tunnista pelaajaa. Vaikka tappamisesta ja varastamisesta poliisin silmätikuksi joutuukin, niin esimerkiksi kaupungilla poliisien silmien edessä vastaantulevien kaistalla ajamisesta eikä ylinopeutta -ja/tai punaisia päin ajamisesta poliisit kumminkaan jaksa välittää ollenkaan. Tietysti olisi ollut realistisempaa jos näin olisi ollut, mutta eihän aiempienkaan osien poliisit tästä pelajaa “sakottaneet” eikä se silloinkaan mitenkään menoa latistanut.
Äänipuolella ollaan GTA-sarjalle ominaiseen tapaan onnistuttu hyvin. Jokainen autoista kuullostaa erilaiselta moottorinääneltään, jalankulkijat taas höpöttävät ja huutelevat kaikenlaista ja aseet ja poliisiautojen pillit sekoittuvat hienosti muun äänimaailman sekaan. GTA III:een mukaan tullut poliisihelikopteri niin ikään kuullostaa todella hienolta varsinkin silloin kun sen kova “helikopterihumina” kuuluu kolmiulotteisesti pään yläpuolella. Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, pelin PC-versio tukee 3D-ääntä ja mahdollisuutena on käyttää muun muassa valita EAX, EAX 3, DirectSound3D ja A3D 2.0 äänistandardeja. Äänet todellakin toimivat hienon kolmiulotteisesti, mutta harvoin sitä huomaa kaiken sen menon ja meiningin keskeltä.
GTA:lle olennaiseen tyyliin pelistä löytyy radiokanavia, joiden kautta kuunnellaan pääasiassa pelin musiikkeja, mutta kyllä pelistä yksi kokonaan höpötykseen perustuva radiokanavakin (chatterbox) löytyy. Jotta tunnelma mahdollisimman autenttisista radioasemista olisi mukana, pyörittävät ne myös mainoksiakin muusiikkiensa välillä jotka ovat itse asiassa aika hupaisia kuunnella. Koska musiikit soivat ainoastaan radiossa, ei pelaaja voi ollenkaan kuulla musiikkia esimerkiksi ollessaan jalankulkija. Erilaista musiikkia on tarjolla laidasta laitaan trancesta poppiin ja rappiin. Jokaisessa autossa on vakiona päällä yleensä eri radiokanava, mutta mikäli autossa kulloinkin soiva musiikki ei miellytä voi tilanteen helposti korjata yksinkertaisesti vaihtamalla radiokanavaa. Jos pelin tarjolla olevasta musiikkivalikoimasta mikään ei miellytä on vielä mahdollisuus soittaa erillisessä Mp3 radiokanavassa omia mp3 tai wav muodossa olevia musiikkejaan kunhan vain muistaa kopioida haluamansa kappaleet pelin Mp3 kansioon. Idea on todella hyvä, sillä sitten kun pelin omia musiikkeja ei enää kerta kaikkiaan jaksa kuunnella voi tuhoa kylvää ympäri kaupunkia omien lempibiisiensä tahdissa.
GTA III:n PC porttaus ei niin kovin paljoa eroa graafisesti PS2 versiostaan, eikä silmin huomattavaa eroa pelejä vertaillessa oikeastaan löydykään. PC-pelaajille on kyllä PS2 versiosta poiketen tarjolla mahdollisuus käyttää käyttää pelissä maksimissaan 1600×1200 resoluutiota ja 32 bittisiä värejä. Käytännössä eri resoluutiot kumminkin eroavat toisistaan ainoastaan sillä, että onko sahanlaitoja näkyvissä vaiko ei, tai ainakaan mitään muita eroja resoluutioiden välillä en itse tullut huomanneeksi.
Hienona erikoisefektinä pelistä löytyy motion blur, joka kuvastaa hienosti pelihahmon liikettä. Efektin voimakkuus riippuu vuorokaudenajasta ja päiväsaikaan efektiä ei käytetäkään oikeastaan ollenkaan ja ihan hyvä niin, sillä yöllä se parhaimmalta näyttää muutenkin. Lisätäkseen vielä mukavasti vaihtelua ja realismin tuntua, pelistä todellakin löytyy vaihtelevat vuorokaudenajat ja sääolot. Kaupungissa voi ruveta yht’äkkiä satamaan vettä ja ukostamaan, tai iltasella kaupunkiin saattaa laskeutua todella tiheä savusumu, joka peittää lähes koko näkyvyyden. Vuorokaudenaikoja säätelemään peliä varten on kehitetty eräänlainen kello, joka ei tosin toimi ihan niin kuin oikea kello vaan jotta estettäisiin pelaajien kyllästyminen kuoliaaksi ovat tunnit pelissä minuutteja ja minuutit sekunteja. Näin pelin aika menee aina mukavalla tahdilla eteenpäin, mutta ei kumminkaan liian lujaakaan. Kello ei pelkästään vaikuta vuorokaudenaikaan, vaan tietyt työnantajien putiikit ynnä muut ovat kiinni tiettyinä aikoina ja esimerkiksi ainoastaan yöaikaan voi “hyödyntää” prostituutiopalveluita.
Yksi PC-versioon sisällytetyistä ominaisuuksista on mahdollisuus luoda omia “skinejä” eli niin sanotut kuoret pelihahmolleen ja jos ei pidä pelin antisankarin “vakiolookista”, voi sen vaihtaa mieleisekseen. Pelin mukana tulee alkuperäisen “PS2-skinin” lisäksi myös yksi Rockstarin PC-versiota varten tekemä, joten jos ei osaa itse sellaisia tehdä niin voi sitten käyttää tätä kakkosvaihtoehtoa. Itse tulin kokeilleeksi miltä oma tekemä skini pelissä näyttäisi ja lopputuloksen voikin nähdä kuvissa, joissa autovaras on sinisissä housuissa ja valkoisessa takissa.
Ettei ihan pelkästään kehumisen puolelle mene koko tämä arvostelu, niin on kyllä jokseenkin valitettavaa että peli vaatii todella paljon tehoa koneelta pyöriäkseen kunnolla. Vähänkään millekin koneelle “väärillä” asetuksilla pelin saa helposti pyörimään ikävän töksähtelevästi, joka vaikuttaa yleiseisesti ottaen pelaamisen sujuvuuteen ja vaikeuttaa esimerkiksi ajoneuvojen hallintaa ärsyttävästi. Testikoneella pelin sai pyörimään ensimmäisessä kaupungissa sujuvasti ilman edellä mainittua töksähtelemistä noin puolen tunnin oikeiden asetusten etsimisen jälkeen. Kunhan piti resoluution 1024×876:ssa ja värimäärän 16-bittisenä, sekä vähensi valikoista autojen ja ihmisten piirtoetäisyyden hieman alle puolenvälin, niin pelin sai pyörimään pelattavasti.
Kakkoskaupungin ollessa paljon isompi kuin ensimmäisen, alkoi peli töksähtelemään taas todella ikävällä tavalla sinne päästessä ja vaikka piirtoetäisyyden pudottikin lähes minimiin ei tuntunut töksähtely loppuvan. Toki resoluutiota olisi voinut alentaa, mutta silloin rumat sahanlaidat pistivät jo ainakin omasta mielestäni liikaa silmiin, joten en pitänyt resoluution alentamista vaihtoehtona. Löydettyäni muutaman epävirallisen korjaustiedoston, sain pelin lopulta pyörimään sujuvasti myös kakkoskaupungissakin, vaikka menin vielä nostamaan piirtoetäisyyden maksimiin ja värimäärän 32-bittiseksi.
Huonon ruudunpäivityksen lisäksi ärsyttämään kävi pelin hieman liian kova SafeDisc 3(?) kopiosuojaus, joka taasen aiheutti jatkuvasti pelaamisen aikana monen minuutin(ennätys 10) jumiutumiskohtauksia joka kyllä alkoi ottaaa päähän. Asia korjaantuu tosin helposti kunhan vain haki peliin NoCD kräkkitiedoston ja pakottaa pelin lukemaan kaiken kovalevyltä. Jumiutuminen johtuu siitä, että peli asentuu aika lailla idioottimaisesti jättäen kaikki äänitiedostot musiikkeja myöten luettavaksi CD:ltä ja kun pelissä on se kopiosuojauskin, niin CD-asema hukkaa välillä sen mitä oli lukemassa ja tästä siis yllä mainittu ongelma. Todella ikävää, että tällaisia surkeasti toteutettuja kopiosuojauksia pitää mennä laittamaan peleihin, tosin tämä ei ole kyllä mikään ensimmäinen kerta.
Vaikka näillä epävirallisilla korjauksilla ja kräkeillä on mahdollista saada peli pyörimään (ainakin testikokoonpanolla) ja toimimaan kunnolla niin on silti valitettavaa, että Rockstar ei voinut varata aikaa optimioidakseen peliä paremmin ottaen huomioon, että pelin minimivaatimuksetkin ovat lievästi sanottuna alimitoitetut. Täytyy vain toivoa, että pelin tekijät saavat nopeasti aikaan virallisen päivityksen joka hieman parantaisi ja korjaisi muuten jo valmiiksi erittäin hyvän pelin paria ongelmaa.
