Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban arvostelussa
Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban pelillään EA jälleen kerran osioittaa, että se osaa tehdä lisenssistä kuin lisenssistä pelattavan pelin. Prisoner Of Azkaban on etenkin nuoremmille Harry Potterin faneille varmasti nautittava kokemus, mutta lyhykäinen ja ehkäpä hieman liian helppo toimintaseikkailu itse elokuvaa odotellessa.

Monet tietävät tätä nykyä kuka tai mikä on Harry Potter kun kuulee sen mainittavan. Kyseinen nimike on Taru Sormusten Herra -trilogian rinnalla toinen niistä 2000-luvun lopun elokuvasarjoista, joka on kerännyt jo todella huikean määrän katsojia. Potter elokuvia on tähän mennessä ehditty tehdä jo niinkin monta kuin kolme: Harry Potter ja Viisasten Kivi, Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio, sekä tätä kirjoittaessani elokuussa Suomen elokuvateattereihin rantautuva Harry Potter ja Azkabanin vanki. Kaiken kaikkiaan elokuvia pitäisi ilmeisesti tulla kuusi kappaletta. Tästä elokuvasarjan uusimmasta osastakaan tuskin tulee mikään floppi, sillä se keräsi lipputuloja Britannian ensi-illan aikana noin 7,5 miljoonaa euroa.
Suomalaisille elokuvasarjan faneille sanottakoon, että nyt on hyvä harrastaa pientä alkulämmittelyä ja vaikkapa pelata Electronic Artsin aiheesta väsäämiä pelejä. Itse on tässä vaiheessa pakko tunnustaa, että yhtäkään Harry Potter kirjaa en ole lukenut tai elokuvaa nähnyt, enkä liiemmin myöskään niitä aikaisempia pelejäkään pelannut. Eikä ole kyllä pahemmin houkutellutkaan. Nyt kuitenkin näistä jälkimmäiseen puuhaan jouduin, sillä arvosteluumme saapui EA:n uusin Harry Potter peli, Harry Potter ja Azkabanin vanki.
EA:n peli noudattelee tavallisen lisenssipelin turvin itse elokuvan tapahtumiin kuin henkilöihinkin perustuvaa toimintaa. Pelin alussa Harry Potter ja kaverukset palaavat koulun penkille kolmatta lukukauttansa suorittamaan ja saavat pian kuulla, että paha Sirius Black joka on vastuussa Harry Potterin vanhempien murhaamisesta, onkin karannut Azkabanin vankilasta. Tämän lisäksi Harry Potterin kiusana on ne peloittavan näköiset ankeuttajat, jotka ovat Siriuksen kannoilla.
Näistä asetelmista alkaa siis Harry Potter ja Azkabanin vanki peli. Koska vihollisen uhka on vakavampi kuin aiemmin, voi pelaaja pelisarjan edellisistä osista poiketen tällä kertaa ohjastaa Harry Potterin ohella myös tämän kahta kaveria Ronia ja Hermionea. Hieman vuosien takaisen The Lost Vikings pelin tapaan, kukin pelihahmoista osaa hieman eri juttuja tai tarkemmin sanottuna loitsuja. Ron on se, joka osaa esimerkiksi kiipeilyloitsut, Hermione osaa muuntua eläimeksi kuten jänis tai lohikäärme, kun taas Harry taitaa esimerkiksi jäädytysloitsun. Loitsuja pelissä on kaiken kaikkiaan yhteensä kymmenen erilaista.
Pelissä tasosuunnittelun kohdalla on tehty siten, että oikeastaan koskaan ei voi eksyä eikä olla tietämättä mitä tehdä seuraavaksi, koska etenemisreittejäkin on usein vain se yksi ainut. Jos eksyy, opastaa pelaajan mukana oleva kätevä kartta eteenpäin. Oikeastaan ainut paikka missä koko pelin aikana voi mahdollisesti eksyä on Potterin ja kaverusten noitakoulu, joka ei ole niin putkimainen kuin muu osa pelistä.. Itse eksyin kerran.
Pelin tarina noudattelee mitä ilmeisemmin elokuvastakin tuttua tarinaa ja kokonaisuudessaan Harry Potter ja Azkabanin vanki peli on saumaton ja hieman elokuvamainen kokemus, jonka sekaan on upotettu pelattavaa. The Lost Viking pelistä poiketen, pelaaja ei saa itse valita pelattavaa hahmoaan vaan sen sijaan peli antaa pelivuoron tietylle hahmolle silloin, kun tätä pelissä tarvitaan pelin kulun edistämiseen. Loitsuja pelissä tarvitaan tuon tuosta esimerkiksi esineiden siirtelyyn tai lukkojen avaamiseen. Yleensäkin ottaen loitujen käytöllä on erittäin tärkeä rooli pelin etenemisen suhteen, sillä oikeastaan kaikki pelin “ongelmat” ratkaistaan loitsuilla. Pelin käyttöliittymä ja kontrollit ovat suunniteltu erittäin simppeleiksi, jotta pienemmillä lapsilla ei tulisi vaikeuksia liikkumisen ja loitsujen käytön kohdalla.
Liikkuminen hoituu näppärästi WASD-yhdistelmän avulla ja harvoissa hyppimis-pomppimis kohtauksissa tarvittava hyppiminen onnistuu oikealla hiiren napilla. Kameraa kieputellaan ja ohjataan hiirellä. Loitsujen käyttäminen aktivoidaan pitämällä vasenta hiiren nappia pohjassa. Loitsuja ei voi käyttää mihin tahansa ja silloin kun loitsu onnistuu johonkin esineeseen, alkaa ruudulla killumaan eräänlainen loitsukuvake joka ikäänkuin ilmoittaa loitsun käytön mahdollisuudesta. Kulloinkin käytettävää loitsua ei saa itse valita, vaan se on nimenomaan juuri “loitsukuvakkeiden” ennalta määrittelemä. Joissain pelin kohdissa kolmen popppoo joutuu toimimaan myös yhdessäkin, esimerkiksi kun pitää saada auki kolme lukkoa. Lukkojen avaaminen ei tietystikään onnistu yhdeltä hepulta yksi kerrallaan vaan lukot on avattava kaikki samanaikaisesti. Tällöin hieman pidempään hiiren vasenta nappia pohjassa pitämällä aktivoivat myös tietokoneen ohjattavaksi jäävät kaksi muuta kaveria loitsukeppinsä.
Loitsut eivät pelkästään koske esineiden kanssa interaktiivisessa vaikutuksessa olemista vaan silloin tällöin pelissä tulee myös vastaan Potterin maailmaan sopivia vihollisiakin, kuten ankeuttajia, ilkiöitä, lumottuja luurankoja ja niin edelleen. Viholliset ovat erittäin helposti voitettavissa, eivätkä ne muutenkaan loista reaktionopeudellaan tai älykkyydellään. Energiaakin saa erittäin tiuhaan tahtiin suklaasammakoista ja automaattisia tallennuspisteitä pelissä on enemmän kuin riittävästi, eikä näin ollen samojen kohtien uudelleen yrittämistä tarvitse oikeastaan kokea.
Kaikesta voikin päätellä, että peli on pelattavuudeltaan tasoa erittäin helppo ja siksi onkin syytä ottaa vakavasti pelin kolmen vuoden ikäsuositus. Alle kymmenen vuotiaille lapsille kyseinen peli varmasti sopii parhaiten. Peli ei ole kestoltaan mikään pitkä kokemus ainakaan kokeneelle ja hieman vanhemmalle pelaajalle kuten allekirjoittanut, mutta sen parissa viihtyvät pienemmät lapset varmasti paljon pidempään. Pakko se on myöntää tässä vaiheessa, että peliä pelasi ihan mielellään hamaan loppuun vaikkakin peli oli allekirjoittaneelle läpihuutokamaa ja vaikka en Harry Potterista muuten välitä laisinkaan.
Visuaalisesti EA:n pojat ovat saaneet hienosti vangittua Harry Potterin värikkään maailman. Grafiikka on värikästä ja samalla erittäin hienoa. Pelin kolme sankaria ovat hienosti mallinnettuja oikeista esikuvistaan, jota Harry Potter fanit varmasti arvostavat. Äänimaailma on yhtälailla kohdallaan ja pelissä kuullaan hyvää, pelin henkeen sopivaa musiikkia kuin myös ääninäyttelyäkin pelin välianimaatioiden kuin itse pelinkin aikana. Pelin kolme sankaria ovat ainakin mitä ilmeisemmin lainanneet äänensä pelille(en ole tosin täysin varma)ja loputkin ääninäyttelijöistä ovat jos ei nyt niitä alkuperäisnäyttelijöitä niin ainakin ammattilaisia työssään.