Vuonna 1999 ilmestynyt Homeworld-peli laittoi kilpailijansa polvilleen tuomalla tosiaikanaksutteluihin hienosti mallinnetun 3D-ympäristön, joka oli harvinaista herkkua tuohon aikaan. Hienon ulkoasun lisäksi peli vangitsi pelaajansa upealla tunnelmallaan, musiikillaan, juonellaan, yksityiskohdillaan, sekä eritoten eeppisillä avaruustaisteluillaan. Noin vuosi takaperin, Homeworldista julkaistiin sen toinen osa Homeworld 2, jota valitettavasti emme tuolloin saaneet arvosteluun. Hiljattain pelistä kuitenkin julkaistiin BestSeller-versio, jonka Game Reality sai otettua arvosteltavakseen.
Homeworld 2 käytännössä jatkaa siitä mihin pelin ykkösosa jäi. Kushaneiden jälkeläiset, Hiigaranit ovat rakentaneet itselleen aluksen, joka on täysin identtinen ykkösestä tutun Kushaneiden putkimaisen emoaluksen kanssa. Hyvät Hiigaranit käyvät kiivasta sotaa avaruudessa vailla kotia vaeltavia pahiksia vastaan, jotka tällä kertaa kulkevat nimellä Vaygr.
Pelissä pärjätään keräämällä Resource Uniteja, joita voi kerätä lähettyvillä leijailevista asteroideista kyseiseen toimintaan tarkoitetulla kalustolla. Kerättyään varastonsa täyteen, kerääjä-alus pyrkii telakoitumaan lähimpään yksikköön jolla on resurssit ottaa vastaan asteroidista kerätty materiaali, jonka jälkeen tavaran voi käyttää joko yksiköiden parantelemiseen tai niiden rakentamiseen.
Tehtävät rakentuvat aina pelaajan emoaluksen ympärille ja se onkin ainoa yksikkö jota tulee varjella, sillä sen tuhouduttua tehtävä tulee suorittaa joko alusta, tai kaivaa esille aiemmin tallennettu peli. Tosin ykkösosasta poiketen, tehtäviin on määritelty etukäteen missä kohtaa peli tallentaa automaattisesti, joka usein tulee myös todella tarpeen. Emo-, ja tukialuksiin voi telakoida tietyn määrän pienemmän kokoluokan yksiköitä, joka osoittautuu hyödylliseksi eritoten tilanteessa, jossa esimerkiksi siirretään suuren luokan laivuetta hyökkäykseen ja korjaustöihin käytettävät yksiköt tarvitsevat suojaa tulelta. Toisin kuin ykkösosassa, tällä kertaa korjausta suorittavat yksiköt eivät olekaan erillisiä, vaan normaalit kerääjät voivat korjata muita vahingoittuneita aluksia, mutta tämä vaatii erillisen yksikköön kohdistuvan päivityksen, joka ei – yllättävää kyllä – maksakaan mansikoita.
Vanhan Homeworld-veteraanin silmin ei tarvitse peliä montaa sekuntia kauempaa katsoa huomatakseen massiivisia muutoksia sen käyttöliittymässä. Yksi huomattavimmista muutoksista on se, että Homeworld 2:ssa frigaatti-luokan yksilöt ja siitä suuremmat ovat ainoita yksiköitä joita on mahdollista komentaa tai edes rakentaa erillisinä aluksina. Fighter- ja Corvette-luokan yksiköt putkahtelevat emoaluksesta viiden-, sekä kolmen yksikön lentueina. Toinen merkittävä muutos on erityisesti pienimpien hävittäjien vauhti jota on lisätty noin puolella. Kun vielä vaihtoehtona on parantaa niiden moottorit huippuunsa, sujuu avaruudessa kiitely varsin rattoisasti. Pelin valikot on nekin muutettu mahdollisimman eri näköisiksi kuin ykkösessä, mutta pienellä harjoittelulla ne tulevat äkkiä tutuiksi.
Mielenkiintoisena lisänä, pelaajalle annetaan ensimmäistä kertaa mahdollisuus rakentaa myös puolustukseen soveltuvia yksiköitä. Esimerkiksi ioni-kanuunoilla varustetuilla alustoilla voi helposti suojata emoaluksensa massiivisista aluksista koostuvaa tähtilaivuetta vastaan. Pelissä tarvitsee myös rakentaa emo-, ja tukialuksiin erilliset laitokset, jos mielii rakentaa laitoksen valikkoon kuuluvia aluksia. Kyseiset laitokset rakentuvat suoraan aluksen kylkiin ja siksi ne voidaankin helposti tuhota erikseen. Siksipä esimerkiksi vihulaisten tukialuksista kannattaa ensin tuhota kriittisimmät osat, jonka jälkeen ne on helppo joko ottaa haltuun tai laittaa osiksi voimakeinoja kaihtamatta.
Lentueiden muodostelmia on myös valitettavasti muutettu rankalla kädellä. Siinä missä pelaaja pystyi ennen valita kaikki kynsimuodostelmasta seinämuodostelmaan, on nyt vain kolme vaihtoehtoa, jotka nekin käytännössä vain tarjoavat määritelmät alusten reaktioihin vihollisia kohdattaessa. Mielestäni tämä on varsin harkitsematon ratkaisu Relicin pojilta, sillä muodostelmat olivat yksi keskeinen osa alkuperäisen Homeworld-pelin loistokkaasta tunnelmasta.
Vaikka varsinaisista lentue kohtaisista muodostelmista onkin luovuttu, peli mahdollistaa useampien eri ryhmien kokoamisen yhdeksi suureksi laivueeksi, jolle voi myös valita yhden kolmesta eri muodostelmasta. Jos valittu ryhmä on osa suurempaa laivuetta ja kun laivue määrätään liikkumaan johonkin, kerääntyvät kaikki alukset automaattisesti valittuun muodostelmaan ennen kuin ne varsinaisesti aloittavat matkansa.
Peli koostuu yhteensä 15 yksinpelikampanjan tehtävästä ja muutamasta tutorial-tehtävästä, joissa opetellaan pelin perustoiminnot. Valitettavasti on kuitenkin todettava, ettei tehtäviin olla uhrattu kovinkaan suurta määrää mielikuvitusta, jonka johdosta esimerkiksi oman telakan taakse “yllättäen” usein ilmaantuukin kasa vihulaisia vain tehtävää vaikeuttaakseen.
Homeworld 2:n grafiikka on onnistuttu pitämään saman tyylisenä kuin se edellisissäkin osissa on ollut, vaikkakin polygonien määrä on lisääntynyt ja tekstuureita on paranneltu. Tämän lisäksi myös esimerkiksi alusten jättämiä suihkuvirtoja on korjailtu huomattavasti silmää miellyttävimmiksi. Peli tuntui myös pyörivän pyörivän Geforce 4 Ti 4200:lla 1024×768 resoluutiolla kohtuullisen sulavasti.
Ykkösosassa musiikki näytteli yhtä tärkeimmistä rooleista pelin tunnelman luojana. Erityisesti se loi tehtäviin ja avaruustaisteluihin tiettyä syvyyttä jota todella harvoin tapaa enää nykyajan peleissä. Valitettavasti kuitenkin on todettava, ettei musiikin tärkeyttä ole pidetty suuressa arvossa HW2:sta tehtäessä, sillä vaikka se onkin varsin omaperäistä, suurimmalta osin se kuulostaa tuiki tavalliselta, sieluttomalta rummutukselta.
