Arvostellut: Mikko Kosonen, 21.maaliskuu 2019

Peliarvostelu

Kingdom: Two Crowns

Pelin nimi:Kingdom: Two Crowns
Lajityyppi:Strategiapelit
Alusta:PC
Kehittäjä/Julkaisija:Noie/Coatsink
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Kingdom: Two Crowns kansikuva

Kingdom: Two Crowns on vuonna 2015 alkunsa saaneen Kingdom (classic) pelin toinen jatko-osa. Vuonna 2016 päivänvalon näki Kingdom: New Lands. Joulukuussa 2018 julkaistu kolmas peli, Two Crowns, on sekin indiekehittäjien Noion ja Coatsinkin yhteistyötä. Allekirjoittanut sai pelin käsiinsä vasta nyt, mutta koska peli vaikutti mielenkiintoisen erilaiselta, päätin kirjoittaa siitä kaikesta huolimatta.

Melkeinpä nimensä mukaisesti Kingdom-sarjan uusimman tulokkaan suurimpiin uudistuksiin lukeutuu uuden kampanjan ohella netissä kuin samalla koneellakin kaverin kanssa onnistuva co-op -pelitila. Allekirjoittaneella ei ole kokemusta kahdesta aiemmasta pelistä ja varsin eriskummalliselta tapaukselta pelin trailerissa vaikuttanut Kingdom: Two Crowns onkin oikeastaan melko kiehtova pelikonsepti, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mikä keskeinen idea sitten on? Kingdom: Two Crowns jatkaa classic-pelin viitoittamalla tiellä. Pelin genreksi kehittäjät itse sanovat sen olevan ”sivuttain scrollaava 2D strategia- ja resurssien managerointipeli.”

2D-kuningattaren vallan alla

Ideana on pitää yllä monarkiaa ja toimia kuninkaallisena, alamaisia käskyttäen. Pahat demonit (Greed) tulevat portaaleista aika ajoin kiusaamaan ihmisten elämää. Samaan aikaan pitäisi valmistella laivaa vesille, jotta päästäisiin tutkimaan tutkimatonta maailmaa ja uusia saaria ja sitä kautta saa käyttöön uutta rakennusteknologiaakin. Rakenna, laajenna, puolusta – siinä pelin motto.

Jokaisen maailman (tai uuden saaren) alussa pelaaja saa ohjattavakseen kuningattarensa hevosen selässä. Alkutekijöistä lähdetään sitten parantelemaan ja rakentelemaan hyvin pitkälti perustekijöissään olevaa muutaman puukepin leiriä isommaksi kyläksi vartijoineen. Pelaajan budjetti määräytyy sen mukaan montako kultakolikkoa tai timanttia rahapussukasta löytyy. Kaikki rakentaminen ja parantelu vaativat oman määränsä kolikoita. Rakentamiseen ja puolustamiseen tarvitaan myös alamaisia ja pelaaja voikin värvätä metsässä teltoissa ja hökkeleissä asuvia resupekkoja avukseen menemällä metsään ratsain ja pudottamalla kolikoita köyhille. Kolikon saaneet köyhät sitten innostuvat ja juoksevat uusissa vaatteissa pelaajan leiriin palkatun väen muodossa. Leirissä voidaan kolikoilla rakennella työkaluja, kuten jousipyssyjä ja vasaroita, joita uudet palkolliset sitten ottavat käyttöönsä, omaksuksuen kukin tietyn roolin.

Jousimiehet puolustavat kylää demoneilta, mutta myös käyvät metsällä ampumassa jäniksiä ja kauriita. Rakentajat rakentavat ja päivittelevät rakennuksia ja suojauksia, kuten kylän aitoja. Rakentajat myös rakentavat pelaajalle jokaisessa tasossa sen uuden laivan, jolla lähdetään lopulta seilaamaan. Koska laivan rakennus vaatii isomman määrän kolikoita useampaan kertaan, ei laivan rakentaminen heti kentän alkaessa ole koskaan mahdollista. Pala palalta pelaaja laajentaa kyläänsä kaatamalla metsän puita ja rakentamalla lisää aitaa. Mitä enemmän aitaa, sitä laajemmalle pelaajan kylä ulottuu ja voidaan paremmin metsästää eläimiä sekä muun muassa viljellä maata. Näistä aktiviteeteista kuningatar sitten pääsee keräämään kolikoita. Kylää voidaan jatkaa kumpaan tahansa ruutua tahansa. Molemmissa päissä on myös demoneiden portaali, joten demonit hyökkäilevät molemmilta puolilta. Puolustus ja jonkinnäköinen suoja-aita olisikin siis hyvä aina olla kasassa molemmissa päissä.

Ahneus uhkaa lännestä ja idästä

Jos ja kun demonit pääsevät käsiksi pelaajaan tai palkollisiin, eli työläisiin ja jousimiehiin, varastavat ne pelaajan kolikot ja työläisten työkalut. Piestyt rahansa ja työkalunsa menettäneet työläiset lähtevät valumaan hiljalleen takaisin metsään, kohti entistä elämäänsä. Varomaton kuninkaallinen jää demonien kynsiin hänkin ja demonit tökkivät pakenevaa pelaajaa saadakseen pussukasta lentäviä kolikoita. Demoneita voi yrittää paeta ja samalla kerätä takaisin putoilevat rikkaudet, mutta aina se ei onnistu ja demoni pakenee kolikon kanssa. Jos demoneita on useampi perässä, haluaa jokainen omansa. Mikäli kolikoita ei ole tarpeeksi tai pelaajan pussukka on kokonaan tyhjä, lentää kruunu lopulta päästä. Mikäli kruunua ei ennätä nappaamaan takaisin, vievät demonit kruunun menneessään ja monarkia romahtaa ja peli palautuu taaksepäin, viimeisimmälle tallennuspisteelle. Peli etenee yö-päivä -rytmin turvin ja päivä vaihtuu aina seuraavaan kellonkumahtelun saattelemana. Kruunun menetys palauttaa pelaajan aina päivän taaksepäin etenemisessään.

Perusidealtaan Kingdom: Two Crowns on varsin mielenkiintoisella tavalla rakennettu ministrategia. Laivan rakentaminenkin vaikeutuu ja muuttuu hintavammaksi saari saarelta, minkä lisäksi jos haluaa palata jollekin aiemmalle saarelle, on paloiksi hajonnut laiva jälleen kasattava tutullakin saarella uudelleen. Eli pikavisiitti vanhoihin leirimaisemiin ei suinkaan jää pikaiseksi, kun on jälleen kerättävä kolikkoa, että saa haaksirikkoutuneen jollan kuntoon.

Pidemmän päälle pelin oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle juoksentelu kuitenkin alkaa hieman puuduttamaan. Käytännössä pelaaja kun valvoo kaikkea manuaalisesti ja pitää huolta valtakunnastaan. Jos suojamuurit on hajotettu ja kaikki työläiset harhailevat sekavina leirin toisessa päässä, on pelaajan tehtävä korjata kaikki mallilleen. Rakentajat osaavat ainoastaan korjata puliksi hajonneita aitoja, mutta eivät rakentaa uusia kokonaan hajotettujen tilalle. Jos kolikkopussikin ammottaa tyhjyyttään, on budjettia vaikea nopeasti saada kasaan, etenkin jos kukaan ei ole metsästämässä eläimiä. Rahaa voi saada metsästä löytyvistä aarrearkuistakin, mutta aina niitäkään ei löydy. Tuhoisan vihollishyökkäyksen jälkeen voikin olla hyvin hidasta korjata oma valtakunta entiseen loistoonsa. Muutamien kolikoiden toivossa edes takaisin juostessa tulee välillä mietittyä, että voisiko sitä tehdä jotain järkevämpääkin. Näinä hetkinä peli tuntuukin vähän turhan paljon kullan grindaamiselta.

Parhaimmillaan juoksentelu ja oman valtakunnan hoitaminen ja laajentaminen on kuitenkin tunnelmallista ja rentouttavaakin puuhaa. Kingdom: Two Crowns on visuaalisesti toteutettu peliin erittäin hyvin sopivalla pixelart-grafiikalla ja paikoin teeman vuoksi mieleen tuleekin esimerkiksi ne vanhemmat King’s Quest -sarjan pelit. Taustalla soi vaihtelevaa ja hyvinkin kaunista musiikkia. Oman pikkulisänsä tuovat vaihtelevat vuorokaudet sekä säätilat. Täyskuun valaisema leiri ja rankkasateen piiskaama maailma ovat hienoja.

Kerro, kerro kuvastin, kumpi on maassa kaunehin

Kingdom Two Crowns -pelin etulyöntiasema on ehdottomasti sen uusi co-op tila, jossa kaksi kuninkaallista (Two Crowns) voivat alkaa hoitaa valtakuntaa yhdessä. Tämä onnistuu joko samalla koneella jaetulla ruudulla tai sitten netin välityksellä, kunhan löytyy joku sellainen ystävälistalta, jolta löytyy myös peli. Hieman oudosti en aluksi meinannut millään saada jaetun ruudun peliä päälle ja jouduin jopa turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan, sillä peli ei suostu kertomaan miten paikallinen co-op onnistuu. Näemmä en ollut ainoa, joka asiaa ihmetteli. Kaksinpelailu samalla koneella tapahtuu siten, että aloitetaan peli yksin ja sen jälkeen joko K- tai J-näppäintä painamalla saadaan peli kysymään ”aktivoidaanko jaetun ruudun peli?” Yhdessä voi pelailla joko kahdella peliohjaimella tai sitten niin, että toisella on padiohjain ja toisella näppäimistö käytössään. Kakkospelaaja voi mukavasti poistua ja liittyä drop-in drop-out -hengessä.

Kaksi kruunua on luonnollisesti hauskempaa, mutta myös pelimekaanisesti turvallisempikin tapa pelata, sillä jos toinen menettää kruununsa demoneille, on mukana edelleen se toinen kruunupää. Tämä tarkoittaa sitä, että peli ei päätykään vaan jatkuu niin kauan, kunnes molemmat ovat menettäneet kruununsa. Kaksin on toki myös tehokkaampaa juoksennella peliruudulla, kun toinen pelaaja voi koluta toista suuntaa ja toinen toista. Kaksinpelissä molemmilla on omat rahapussit, joten jos toinen on demonien tökittävänä, eivät kaikki rahavarat mene hukkaan. Yksinpelinä peliin kyllästyykin kieltämättä helpommin, vaikka pienempinä annoksina Kingdom: Two Crownson varsin hauskaa ja erilaista pelattavaa.

Loppusanat

Kingdom: Two Crowns on varsin mielenkiintoisella idealla varustettu indiepeli, joka tarjoilee pixelart-grafiikalla sekä kauniilla taustamusiikilla maustettua ministrategiaa sivuttain scrollaavassa 2D-ympäristössä. Pienempinä annoksina etenkin yksinpeli toimii paremmin, paikallinen jaetun ruudun co-op tekee pelaamisesta hieman mielekkäämpää. Tätä kirjoittaessa pelille on myös saatavilla ilmainen dlc-paketti Shogun, joka sisältää feodaaliseen Japaniin sijoittuvan kampanjan, niille, jotka eivät pelistä saa tarpeekseen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Mielenkiintoinen idea
  • - Pixelart + kaunis musiikki toimivat
  • - Jaetun ruudun co-op
  • - Ilmainen dlc-kampanja tarjoaa lisää pelattavaa

Huonoa

  • - Yksinpelailu ja kolikoiden perässä ravaaminen pidemmän päälle tylsää