Peliarvostelu

Mass Effect

Pelin nimi: Mass Effect
Lajityyppi: Roolipelit
Alusta: PC
Kehittäjä/Julkaisija: Bioware/EA
< >
Avaa pelin lisätiedot
User profile picture Teksti: Petteri Hemmilä, 27.8.2008 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun Mass Effect kansikuva

Siitä onkin jo aikaa, kun pääsin viimeksi pelaamaan oikein rehellistä vanhan koulukunnan avaruusseikkailua. Tiedättehän; siis sellaista, jossa maailmankaikkeutta johtaa ihmismäisistä roduista koostuva neuvosto, ihmiskunta on itsessään muuttunut sopuisaksi avaruuslaivaston johtamaksi allianssiksi ja triviaalit askareet, kuten syöminen, nukkuminen, ovien avaaminen ja vessassa käyminen kuitataan kehittyneellä teknologialla. Tässä maailmassa kaikilta avaruusolennoilta löytyy kaksi kättä, kaksi jalkaa ja tietenkin suu, jolla vääntää ihka-aitoa englantia. Koska isompia arkihuolia ei juurikaan ole, jää näissä tarinoissa päähenkilön tehtäväksi yleensä mystisen, koko maailmankaikkeuden älyllistä elämää uhkaavan pahan kukistaminen. Tätä tuttua asetelmaa hyödynnetään Biowaren kehutussa Mass Effectissä, joka on EA:n luotsauksessa nyt lopulta päätynyt myös pc-pelaajien littunäyttöjä valaisemaan.

Kuten Mikon Xbox 360 -arvostelusta voi lukea, oli Mass Effectin Xbox 360 -versio yksi koukuttavimpia scifipläjäyksiä, joita Microsoftin pelipurnukalla on koskaan nähty. Pc:llä scifipelien kirjo on suurempi, eikä Star Control 2:n voittanutta olekaan, mutta huolellinen käännöstyö ja mukaansa tempaava tarina nostavat myös pc- Mass Effectin modernien klassikkopelien eliittiin. Pohjimmiltaan peli ei juurikaan Xbox -edeltäjästään eroa: tarina on sama tavanomainen, yhden superpahiksen ajojahdista kohti maailmanloppua vyöryvä lumipallo, tekoälyn yleisin kuolinsyy on typeryys ja taistelu tuntuu turhan kankealta nykyisiin räiskintänormeihin rinnastettuna. Näitä hyvin ilmeisiä ongelmia kompensoidaan suorastaan mainiolla dialogilla, jossa pelaaja saa valita sanottavansa vapaasti kusipäisyyden ja hyväntahtoisuuden väliltä, uskottavalla, nippelitietoa pursuavalla pelimaailmalla sekä aisteja hivelevällä audiovisuaalisella toteutuksella. Viimeksi mainitulla osa-alueella omaa sydäntäni lämmittävät ennen kaikkea pelin syntetisaattoripainotteiset musiikit, jotka tuovat elävästi mieleen Vangeliksen ikivihreän Blade Runner -soundtrackin.

Kuten Halo 2 on opettanut, voidaan hyväkin peli lähestulkoon tuhota puolivillaisella toteutuksella. Mass Effectin käännöksestä vastannut Demiurge Studios on onneksi osannut välttää pahimmat käännöspelien sudenkuopat ja grafiikan ohella, korjauksia on tehty mm. pelin käyttöliittymään. Remonttiin ovat lähteneet niin inventaarioruutu, Xbox-version taisteluissa käytetty ”ohjauskiekko”, kuin lukkojen ja järjestelmin hakkeroinnissa käytetty alipelikin. Ohjauskiekko on korvattu ”space”-namiskasta esiin ponnahtavalla taistelukäyttöliittymällä, josta luonnistuu samalla kertaa tekoälykumppaneiden käskytys sekä erikoistaitojen hyödyntäminen. Taistelu jähmettyy tällöin hetkeksi paikalleen, jättäen sopivasti harkinta-aikaa rinnalla taistelevien tekoälytunareiden käskytykseen. Hakkerointipuzzlet on puolestaan korvattu hieman Commodore 64:n Froggeria muistuttavalla alipelillä, jossa pelaajan pitää kuljettaa pientä kolmiota, kohti ympyrän keskustaa, kehä kerrallaan ”loikkimalla”. Uudistuksista ainoa joka ei vakuuta, on tavaroiden hallinta; ruudun pinta-alaa hukkuu informatiivisuuden kustannuksella täysin tarpeettomalle graafiselle tilpehöörille ja vähänkin isomman esinemäärän muuntaminen yleishyödylliseksi omnigeeliksi käynnistää klikkailusirkuksen, josta ei jännetuppitulehdus ole kaukana. Klikkaa haluamaasi esinettä, klikkaa ”Omni-gel”-namiskaa ja klikkaa ”Yes”. Toista edellä mainitut vaiheet kolmekymmentä kertaa ja ohimolla pullistuva verisuoni saattaa sanoa ”poks”.

Ilmeisistä ongelmista huolimatta, kömpelö esineidenhallinta unohtuu taka-alalle, kunhan pelin pääjuoni iskee menovaihdetta silmään. Noin viiteentoista tuntiin mahtuva tarina on erittäin intensiivinen ja koukuttava, mutta sitäkin suuremmalla syyllä se tuntuu loppuvan hieman turhan nopeasti. Erinnäiset sivutehtävät ja pc-version omistajille ilmaiseksi ladattava ”Bringing Down The Sky” -lisälevy kasvattavat peliaikaa muutamilla tunneilla, mutta niiden ohittaminen on turhankin helppoa pelkkää pääjuonta seuraamalla. Harmillisesti, sivutehtäviin tai lisälevyyn ei enää lopputekstien jälkeen ole mitään asiaa, joten henkilökohtaisesti suosimani ”ensin päätehtävä ja sitten sivujuonet” -tyyppinen järjestely ei olisi ilman useamman tunnin ikäistä pelitallennusta onnistunut.

Visuaaliselta toteutukseltaa, pc:n Mass Effect vetelee hieman Xbox-versiota pidempiä korsia, mutta vain jos konetehoja sattuu riittämään. Grafiikan ja tekstuurien tarkkuutta voi säätää hieman konsoliedeltäjää kaakommaksi, eivätkä latausajat ole aivan yhtä karmaisevia kuin Microsoftin X-rasialla. Laatikossa ilmoitetut konevaatimukset kannattaa toki aina ottaa vakavasti, mutta ei Mass Effect mahdottomia vaadi; testikone pyöritti peliä kivuttomasti kaikilla herkuilla, FullHD:tä vastaavalla 1920×1080 resoluutiolla, eikä näyttänyt tekevän tiukkaakaan. Vähempikin olisi riittänyt, sillä Mass Effect ei ole sellainen peli, joka menettää arvoaan graafisten detailien myötä.

Lyhyesti:

Mass Effectin pc-versio on loistava esimerkki, kuinka käännöspeli voi tuntua jopa alkuperäisteosta paremmalta, kunhan siihen panostetaan riittävästi aikaa ja vaivaa. Vaikka kyse on pohjimmiltaan aivan samasta pelistä Xbox-version kanssa, ovat pienet ehostukset grafiikassa ja käyttöliittymän uudelleensovitus tehneet ihmeitä. Ei Mass Effect tällaisenaankaan mikään pc-käyttöliittymien mestariteos ole, mutta positiivista karmaa luo jo pelkkä ajatus siitä, ettei pc-pelaajien erityistarpeita ole yleisen tavan mukaisesti kuitattu pelkällä olan kohautuksella. Ainoita isompia harmittelun aiheita on pelin kömpelöhkö inventaarioliittymä ja se tosiasia, ettei niitä lukuisia ratkomatta jääneitä sivujuonteita pääse enää pääjuonen jälkeen setvimään. Toisaalta, jälkimmäisen ”puutteen” voi tulkita myös hyvänä tekosyynä vääntää Mass Effect läpi toistamiseen hieman erilaisella hahmolla. Oli miten oli, Mass Effectin pc-versio on helposti hintansa arvoista viihdettä klassisen scifin ystäville.

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Yksityiskohtainen maailma
  • - Otteessaan pitävä juoni
  • - Loistavat musiikit
  • - PC:lle sorvattu taistelukäyttöliittymä

Huonoa

  • - Heikosti suunniteltu inventaarioruutu
  • - Sivutehtäviä ei pääse ratkomaan pelin päätyttyä